Lue keskustelun säännöt.
Mitä kommentteja olette saaneet, kun olette kertoneet, ettette halua lapsia ollenkaan?
14.06.2007 |
Mä en aio ikinä hankkia lapsia. Mä en usko, että ikinä pystyisin pitää siitä huolta riittävän hyvin, eikä mulla oo kiinnostustakaan. Maailmassa on lapsia mun mielestä jo ihan tarpeeks.
Sukulaiset kun on kyselly vauva-aikeista, niin oon tietenkin vastannut, että mä ja mun mies ei aiota lapsia hankkia. Kaikki vaan kommentoi, että " niin niin, kyllä se mieli vielä muuttuu" tai " kyllähän nyt lapsia pitää tehdä!" . Se loukkaa. Ei vauvakuumeisillekaan/raskaana oleville sanota et " no kannattaako sitä lasta nyt tehdä, abortoi se" ! Mun mielestä jokaisella pitäis olla oikeus päättää omasta elämästään, ja kenelläkään ei pidä olla mitään kommentoitavaa siihen, ainakaan tälläsessä asiassa.
Onko täällä siis ketään, kuka ei aio lapsia hankkia, ja miten siihen on suhtauduttu?
Kommentit (39)
En tykännyt lapsista yhtään. Ne ei herättäneet mussa minkäänlaisia positiivisia tunteita ja kiinnostus lapsia kohtaan oli pyöreä nolla. Ajatettelin myös, että minusta ei ole äidiksi, eli en pysty olemaan hyvä äiti mitenkään.
33-vuotiaana miehen lievällä painostuksella tulin raskaaksi. Se oli elämäni paras päätös. Rakasta lastani mielettömästi, ja minusta tulikin hyvä äiti. Varsinainen leijonaemo. Mun neuvo on, että anna itsellesi aikaa. Jos tuossa kolmen kympin jälkeen tuntuu vieläkin siltä, ettet halua lapsia, so be it. Mutta parikymppisenä jättäisin asian vielä omaan arvoonsa.
Kerroin ihmisille aikanaan avoimesti aikeistani olla vapaaehtoisesti lapseton loppuikääni. En muista että olisin saanut mitään negatiivista palautetta. Mutta mua ei kiinnostanut vaikka olisin saanutkin. Asia oli mulle niin evvk ja selvä asia, etten varmaan edes huomannut mahdollista piikittelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä mä tykkään lukee vaikka joistain kamalista vanhemmista ja lapsista ja hauskoista kömmähdyksistä, vaikka en lapsia haluiskaan :)
Ap
vanhuksena. Etkö tunne oloasi yksinäiseksi? Sukupolvien ketju päättyy sinuun. Minusta sekin on surullista.
Pitäiskö lapsettomien olla yksinäisiä? Tohon vanhusasiaan mä en vielä osaa sanoa mitään, koska se on vielä kaukana edessä. Mä oon muutenkin ajatellu elää mun elämää tässä hetkessä, enkä nyt vajaa kolmekymppisenä miettiä, et mitä sitä 80-vuotiaana tekis. Ja ei se " sukupolvien ketju" mihinkään katkea, koska mulla on kyllä sisaruksia, joilla on jo lapsia. Pitäiskö mun tehdä sit lapsia vaan velvollisuudentunnosta, " ettei ketju katkeais" . Kuulostaa oudolta!
Hyvä jos tietää voimavaransa. Tai no te ootte niin nuoria vielä, on olleet meidän vakiokommentit aikoinaan. Sitten alettiin sanoa jossain vaiheessa että " myöhemmin" sen " ei ikinä" sijasta sittenkin, ja sitten tehtiin lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset käy jouluna heittämässä hyasintilla, äitien/isänpäivänä voi tulla kortti...
ei ap
mun kolmesta lapsesta varmasti joku on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on huono tuuri, voit joutua Tsunamin uhriksi ja sinulta menee kolme lasta. Ylipäänsä pelko on huono lähtökohta tehdä mitään.
Mutta se rakkaus lapseen on niin ihmeellistä ja ihanaa... Siitä syystä lapsia kannattaa tehdä. Että saa kokea sen!
Surulliseksi siis tämän pariskunnan puolesta, koska he eivät tiedä mitä menettävät, sillä se on paljon. Lapset ovat suunnaton rikkaus elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko sä varma että kukaan sun lapsista on sun rinnalla kun oot vanha, voihan ne kuolla tai muuten vaan hylätä sut. Ei se verisukulaisuuskaan oo mikään tae siitä, ettei koskaan hylkää!
Yksinäinen lapsi kuulemma kärsii ja plaaplaaplaa.
Ja mitä sitä suotta suremaan, mitä toinen " menettää" . Ei lapsettomuus ole kaikille mikään " menetys" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuinka vanha ap on...
Itse en myöskään aikonut koskaan hankkia lapsia, asiasta ei sinällään kauheasti ikinä kyselty, luultiin vissiin että kärsittiin lapsettomuusongelmista.
Nyt on kaksi.
Niin kuin joku jo sanoikin, alle kolmekymppisen sanomana en jaksaisi paljon painoarvoa tuolle päätökselle pistää. Tunnen vaikka kuinka monta ihmistä, joiden " ei ikinä" on muuttunut " ehkäksi" ja siitä vauvaksi, kun biologinen kello tikittää. Siksi olet ap varmaan saanut hölmöltä tuntuvia kommentteja.
Mutta itse en mene kenenkään vakaumuksia torpedoimaan, tunnen myös pari tyyppiä, joista ei todellakaan vanhempia ikinä tule. Eikä siinä mitään, jokainen elää kuten parhaaksi näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka te yritätte selittää mulle, miten ihanaa sit on, kun on lapsi, niin mä en tiedä oisko se mun mielestä niin kovin ihanaa. Nyt me saadaan mun miehen kanssa tehdä mitä halutaan, meillä on yhteistä aikaa paljon, voidaan matkustella jne. Mutta jos meillä ois lapsi, niin yhteinen ja oma aika ois paljon vähemmällä, lapsen kanssa ei vois lähtee matkustelee ainakaan niin, kun me halutaan ja rahakin ois paljon tiukemmalla. Varsinkin matkustelu on meille HYVIN tärkeää. Mä näen asian niin, että mulle ois menetys, jos mulla ois lapsi!
Ja miks te mun tulevaisuuden puolesta surkuttelette, eiköhän jokaisella oo oma elämä elettävänään :)
Ap
Mun mielestä on vähän loukkaavaa sanoa (niinkun tässä jo muutama on sanonut), että koska oon niin nuori, niin mun päätöksellä ei oo kovin paljon painoarvoa. Minkä takia saman ikäisen tai yleensä jopa nuoremman päätöksellä hankkia lapsia on paljon painoarvoa? Painoarvonko määrittää se, kuinka normien mukainen päätös on?
Ap
Ja ainahan niitä lapsia ei edes saada vaikka kuinka haluaisi. Mä itse nyt raskaana ja ikää 31v. Oma äiti suorastaan hämmästyi, kun kerrottiin raskaudesta ja velikin kysyi, että mikäs sille nyt on tullut. Olen siis aina ollut sitä mieltä, että en halua lapsia. Lapsista kyllä tykännyt, kun ovat muiden ja niitä ei ole kotiin tarvinnut ottaa.. Mutta varsinainen syy tähän raskauteen ei ole se, että yks kaks yllättäin olisin muuttunut niin, että haluan äidiksi. Vaan täytyy todellakin sanoa, että ikä teki tehtävänsä.. ja avomies. Aloin miettiä, että harmittaako mua joskus myöhemmin se, että ei koskaan olisi lasta edes yrittänyt ja mitä sitten ehkä elämästä ajattelisin. Ja tuo avokki, joka kyllä varmastikin edelleen olisi kanssani (koska olin aina sanonut etten tod. halua lapsia) on kovinkin lapsirakas. Kavereiden ja sukulaisten lapsia aina kyllä lähtee hoitamaan jne. jos kaverit/sukulaiset pyytävät. Ja aina syliin ottamassa ja höpöttelemässä. Ja ei mua nyt raskausaikana ainakaan ole yhtään harmittanut, että tähän olen ryhtynyt, kyllä tämä odotusaika hivenen kasvattaa kuitenkin kohti äitiyttä. Onhan mulla epäilyksiä miten tulee toimimaan, mutta tiedän/luotan, että ainakin mieheni hoitaa isän homman hyvin.
Mutta en todellakaan ajattele, että tämän lapsen tulisi olla minusta huolehtimassa, kun musta tulee vanha.
Onko " hyväksyttävämpää" , että mies ei halua lapsia, kuin että nainen ei halua? Musta tuntuu, että näin on.
Ap
että aikaa on ja ylipäätään painottaa eri asioita.
Itse kyseenalaistan ihan yhtä lailla ne normien mukaan elävät.
olen lapsia halunnut ja saanut. Mutta itse jos kuulen jonkun niin sanovan, niin ei se minua hirveästi suuntaan tai toiseen hetkauta. Mutta kovin nuoren sanomana, alle 30v, ei minusta sillä ole kovin suurta painoarvoa, koska tulevaisuuttahan ei oikeasti kukaan voi ennustaa.
Mutta sinun kohdallasi ihmettelen miksi luet vauva-lehden sivuja. Jos kerran lapsiasiat eivät ollenkaan kiinnosta.