Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Pelkääkö muutkin iäkkään vanhemman kuolemaa etukäteen?

Vierailija
21.11.2026 |

Toinen vanhempi kuollut, olen 41 vuotias, äitini on 77 vuotias, pian iän myötäkin voi kuolla. Pelkään etukäteen hänen kuolemaa, sitä tuskaa, sydämen särkymistä, surua. Minulla ei ole kavereita eikä kumppania. Äitini on ainoa joka enää välittää minusta ja pian häntäkään ei enää ole. Olisin täysin yksin sitten. 

Kommentit (30)

Vierailija
1/30 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juurihan siitä oli pitkä ketju jossa irvisteltiin että joku iäkäs oli kuollut muka yllättäen.

Vierailija
2/30 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pelkää aivan rauhassa, ap.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/30 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletko jotenkin syrjäytynyt? Ei edes työkavereita? Onko vanhoja ystäviä tai tuttuja joihin voisit yrittää lämmitellä välejä? 

Vierailija
4/30 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä en tavallaan ehtinyt pelätä, kun äiti yllättäen 74-vuotiaana sairastui ja kuoli vajaan vuoden päästä. Hän oli aina tosi hyvässä kunnossa ja liikkui paljon, sairastuminen tuli yllätyksenä ja jotenkin olin sokissa siihen saakka että hön kuoli. Siitä on nyt viisi vuotta ja tuntuu että en ehkä

Vieläkään ole päässyt yli asiasta ja äitiä on välillä kova ikävä😔

Vierailija
5/30 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos äitisi on suht koht terve edelleen niin hyvinkin elää vaikka 20 vuotta vielä. 

Vierailija
6/30 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mä en tavallaan ehtinyt pelätä, kun äiti yllättäen 74-vuotiaana sairastui ja kuoli vajaan vuoden päästä. Hän oli aina tosi hyvässä kunnossa ja liikkui paljon, sairastuminen tuli yllätyksenä ja jotenkin olin sokissa siihen saakka että hön kuoli. Siitä on nyt viisi vuotta ja tuntuu että en ehkä

Vieläkään ole päässyt yli asiasta ja äitiä on välillä kova ikävä😔

Voimia sulle. Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/30 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Oletko jotenkin syrjäytynyt? Ei edes työkavereita? Onko vanhoja ystäviä tai tuttuja joihin voisit yrittää lämmitellä välejä? 

Ei ole työkavereita, koska en ole työllistynyt. Olen ollut kaveriton koko ikäni. Ap

Vierailija
8/30 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi pitäisi pelätä?..perintöähän sieltä sitten pukkaa,mitä nopeammin,sen parempi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/30 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä soisin että vanha muistsairas äitini jo saisi kuolla pois.

Vierailija
10/30 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos äitisi on suht koht terve edelleen niin hyvinkin elää vaikka 20 vuotta vielä. 

Eikö muistihäiriöitä ala tulla siinä 80-90 vuotiaana? Sitäkin pelkään, että äitini ei enää tunnistaisi minua muistisairauden vuoksi. Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/30 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap, miten pelkääminen helpottaa elämääsi?

Vierailija
12/30 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täytyy olla pahasti elämän reaaliteeteistä vieraantunut kun pelkää vanhan ihmisen kuolemaa, suostu hyväksymään sitä eikä pärjää itse. Vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsensa aikuisuuteen ja päästää heistä irti, ei elää heitä varten niin kauan etteivät uskalla edes kuolla.

Vai mitä sinä ap haluat? Sitäkö että kuolet itse ensin?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/30 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko jotenkin syrjäytynyt? Ei edes työkavereita? Onko vanhoja ystäviä tai tuttuja joihin voisit yrittää lämmitellä välejä? 

Ei ole työkavereita, koska en ole työllistynyt. Olen ollut kaveriton koko ikäni. Ap

Mutta ei oma äitisi voi olla ainoa paras ystäväsi, ei vain voi.

Vierailija
14/30 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä vuosi oli rankka. Tiesin, että äitini ei elä pitkään. Oli vuodepotilas 2 vuotta. Alkuvuodesta hän sitten menehtyi. Nyt reilu puoli vuotta myöhemmin lähti isäni. Eli olemme veljen kanssa nyt kaksin. Kunpa tulisi jotain muutakin kuin pelkkää kuolemaa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/30 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äitisi on suht koht terve edelleen niin hyvinkin elää vaikka 20 vuotta vielä. 

Eikö muistihäiriöitä ala tulla siinä 80-90 vuotiaana? Sitäkin pelkään, että äitini ei enää tunnistaisi minua muistisairauden vuoksi. Ap

Muistihäiriöitä voi tulla nuoremmillekin. Myös sinulle. Jatka vaan pelkäämistä.

Vierailija
16/30 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin, niin ja trololoo.

Vierailija
17/30 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

En pelkää. Suhde äitiin on asiallinen ei läheinen. Isä niin sairas, että toivoisin jo saavan levon. En pelkää omaakaan kuolemaa. 

Mutta ymmärrän, jos ei ole muuta elämässä kuin omat vanhemnat, niin onhan se varmasti ahdistavaa. 

Vierailija
18/30 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tämä vuosi oli rankka. Tiesin, että äitini ei elä pitkään. Oli vuodepotilas 2 vuotta. Alkuvuodesta hän sitten menehtyi. Nyt reilu puoli vuotta myöhemmin lähti isäni. Eli olemme veljen kanssa nyt kaksin. Kunpa tulisi jotain muutakin kuin pelkkää kuolemaa. 

Älä draamaile. Kuolema kuuluu elämään. Ja syntymä.

Vierailija
19/30 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äitisi on suht koht terve edelleen niin hyvinkin elää vaikka 20 vuotta vielä. 

Eikö muistihäiriöitä ala tulla siinä 80-90 vuotiaana? Sitäkin pelkään, että äitini ei enää tunnistaisi minua muistisairauden vuoksi. Ap

Isäni ei enää tunnista. Meillä se eteni niin pikkuhiljaa, että se ei tullut sitten yllätyksenä. 

Vierailija
20/30 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pelkään. Isäni on 70, äitini 69. Molemmat toki hyvässä kunnossa ja olettaisin heidän elävän vielä ainakin parikymmentä vuotta, mutta silti pelkään. Meillä on tosi läheiset välit, enkä tiedä miten ikinä pärjäisin ilman heitä. Itsellänikään ei ole kumppania, joitain kavereita löytyy, mutta pidämme yhteyttä vain muutaman kerran vuodessa. Onneksi mulla on veli ja ihan varmasti tukeudutaan toisiimme sitten kun vanhemmista joskus aika jättää, mutta ajatuksena ihan hirveä ja toivoisin että en koskaan joutuisi menettämään vanhempiani. Tuntuu että menettämisen tuska olisi helpompi kestää jos olisi oma perhe johon keskittyä, mutta en usko että tulen koskaan löytämään miestä itselleni, saati sitten että ehtisin vielä lapsiakin hankkia. 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi viisi yhdeksän