Lue keskustelun säännöt.
Mites vois sanoa nätisti anopille ettei
07.06.2007 |
aina puutttuis niin hirveästi joka asiaan? Varsinkin lapsemme kasvatukseen. Meillä on siis poika 3 v jolla on aika voimakas uhma. Eilen anoppi oli kylässä ja poika sai uhmakohtauksen ja mieheni puuttui tähän heti ja alkoi keskustella pojan kanssa ja joutui tosissaan komentamaan poikaa kun välillä teki niin ilkeitä temppuja.
No anoppihan tuli joka kerta väliin ja keskeytti joko mieheni tai minun komentelut ja alkoi aina muka itse komentaa poika tyyliin " nyt mummo alkaa itkeä kun et usko" tai " missä se mummon kulta on ja katsoppas nyt mummoa silmiin" . Mun mielestä tuo mummon " itkemään" alkaminen on totaalisen väärin ja se että hän puuttuu lapsen vanhempien kasvattamiseen väliin tulolla.
Hänen mielestään kai kasvatamme väärin vai minkä ihmeen takia puuttuu joka asiaan.
Tottakai hänkin saa kieltää poikaa ja pitääkin jos tämä jotain kiellettyä tekee mutta ei vanhempien ja lapsen väliin saa tulla.
Mua niin raivostuttaa ja mieheni oli myös eilen vihainen äidilleen mutta he harvoin keskustelevat joten mieheni ei oikein osaa sanoa äidilleen tuosta hänen väliintulostaan ilman että anoppi suuttuu.
Mitenkäs sitä sit nätisti voi sanoa ettei tartte aina tulla väliin jos me vanhemmat omaa lastamme yritämme opastaa, neuvoa tai komentaakin?
Kommentit (16)
No jos ei poika ole äitinsä kanssa paljoa väleissä niin mitä väliä jos silloin joskus kun näkee komentaa omalla tavallaan? Vai otatko sää sen oikeesti osoituksena kyvyttömyydestäsi?? :D
Mun äiti saa komentaa meijän lapsia, sama koskee anoppia, pappoja, kummeja. Ihan vapaasti. Jos mummoa vastaan käyttäydytään huonosti; vaikka räkäsee kasvoille niin kyllä saa mummo sanoa että alkaa pian itkemään! Ajattele nyt asiaa hieman mummon vinkkelistä: pistä itsesi hänen asemaan. Olisiko muka PAREMPI jos mummo vaan olisi hiljaa kun räitään päin? No ei todellakaan ole!
Musta sää olet itsekäs. Mummollakin saa ja pitää olla kasvatusvelvollisuutta tavattaessa. Jos et saa uhmaikästä kuriin niin anna mummon lässyttää -se on mummojen etuoikeus! Myös sinun kun olet mummo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikista eniten mua eilen raivostutti kun mieheni meidän sääntöjen mukaisesti keskusteli poikamme kanssa ja piti tätä olkapäistä kiinni niin eiköhän anoppi tullu väliin ja itse tuli siihen pojan eteen ja alkoi leperrellä että missäs se mummon kulta on.
Ei kai kaikien muidenkin mummot oo tuollaisia? En minä ainakaan jaksa että just ku saa lapsen vähän totteleen niin mummo tunkee väliin ja alkaa leperrellä.
Mummon kuuluis olla sivummalla ja jatkaa taas leikkejä sit ku vanhemmat on asiat lapsen kans selvittäneet.
ap
Mummo yritti vissiin " lepertelemällä" saada lasta uskomaan. Ihan kiva että yrittää auttaa, mutta tilanne oli, niinkuin sanoit, väärä. Lapsi oli jo otettu neuvonnan alle, isänsä. Silloin täytyy sanoa mummille, että asia hoidetaan teillä näin. Lapsi menee sekaisin jos kaikki päällekkäin selittävät omilla tavoillaan. Kyllä se mummi ymmärtää kun sanotte vaan tiukasti niinkuin asiat on. Mitä sitä kiertelemään. Minäkin olen joutunut sanomaan muutamia kertoja miten meidän perheessä toimitaan. Sanon vaan että on parempi hoitaa asiat aina tietyllä tavalla, mihin on totuttu. Siten tilanne on ohi kaikista helpoiten ja nopeiten.
mieheni vanhemmat ovat vähän jäykän sorttisia joten he aina loukkaantuu jos jostain sanoo.
Ja tokihan mummot ja papat saa komentaa, en niin väittänytkään. Mut jos lapsi uhmailee isällensä niin ei mun mielestä mummo saa siihen puuttua jos näkee että isä on komentamassa poikaa.
Eri asia on just tuo räkäisy esim mummoa kohtaan niin silloinhan mummin täytyykin komentaa.
Meidän mummo on sellainen että jos esim poika ei suostu uhmassaan pukeutumaan niin mummo uhkaa että itkemisellä. Ei tuo itkeminen musta jotenki tunnu hyvälle kasvatusmenetelmälle.
ap
Sitten pitäisin lapselle rauhallisen neuvottelun siitä mitä seuraa, jos ei ala kuria löytymään. Anopille voisi valaista pelisäännöistä kunhan neuvottelu on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asiasta sanoa kun tulevat tuossa illansuussa käymään. Ehkä onkin fiksuinta vedota tuohon että lapsi menee sekaisin jos moni henkilö alkaa yhtäaikaa komentaa. Ja vähän muutenkin kertoa meidän säännöistä.
Täytyy vaan toivoa ettei kovin loukkaannu.
ap
Onhan se varmaan lapsen mielestä kauheaa jos teollaan (pienellä uhmalla) saa mummin kyyneliin.
Ja aivan oikein on että mummot ja papat saavat lapsenlapsiaan ojentaa lempeällä kädellä. Ei tosin isän tai äidin yli kävellen. Mutta esim. omassa kotonaan mummoilla, jne.. oikeus komentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinähän lasta lähes syyllistetään mummon mielen pahoittamisesta. Ettäkö lapsen pitäisi unohtaa oma asiansa (lapselle iso ja ahdistava), jonka vuoksi hän alun perin sai uhmakohtauksensa, vain siksi ettei mummo pahastu?
Yritä vaan sinnikkäästi sanoa, että se joka tilannetta alkaa hoitaa (eli tuossa tapauksessa miehesi), hoitaa sen yksin loppuun, jollei sitten erikseen pyydä toista apuun. Ja että toisten täytyy tukea valittua linjaa eikä tuoda siihen omia ratkaisuyrityksiään.
Omasta (tosin pienehköstä) kokemuksestani voin muuten sanoa, että toisten aikuisten kannattaa lähteä pois huoneesta silloin kun yksi rauhoittelee uhmaajaa. Meillä ainakin tilanne rauhoittuu vähän jo sillä, ettei lapsella ole montaa aikuista johon kohdistaa huomiotaan. (tässä tämä " lyhyesti" )
kasvatustapansa selventämiseen olla. Vaikka sitten anopille, tai kenelle hyvänsä! Ja jos mummo loukkaantuu niin sille ei mitään voi. Kyllä hän sen aikanaan ymmärtää. Ja voihan sen nätisti, mutta tiukasti sanoa. Ei aina tartte olla tyly.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omalla, tökeröllä tavallaan. Voisitteko te keskustella sen mummon kanssa ensiksi kiihkotta asiasta?
Tämä eilinen ei ollut ensimmäinen kerta vaan näitä tapahtuu jatkuvasti. Otin vaan tuon eilisen esimerkiksi.
Ja tarkoituksemme on kyllä ihan rauhallisesti asiasta keskustella. Ja todennäköisesti keskustellaan jo tänään sillä anoppi tulee tosiaankin illalla käymään ja pojalla tahtoo iltaisin noita uhmakohtauksia tulla joten tänään voi olla taas ne mummon kasvatusmetodit käynnissä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kyllä minä käytän lapsen syyllistämistä aina välillä. Siis sanon vaikka että äidille tulee paha mieli kun kokoajan levittelet kukkamultaa vaikka äiti kieltää tms. Se on ihan totta, ja lapsellekin tekee hyvää ymmärtää että hänen teoillaan on seurauksia myös muille ihmisille. Samalla lapsi oppii empatiaa, kun hän oppii että hän voi aiheuttaa toiselle ihmiselle pahan mielen teoillaan. Ihan kuten sanon että xxx:lle tuli paha mieli kun otit lelun kädestä.
Joka asiaan tuo ei tietenkään tehoa, mutta joihinkin tilanteisiin se on ihan paikallaan.
Mutta ei mummin tarvitse itkemään rueta jos lapsella on uhmakohtaus... Hieman eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaverille tulee tuosta paha mieli.
Tässä nyt vaan mummolle tulee aina muka itku jos lapsi jostain kiukkuaa ja sitä minä en ymmärrä. Sinun pointtisi kylä ymmärsin ja se onkin ihan oikein. Kyllä olen minäkin pojalle sanonu että äidille tulee paha mieli kun vielä viidennen kiellonkin jälkeen ne samat lehdet lentää siihen lattialle.
ap
kaikkien aikuisten (isovanhemmat, kummit ym.) kanssa että se aikuinen joka ensimmäisenä asiaan puuttuu hoitaa selvityksen loppuun.
Voit aivan suoraan sanoa mummolle, että olette miehenne kanssa sopineet, että aikuinen joka puuttuu asiaan hoitaan sen loppuun ja muut eivät puutu asiaan. Lapsi oppii aika nopeasti " pelaamaan" aikuisten välillä jos linjat ovat erilaiset.
Lisäksi meillä sääntö " talossa talon tavalla" eli kun olemme meillä lapset jo tietävät että kotona on joissakin asioissa erilaiset säännöt kuin mummolassa. Esimerkiksi mummolassa mummo voi " passata" lapsia enemmän kuin kotona esim. pukea, syöttää, antaa herkkuja mutta kotona ei näin ole. Lapset ymmärtävät erot ihan hyvin.
Tuo itkeminen onkin visaisa pulma?? vähän outoa, että aikuinen edes puhuu noin?? Lapset tekevät kepposia ja uhmaavat mutta eivät ne ole aihe itkemiseen aikuisella. Kyllä aikuisen pitää kestää uhmaikäisen lapsen kiukku.
Minä ainakin puhuisin oman anoppini kanssa, ajatuksesta, että lapselle ei tule sanoa, uhata ym. mitään/millään mitä ei ole valmis tekemään. Olisiko anoppi oikeasti valmis itkemään? Lapsi tulee vieä sen testaamaan.
Muotoile asia jotenkin siten, että lapsen on opittava tottelemaan ensi sijassa vanhempiaan, ja välillä mummin puuttuminen tilanteeseen voi viedä pojan huomiota siltä, että esim. isä on häntä parhaillaan läksyttämässä.
Jos anoppi yleisesti ottaenkin puuttuu kovasti kasvatusmetodeihinne joka tilanteessa, niin tuosta asiasta en tiedä, miten sanoa kauniisti (eli ns. yleisellä tasolla). Toki jos asia ei muutu, niin saahan sitä sanoa vähän jämäkämminkin.