Muutatko perheesi paivarytmia, kun teille tulee vieraita? Tunisn itseni tunkeilijaksi, kun kutsuttuna olin ystavallani kylassa.

Tai tottakai lapset saavat syödä, mutta en ala kokkaamaan ja pakottamaan lapsia pöytään. Yleensä syövät sitten voileipää tms.



Mutta vauvan unirytmistä pidän aikalailla kiinni. Isommat lapset osasivat vauvoinakin joustaa myös unirytmistä, mutta tämä nuorimmainen vaatii päästä nukkumaan lähes aina samaan aikaan tai sitten menee koko päivä ja yö pilalle.

Mutta vieraita saa tulla meille ihan mihin aikaan vaan sillä vauva voi nukkua, vaikka meillä vieraita olisikin. Omaa lähtemistä tuo lähinnä vain rajoittaa.

Mutta ilta-unille laitan lapset aina samaan aikaan.



Mulla kanssa yksi kaveri, jonka lapsen päiväunien mukaan pitää koko maailman toimia. Aika harvoin nähdään...

Kyllä on kohteliasta puolin ja toisin joustaa.

Kyllä meillä joustetaan vieraiden vuoksi. Lapsi vuoden ja kolme kuukautta.

Minua ärsyttää jotkut tuttuni joiden lapsen mukaan pitäisi mennä koko ajan, ja minä olen välilllä liian kiltti ja joustan enemmän kuin pitäisi, mutta olen opetellut siitä tavasta eroon.

itselläni on myös tuollainen ystävä, ja emme enää nykyisin tapaa ollenkaan, koska heille ei voi mennä käymään. Tuntuu aivan mahdottomalta lähteä monen tunnin bussimatkaa heillepäin, kun heille saisi mennä piipahtamaan vain ja ainoastaan lasten päiväunien ja iltatoimien välilä tiettyyn kellonaikaan.

Joustetaan niissä puitteissa kun mahdollista ja samoin tekevät tuttavaperheetkin.

oikeasti useita päiviä, että päästiin siihen takaisin. Lapsi mm. ilmeisesti näki painajaisia, kun heräili joskus kirkuen tai alkoi nukkua 20 minuutin pätkiä. Ja lapsi nukkui vain jos oli oikeat tavat nukuttaa ja pääasiassa vain rattaisiin tai käsivarsille. Ei todellakaan tehnyt mieli rikkoa rytmiä. Toisen kanssa taas ei ollut mitään ongelmia. Tämä typykkä nukahti, kun itse häntä huvitti ja ihan muusta maailmasta välittämättä milloin ihan syliin, milloin rintareppuun. Koska mulla oli ollut molempia sortteja olevaa lasta, niin ymmärrän niitä, joilla on pidettävä rytmistä kiinni. Ihanaa, että pääsen tämän toisen kanssa nyt joustamaan, enkä ole ollenkaan kateellinen. Rytmihän rajoittaa hurjasti elämää, se oli rankkaa aikaa se.

mutta yleensä olen saanut kivasti vieraat viihtymään, tietäväthän he jo etukäteen jonkun verran päiviemme kulusta. Yleensä meillä käy tosin vain ystäviäni omien lastensa kanssa ja heidän kanssaan sovimme jo etukäteen, että minä teen esim. ruoat valmiiksi ja syömme sitten kaikki noin klo 13 jne.

tosin voi hyvin nukkua esim matkarattaissa missätahansa, mutta nälkäisenä en ala lasta pitämään aikuisten kustannuksella. mutta ulkoilut sun muut voi kyllä jättää väliin

Tuntuu siltä, että moni on esikoisensa kanssa tuolla lailla pääkkö, ettei yhtään osaa joustaa. Stressin siitä saa jo vähemmälläkin, kun pitää koko perheen elämä aikatauluttaa lapsen ruoka- ja uniaikojen mukaan.



MUTTA on oikeasti tosiaan lapsia, joille tuo tiukasti samanlaisena toistuva rutiini on tärkeää. Esim. aika moni erityislapsi on sellainen, ettei parana paljoa lipsua... varmaan myös ns. normaalilapsista on osa sellaisia, että esimerkiksi uniajoista ei kannata joustaa, koska silloin illalla nukahtaminen on yhtä hittoa.

Meillä tällainen sukulaisperhe. Kun vietettiin aikaa samalla mökillä, piti kaikkien olla hipihiljaa aina heidän lapsensa nukkuessa, ja huoneeseen, jossa lapsi nukkui, ei saanut mennä lainkaan. Mutta meidän lasten unilla ei sitten ollutkaan väliä. Perheen äiti mm. tuli lapsensa kanssa katsomaan aamu-TV:tä huoneeseen, jossa meidän 2-v vielä nukkui (no ei kyllä nukkunut sitten enää TV:n aukaisun jälkeen). Sama perhe on myös kieltäytynyt tulemasta synttäreille, koska olivat hankalaan aikaan heidän 3-vuotiaansa päiväuniin nähden.

koska näistä tulee hirviöitä, jos ne ei saa ajallaan ruokaa ja unta!



Mutta ei esim lasten ruokkiminen yhtä vierailua kaada, nappaan pakkasesta jotain mikroon sulamaan jos on kahvivieraita ja syötän lapset toisella kädellä jutustelun lomassa. Nukkumaan laittaminen sujuu 5min kun jäävät kuuntelemaan satukasettia, nuorin nukahtaa itsekseen kun saa unirätin ja tutin.



Mutta ulkoilla ehtii myöhemminkin.



Hyvä esimerkki tästä on ystäväni, kutsui meidät talvella lapsensa syntymäpäivää viettämään ja autolla mentiin juhlavaatteissa (mekot+sukkahousut, takit sentään päällä). Ystävä halusi sitten kesken kaiken lähteä pihalle, oltiin oltu ehkä 30-45min eli hyvä kun kupin kahvia ehdin juoda ja palan kakkua maistaa. Olivat olleet koko päivän sisällä kun oli muita vieraita ja lapset kuulemma kaipaa raitista ilmaa, että pääsee ajoissa unillle. Kello oli jotain viisi illalla eli nukkumaanmenoon vielä aikaa, mutta ulos siis piti päästä kesken meidän vierailun. Ystävä hermostui kun sanoin, ettei meillä ole ulkovaatteita mukana, kun en tajunnut että mennään ulos pakkasella kesken kutsujen. Etsi jotain kaulahuivia ja hanskoja isommille lapselleni, en tiennyt itkeäkö vai nauraa... pakkasta tosiaan 5-8 astetta ja lapset ohuissa juhlavaatteissaan. Vauvalleni löytyi vanha, ohut ulkoilupuku, sellainen kevätmalli tms ei hanskoja tai hattua, joten ei tosiaan sitten lähdetty vaan lastasin lapset autoon ja hurautimme kotiin. Seuraavalla kerralla osasin varautua ja pukea lapset haalareihin ja muihin ulkovaatteisiin.



Olisihan sen ulkoilun voinnut hoitaa vaikka tuntia myöhemmin meidän lähdettyä, mutta ei kun ei...

niin paljon vieraita, etta olen vain tylysti paattanyt menna omien lasten ehdoilla, koska muuten meidan oma perheemme ei jaksaisi jatkuvaa vierailurumbaa.

Mutta meidän lapsille on ihan sama, missä syövät (kotona, kahvilassa, puistonpenkillä... ) ja missä nukkuvat (omassa sängyssä, rattaissa, jossain sohvalla... ) =) Mun mielestä tuo on juuri sitä joustoa.

Päivittäiset leikkipuistoissa käynnit jää kyllä väliin, jos meille tulee vieraita, tai jos ollaan vaikka keskustassa niin ei todellakaan aleta rynnimään sieltä kotiin koska ulkoillaan aina iltapäivisin, tms.

Ap:n ystävä kuulostaa eräältä omalta ystävältäni. Molemmilla meillä on lapsia ja kaikki yhteiset menot pitää sopia heidän lastensa rytmin mukaan. Tämä henkilö ei ilmeisesti näytä ymmärtävän, että myös meidän lapsilla on rytmit ja on kohtuutonta vaatia aina meiltä yksipuolista joustoa.