Jos alle kolmivuotias lapsi toimii tavalla, jota ette voi hyväksyä eikä sanallinen ohjaus ota tehotakseen, mitä teette?
Kartatteko vastaavanlaisia tilanteita, joissa ko. käyttäytymistä esiintyy vai annatteko vastakin " joutua" noihin tilanteisiin ja puututte sitten jämäkämmin tuohon ei-toivottuun käyttäytymiseen?
Kommentit (7)
lapselle näytetään ihan kädestä pitäen mitä pitää tehdä.
Tätä harva vanhempi nykyaikana tajuaa. Jankataan vaan kymmeniä kertoja Pekalle että Pekka ei nyt saa tehdä noin ja Pekka vaan jatkaa ja vanhemmat kohauttelee olkiaan, että se nyt vaan on tuollainen vaihe. Harmi vaan, että näitä eri vaiheita jatkuu koko ikä, eikä laiskat vanhemmat tajua.
Ainakin meidän 2 vuotias on tyytyväinen, onnistuessaan käyttätymään oikein tilanteessa. Mistä lapsi voisi tietää, kuinka käyttäytyä, jos sitä ei ajoissa kerrota?
eli näytetään miten pitäisi tehdä - ei vain näytä uppoavan... Joskus yritän välttää tilanteita. Riippuu vähän mikä tilanne.
Ovat yllättyneitä ja surullisia uudesta vaiheesta, jossa lapsi väkivaltainen muita lapsia kohtaan.. :0 Koitin vähän vihjata tuota tilanteesta selkeästi poistamista. Vaikea sitä on kovin hanakasti käydä neuvomaan muuten. ap
Ei riitä että hiekkalaatikon reunalta huudetaan eitä vaan vanhempi menee aina lapsen luo ja pitää pienen puhuttelun. Ja jos lapsi tekee pahoja sen jälkeenkin, otetaan lapsi pois hiekkalaatikolta ja puhutellaan taas. kokonaan ei kannata välttää noita tilanteita, mutta ei niihin tarvitse väkisin tunkeakaan. Jos käytös ei ota parantuakseen tai tuntuu että lapsi ei koskaan pääse leikkimään muiden kanssa ilman tönimistä tai lyömistä, vanhempi voi mennä lapsen kaveriksi sinne lasten seuraan ja puuttua tilanteeseen jo ennen kuin mitään ehtii tapahtuu. Myös sinä voit mennä sinne lasten keskeen jos oma lapsesi siellä on leikkimässä ja ohjata tätä hankalaa lasta kauniisti leikkimiseen.
Toisen satuttaminen on niin vakava juttu ja pilaa niin täysin hauskan leikkihetken sekä satuttajalta että uhrilta, että siihen on puututtavav heti ja tehokkaasti.
vaan kaiken kasvatuksen tulee tapahtua sanallisesti. Fiksu lapsi huomaa tosi nopeasti, ettei kasvattajalla ole mitään " kättä pidempää" sanojensa vakuudeksi ja tekee niin kuin huvittaa.
Muista myos selvasti kertoa lapselle KUINKA oikeasti kyseisessa tilanteessa tulee toimia (ei kuitenkaan raivarin aikana, vaan sen jalkeen)