Lapseni on kiusaaja :(

Otit tärkeän näkökulman esiin, sillä monessa perheessä koetaan samanlaisia tunteita kun käykin ilmi, että oma lapsi on ollut kiusaamassa muita. Älä silti huolestu liikaa ja paini sen kysymyksen kanssa, että mikä on mennyt pieleen. Monesti kiusaaminen loppuu kun asia otetaan esille ja lapsi oivaltaa tehneensä väärin.



On siis hyvä, että tapaus tuli esiin ja olet osannut suhtautua äitinä siihen oikein. On tärkeää välittää omalle lapselleen myös tunne siitä, että vaikka et hyväksy hänen käytöstään tältä osin niin silti hän on yhä yhtä rakas kun ennenkin. Lapsen kanssa olisi hyvä käydä kotona keskusteluja, jossa asetuttaisiin toisen lapsen tunteisiin ja mietittäisiin yhdessä miltä toisesta tuntuu jos joku kiusaa.



Anteeksipyytäminen on todella tärkeä taito ajatellen lasten tulevaisuutta ja silloin on hyvä tarkistaa, ettei vaan pyydetä mekaanisesti anteeksi vaan lapsi ymmärtää mitä ja miksi hän pyytää anteeksi.



Koulun näkökulmasta on vaikeinta selvitellä niitä kiusaamistapuaksia, joissa kiusaajan vanhemmat eivät usko oman lapsensa osuutta tapahtumiin. Jos vanhemmat saadaan istumaan saman pöydän ääreen on tuloksena neuvottelu, joka yleensä vie asioita eteenpäin.



Itselläni on myös alakouluikäiset lapset ja kysynkin aina kun asioita selvitellään kysymyksen "Mikä oli sinun osuutesi tähän tilanteeseen" ja usein vasta silloin lapsi tuo esiin seikkoja, jotka laajentavat tilannetta.



terveisin

Helinä Perttu

Rehtori

Oma poikani vaihtoi kiusaamisen vuoksi koulua. Vuotta myöhemmin yksi kiusaajista muutti taloyhtiöömme. Me aikuisten luimistelimme toisiamme vaivaantuneita. Yhtenä päivänä poikani tuli kotiin silmät loistaen. Entinen kiusaaja oli tullut pyörävajalla vastaan ja pyytänyt anteeksi. Se oli todella tärkeä juttu pojalleni. Myöhemmin hän teki sovinnon parin muunkin kiusaajan kanssa omasta aloitteestaan, koska ymmärsi, että vihan ja kaunan kantaminen sisällä tekee pahaa hänelle itselleen. Yhdenkään kiusaajan kanssa hän ei voi olla ystävä - mutta sovussa kuitenkin.



Ongelmana kiusaamiseen puuttumisessa on usein just se, että kiusaajan vanhemmat eivät suhtaudu asiaan vastuuntuntoisesti, vaan ottavat sen henkilökohtaisena loukkauksena perhettään vastaan, puolustautuvat hyökkäämällä tai häpeävät yksin kotonaan. Lapsen vastuuntunto ei kehity, jos häntä ei laiteta kohtaamaan tekojensa seurauksia.

On todella hienoa, että tuot oman lapsesi tilanteen kautta rohkeasti esiin tuntemuksesi! Huoli on suuri yhtälailla kun lasta kiustataan tai oma lapsi kiusaa. Keskustelu oman lapsen kanssa on tärkeää. Voit ottaa asian uudelleen keskusteluun, kysellä millainen lapsesi mielestä tilanne on nyt ja kertoa hänelle, että asia vaivaa sinua. Sitten on hyvä edetä kohti ratkaisuja. Hyviä kysymyksiä lapsellesi asian pohdintaan ovat esim. "Miten sinun mielestäsi asian voisi ratkaista niin, että vastaava tilanne ei enää toistu?" "Mitä voisit tehdä toisin, jos huomaat hermostuvasi/ärsyyntyväsi jossain tilaneessa?" Ja sitten voitte yhdessä miettiä millaisia ratkaisuja voisi toteuttaa. On tärkeää, että ratkaisu on aivan lapsesi "näköinen" eli, että hän tietää mitä hän voisi vastaavassa tilanteessa tehdä toisin. Näin hän oppii. Ja sinä vanhempana pääset antamaan myönteistä palautetta kun huomaat yhdessä pohditun ratkaisun tuovan myönteistä tulosta. Myös muista tukihenkilöistä voidaan keskustella. Onko koulussa joku aikuinen, joka on lapsestasi "hyvä tyyppi". Löytyisikö henkilöä, joka osaisi lapsen käyttäytyessä hyvin ja oikein, antaa hänelle myönteistä palautetta!

Anteeksi pyytäminen on hieno asia ja se on hyvä toteuttaa kun lapsi on aidosti siihen valmis. Ratkaisujen löytäminen ja niissä onnistuminen usein valmistaa maaperää aidolle anteeksipyytämiselle ja anteeksiantamiselle. Jos lapsesi koulussa on käytössä vertaissovittelumenetelmä, voisi asiaa käsitellä siellä, mikäli kiusattu ja lapsesi niin haluavat. Perheiden tasolla vastaavasti asiaa voisi vielä nytkin käydä koulussa läpi sovittelumenettelyllä, jossa vanhemmat ja lapset ovat yhtäaikaa paikalla. Näin mahdollisesta keskustelusta ja ratkaisusta tulee yhteinen ja sellainen, jota kaikki osapuolet tukevat. Samalla syntyvään sopimukseen sitoutuminen poistaa mahdollista leimaantumista ja opettaa osapuolille reilun ja hyvän käytöksen merkitystä.

Kaikenlaisissa yhteisöissä, niin lasten kuin aikuistenkin, on riitoja ja erilaisia mieltäpahoittavia tilanteita. Siksi onkin tärkeää oppia puhumaan niistä, ymmärtämään oman käytöksen merkitystä ja ennenkaikkea sopimaan siitä, että oma toisen mieltäpahoittanut käytös ei enää toistu.

Sovittelu toimii hyvin tällaisena oppimisen tilanteena! Lisää tietoa sovittelusta saat kotisivuiltamme osoitteessa: www.ssf-ffm.com.

Terveisin

Maija Gellin

Koulusovitteluhankkeen projektipäällikkö

Suomen sovittelufoorumi