Positiivinen ajattelu pilasi kymmenen vuotta elämästäni.
Että pitikin vetää silloin nuorena ja kokemattomana kaupasta kaiken maailman waynedryerit & kumppanit :-(! Nyt vasta olen ruvennut ymmärtämään miten paljon tuhoa päälle liimattu positiivisuus on elämässäni saanut aikaan.
Esimerkki. Laitoin eilen kakkukahveja appivanhemmille. Yhtäkkiä rupesi ahdistaamaan taas kerran inhottavasti " ilman mitään syytä" . Kävin läpi normaalit positiivisuusrutiinit. Mitä syytä sulla on ahdistua? Pidät appivanhemmistasikin kovasti ihan aidosti! Huusholli ei ole tip top, mutta ei se niin vakavaa ole. Itsetuntoa kehiin, nainen! Sulla on asiat tosi hyvin kuitenkin verrattuna suureen osaan maapallon asukkaista. Blaa blaa. Näin kelasin, kunnes havahduin miettimään, että jaahah, _taas_ olen positiivisuusuusansassa.
Sitten nojasin kädet keittiön tasoon, panin silmät kiinni ja annoin oikeitten ajatusten tulla. Mua kiukuttaa, KIUKUTTAA NIIN, että joudun tässä prkele KUUMEISENA vääntämään jotain kakkukahveja!!!! Haluan mennä sänkyyn ja vetää peiton korviin!!!! Tätä kesti noin minuutin, minkä jälkeen helpotti, ja jatkoin kakkukahvien laittamista niin kuin ei mitään. PUHDISTUNUT on se olotila, joka tulee mieleen. Verrattuna siihen tunkkaiseen ahdistukseen, joka ei vaan mee pois ja josta olen kärsinyt vuosikausia.
Mulla on muutaman vuoden takaa ihan lääkärin diagnoosi " yleistynyt ahdistuneisuushäiriö" . Olen ollut vuoden terapiassakin, ilman mitään tulosta. Päinvastoin olin todella huonossa kunnossa kelattuani vuoden äitisuhdetta. _En voi uskoa_, ettei mulle opetettu terapiassa minkäänlaisia tunnetaitoja. Ei sitten minkäänlaisia. Luojan kiitos törmäsin jokin aika sitten muutamaan kirjaan aiheesta.
Ensimmäistä kertaa vuosiin mulla on nyt sellainen olo, että voin jopa pärjätä itseni kanssa, kunhan vähän harjoittelen!!! Elämä ei ole enää kamala taistelukenttä, jossa omat ajatukseni ovat pahimpia vihollisiani.
Laitoin samansuuntaisen aloituksen vähän aikaa sitten, silloin kun ymmärsin mistä kiikasti. Laitoin nyt vielä toisen kerran, koska tämä tunteiden kuuntelu todella AUTTAA, ja jos vaan voin jelppiä jotain toista ahdistuksesta kärsivää, olen tosi iloinen.
Kommentit (15)
Siis sitä että sua ketuttaa ja että haluaisit nukkumaan.
Oletko siis ollut aivan rehellinen itsellesi aikaisemmin?
Ahdistus kertoo siitä, että joku tukkii enrgiakanavasi
- ei sinun tarvitse esittää positiivista- jos olet pahalla päällä, siihen tulee olla lupa.
---
ps.
Olen itse positiivinen
ja luottoystäväni tietävät, että en todellakaan ole aina hyvällä tuulella vaan tuuletan heille reippaasti myös kielteisä tunteita!
Positiivisen ajattelun avulla pystyy asettaa tavoitteensa positiivisemmaksi ja välttää epäonnistumisia.
ja anopille en ole tarjonnut " pakkokahveja" - älä enää sinäkään!
Ap, ensi kerralla sanot, että top, tänään ei tulla kylään, tai sitten saatte keittää itse itsellenne kahvit, minä painun punkkaan. Ja jos jäätte, niin tuokaa mullekin kahvit sinne sänkyyn sitten.
Ja kuten sanottu, oikeasti pidän appivanhemmistani ja he toivat meille hervottoman lastin polttopuita takkaa varten. Eli ihan aidosti halusin myös kiittää heitä kahveilla, kun muuta korvausta eivät huolineet.
Tiedän että otsikko on vähän provosoiva, eikä tunteiden tukahduttaminen ole " oikeata" positiiivista ajattelua. Mutta niin minä olen kaikki nämä vuodet luullut kirjallisuutta luettuani! Ja lehtijuttuja luettuani. Ja löisinpä vaikka vetoa, että aika moni muukin on mennyt samaan ansaan!
Iki-ihana Keijo Tahkokallion Peruna kerrallaan - tunnista tunteidesi taika.
Tony Dunderfeltin Irti tunnekoukuista.
Ap
Vierailija:
Iki-ihana Keijo Tahkokallion Peruna kerrallaan - tunnista tunteidesi taika.
Tony Dunderfeltin Irti tunnekoukuista.Ap
Wayne W. Dyer: mm.
- Ole oman onnesi seppä
- Sinäkö ihmeiden tekijä
- Pyrkimyksen voima
muita mm. Dr Philin kirjat
ja
J. E. Murphy: Alitajuntasi voima
Vaikka kuinka tykkäisit appivanhemmistasi ja haluaisit kiittää polttopuista, niin ajoitus nyt vaan ei ollut sinulle hyvä ja joku muu olisi voinut joustaa aikatauluissa, eli appivanhemmat. Sinulla olisi ollut oikeus vaihtaa aikatauluja oman sairautesi vuoksi. Olet sen arvoinen!
Ei nyt ruveta taas menemään latvasta puuhun! Jonain päivänä varmasti sanon että kiitos, mutta vierailu ei nyt käy.
Samalla tavoin kuin myönteistä ajattelua käsitteleviä kirjoja, myös terapeutteja on erilaisia.
Ja mitä tähän appivanhempi-kahvi-sänky -keskusteluun tulee, niin olen sitä mieltä, että se on kyspää käytöstä, että aikuinen ihminen voi keittää kiitoskahvit kiukuttuaan ensin itsekseen keittiössä. Eihän elämässä kannata toimia pelkästään omien tunteidensa varassa niitä kuunnellen, vaikka tunteiden tunnistaminen onkin tärkeää. Eikä niitä tunteita tarvitse heittää esim. omien vanhempien niskaan sitä mukaa, kun niitä tunnistaa. Tunteita voi käsitellä yksin, kirjoittamalla, puhumalla ystäville jne.
Vierailija:
Onpa sulla ollut huono tuuri: ensin ymmärrät positiivisen ajattelun nurinkurisesti väärin ja sallit itsellesi vain myönteisiä tunteita ja sitten saat vielä huonon terapeutinkin!
Ja ap lisää, että en tietenkään syytä kokonaan positiivisuusoppaita. Tunteiden tukahduttamisen alkeet opin kyllä ihan kotona. Ja sitten vaan pökköä pesään kieltämällä loputkin " negatiiviset ajatukset" .
Se myönteisen ajattelun pointti lienee myönteisessä asennoitumisessa elämään siten, että on täysin sallittua välillä tuoda myös negatiiviset tunteensa esiin, tunnustaa, että nyt ottaa päähän jne, mutta kuitenkin sen purkauksen jälkeen on hyvä etsiä myönteisiä ratkaisuja asioihin.
Mutta jos päivittäin hokee itselleen, että onpa inhottava lähteä sinne p---aan työpaikkaan taas ja en jaksa sitä hommaa ja ärsyttää ne työkaverit jne., niin luultavasti tuolla saa paljon enemmän harmia elämäänsä kuin jos yrittää löytää työstään ja työkavereistaan jotain hyviä puolia, joista voi itseä aika useinkn muistuttaa.
Tuo työhomma oli siis vain esimerkkitilanne, ei mikään keskusteluketjuun sinänsä liittyvä.
Tsemppiä kaikille tähän päivään! :)
Miksei mies keitellyt niitä kahveja vanhemmilleen??
Oikean positiivisuuden opetteleminen onkin varmaan vaikeampaa.