Onko muita ketka olleet kiusattuina omassa kodissaan? Itse olin koti-kiusattu vanhempieni ja sisarusteni puolelta, ja nyt huomaan heidan jatkavan samaa linjaa lapseni kanssa.

tee sitten omat ratkaisusi. Joskus perheet toimii niin kipeallä tavalla, että jonkun on pakko sairastua. Eikä perheenjäsenet edes huomaa poikkeavaa käytöstään. Lasta sun kuitankin pitää suojella, se on sun tehtäväsi.

Vierailija:

Noh, ovat sukulaisia. Omat vanhemmat ja sisarukset. Sen vuoksi olen tekemisissä. Ei kyllä todellakaan nähdä usein.

Ehkei pitäisi nähdä sitäkään vähää, siltähän tämä tuntuu.

Ei suvun kanssa tarvitse olla missään tekemissä, jos ei halua. Mutta aika nyhveröltä kuulostat muutenkin, ei ihme että sua on kotikiusattu...

nimim. kokemusta ivaavasta suvusta, ei se ole sen väärtti että pitäsisi henkisesti kärsiä se yhteydenpidon vuoksi

Minulla on vähän vastaavia kokemuksia. Minua vähäteltiin jatkuvasti ja joka asiasta. " Ei se onnistu, et sinä osaa, ei tuosta mitään tule, ei sinusta koskaan mitään tule, aivan turhaan yrität..."



Tai jos halusin aloittaa harrastuksen: " Et sinä osaa kuitenkaan, rahat menee hukkaan."



Kun tein jotain väärin: " Miten sinä noin tyhmä olet? Kuinka sinusta noin tyhmä on tullut?"



Minulla meni vuosia saada edes jonkinlainen itsetunto ja löytää luottamusta itseeni. Siskoni on aivan hukassa itsensä kanssa. On kaunis ja aina ollut tosi hyvä koulussa, lahjakas matikassa, mutta kokee aina olevansa kaikkia muita huonompi. Hänen yo-kirjoitusten ällätkin oli jotenkin huonompia kuin muiden.



Monesti mietin, että helvetti...nyt sanon äidille suorat sanat. Mutta ne minä sano. Nielen vaan uudestaan ja uudestaan sitä sontaa. Omille lapsille en ole antanut noin puhua. Jos on joskus vähätellyt lapsiani, olen kehunut monin verroin.



Minulla oli ahdistava koti!!! :(

Vierailija:

Vierailija:

Noh, ovat sukulaisia. Omat vanhemmat ja sisarukset. Sen vuoksi olen tekemisissä. Ei kyllä todellakaan nähdä usein.

Ehkei pitäisi nähdä sitäkään vähää, siltähän tämä tuntuu.

Ei suvun kanssa tarvitse olla missään tekemissä, jos ei halua. Mutta aika nyhveröltä kuulostat muutenkin, ei ihme että sua on kotikiusattu...

Oletko yhtä julma läheisillesi?

Mielestäsi nyhveröä saa kotikiusata? Kamala, millainen mielipide. Onko sinulla omia lapsia? Opetatko heillekin, että nössöä saa kiusata, että he ansaitsevat sen? Oletpa todella, todella julma ihminen.

Jos halusit loukata minua, niin kiitos vaan, onnistuit. Löit lyötyä.

t. ap

Tiedän kyllä miltä sinusta tuntuu. Älä anna lapsesi kärsiä samasta koko ikäänsä. Minäkin olen aina ollut perheen ja suvunkin silmätikku finneineni, liikakiloineni, poikaystäväkokemuksineen. Olin pitkään ainoa lapsenlapsi, joten minua sai tutkiskella ja arvioida kun näyttelyeläintä. Sitten vielä naurettiin ja moitittiin kun olin niin yliherkkä ja sisäänpäin kääntynyt ja luulin että minua koko ajan tuijotetaan. Ihan kun minä ketään kiinnostaisin. Kaikki asiat sanottiin myös mahdollisimman kuuluvasti, nolossa tilanteessa ja rumasta. Esim juhlissa puhuttiin tissien kasvamisesta ja perseen leviämisestä ja kyseltiin kaikkea todella rumaa. Tämä miesten puolelta enimmäkseen. Naisväki keskittyi synnintuntoon kasvattamiseen, eli piti oppia häpeämään ihan kaikkea mitä minussa oli, mitä sanoin, mitä tein, miltä näytin.



En pidä yhteyttä heihin kuin kerran vuodessa parissa enkä antaudu enää mihinkään yksityiselämääni koskevaan keskusteluun.

Vierailija:

Ei suvun kanssa tarvitse olla missään tekemissä, jos ei halua. Mutta aika nyhveröltä kuulostat muutenkin, ei ihme että sua on kotikiusattu...

Millaisen ihmisen mielestä tämä on normaalia?

Ap, sukulaisesi kuulostavat ihmisiltä, joilta puuttuu empatiakyky. Ikävä kyllä tunnen myös tällaisia ihmisiä. Nämä ihmiset eivät osaa ajatella, että joku voisi todella kokea heidän käytöksensä loukkaavana tai ahdistavana, heille se on vain hauskanpitoa.

Mutta erittäin pahoillaan ap:n tilanteesta.

Meillä kaikki ivaaminen ja ihmettely loppui, kun vihdoin sain suuni auki ja läväytin takaisin. Nyt välit ovat asialliset, ei toki lämpimät vieläkään, mutta toimeen tullaan silti. Eivät olleet huomanneet tehneensä mitään erityisen väärää, laskivat mielestään leikkiä.

Ei vitsi, vaikka kuinka joskus harmittaa vanhemmat, joiden lapset ovat joka asiassa niin erinomaisia ja parhaita, niin on se sentään parempi ääripää kun tuon omassa mielessä kytevän perushäpeän tunkeminen omalle lapselle. Ihan kuvottaa ja surettaa. Aikuiset kiusaavat lasta kun luottavat siihen että lapsi perusrakkaudessaan aina kestää ja ihailee vanhempiaan tai ainakin just nielee kaiken paskan sen sijaan että eräänä päivänä lähtisi lopullisesti.



Sanokaapa, kuka teistä kestäisi tuollaista käytöstä vaikka työkaverilta? Miksi vanhemmat tai suku saa erivapauksia, vaikka selvästi eivät kohtele teitä mitenkään muuten kuin vihamielisesti kilpailijoina tms. Ei ainakaan keskinäistä kannustusta tms.

Pakokeinoni on ollut vaikeneminen, mutta nyt se ei tosiaankaan enää käy. Ihan niin kuin sanotte, onhan minun pystyttävä puolustamaan lastani.

...kun vaan rohkaiset itsesi ja jossain tietyssä hyvässä tilanteessa annat vaan tulla! Ajattelen sen vaikka lapsesi puolustamisena niin se on helpompi tehdä, vaikka samalla puolustatkin myös itseäsi! Ajattelet että perheesi ei ole yhtään sinua parempi, tavan talliaisia nekin ovat, sen sijaan huonompia ja tyhmempiäkin kun menevät vaan laumassa yhtä vastaan ajattelematta omilla aivoillaan(jos sellaisia on) yhtään!

Vierailija:

Vierailija:

Oletko yhtä julma läheisillesi?

Mielestäsi nyhveröä saa kotikiusata? Kamala, millainen mielipide. Onko sinulla omia lapsia? Opetatko heillekin, että nössöä saa kiusata, että he ansaitsevat sen? Oletpa todella, todella julma ihminen.

Jos halusit loukata minua, niin kiitos vaan, onnistuit. Löit lyötyä.

t. ap

Ei näytä pään paijaaminen auttavan, alat vain vikistä, että ovat omaa sukua. VITUT SUKULAISUUDESTA jos eivät osaa käyttäytyä!

En ole julma, olen realisti.

Minua ei ole lapsena kiusattu, mutta vielä vähemmän aikuisena, koska osaan pitää puoleni. Jos joku tekisi samoja juttuja minulle ja lapselleni kuin sinulle niin tottakai sanoisin takaisin. Ja aika lujaa. Jos ei puhe auta, niin välit poikki. Mummi voisi tulla katsomaan lapsenlapsiaan sitten kun osaa käyttäytyä.

Se tilanne ei muutu, ellet tee sille jotain!

Omille lapsilleni olen opettanut, että pitävät puolensa. Ja myös heikompien puolta. Olen ylpeä siitä, että poikani meni koulussa kiusatun puolelle, sitä ei olisi tehnyt ellen olisi häntä sellaiseksi kasvattanut. Sinä kasvavat lapsestasi niitä, jotka vastaavassa tilanteessa eivät tee mitään ja eivät sano vastaan jos heitä kiusataan. Mitä muuta he voisivatkaan oppia, kun äiti ei heitä puolusta vaan antaa sukulaisten tehdä kiusaa ja nauraa päälle.

Tekisivätkö pilaa naapurin vauvasta, laittaisivatko leluja tämän selän päälle? Ottaisiko isäsi lupaa kysymättä vieraan tai puolitutun vauvan syliinsä ja jos vauva parahtaisi itkuun, moittisiko vauvaa vääränlaiseksi?



Tuskinpa. Ja miksi? Miksi " oman väen" kanssa saa aina käyttäytyä jopa rumasti ja loukkaavasti, jopa tavalla jota saattaisivat jopa hävetä, jos joku ulkopuolinen näkisi heidän käytöksensä. Kysypä kerran ihan suoraan, että tekisitkö näin jos paikalla tai kyseessä olisi joku vieras ihminen.



T. se toinen suvun silmätikkuna ollut yliherkkä murrosikäinen

Ei tuommoiset parane. Surullista, mutta totta. Olet onnellisempi ilman heitä, samoin lapsesi.

Siskoni yritti usein puukottaa tai hakkasi minua, mutta äitini ei puuttunut kummemmin asiaan kuin käski olla huutamatta. Minusta on ihan normaalia, että teinit tappelee ja sanailee rankastikin, mutta en ymmärrä väkivaltaa. Olen perheen syntipukki. Jos jokin elämässä oli pielessä minulle huudettiin, lyötiin tai vietiin kaikki tavarat.