Lapsi kasvaa keskustassa kerrostalossa, tuntuu pahalta
Meillä on kohta 4 vuotias lapsi ja minua harmittaa että emme ole muuttaneet johonkin rivariin/ok-taloon rauhallisemmalle alueelle jossa on luontoa lähellä, oma piha yms. Muutimme tähän taloon ennen lasta ja jämähdimme tähän koska tässä on kaikki mahdolliset palvelut (kauppa, apteekki, terveysasema, kirjasto, kauppakeskus, päiväkoti) ihan vieressä mutta ei sellaista rauhaa ja luontoa mitä ehkä lapselle toivoisi :( Yks hyvä puoli on kans se helppous, ei pihatöitä tms. Viikonloppuna voidaan tietenkin ajella keskustan ulkopuolelle metsäretkelle MUTTA jotenkin tuntuu että lapsen olisi parempi kasvaa jossain rauhallisemmassa ympäristössä lähellä luontoa. Olemme käytännössä jumissa tässä koska asuntomarkkinat huonot, meidän vastike on tosi korkea, niin ei varmana mene kämppä kaupaksi kuin hirveällä tappiolla.
Onko muilla kokemuksia samasta tilanteesta? Jotenkin minua harmittaa jostain syystä, mutta harmittaako ihan turhaan? En tiedä, teki mieli vaan avautua.. itse kasvoin lapsuuteni kerrostalolähiössä yh-äidin kanssa kahdestaan ja luonto oli kaukana, mutta en jotenkin osannut ajatella edes koko asiaa kun siihen oli vaan tottunut.
Kommentit (32)
Hän kasvaa citykulttuuriin, missä suuri osa ihmisistä elää ja tulee hyvin juttuun kaltaistensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ihana lapsuus betonilähiössä. 🤩
Lapset sopeutuvat, se mikä merkitsee on mielikuvitus ja kaverit 💗
Kaikki oli siinä omien jalkojen saatavilla. Koulu, kaverit, harrastukset, jne. Lähisaariin, huvipuistoihin, jne pääsi ihan paikallislipun hinnalla, etkä ollut sidottu vanhempien aikatauluun.
Nykyään maailma on valitettavasti muuttunut ja tämän päivän lapset eivät voi elää samanlaista idyllistä kerrostaloelämää kuin vielä vaikkapa 90-luvulla. Varsinkin Etelä-Suomen kaupungit ovat muuttuuneet levottomiksi.
Kerrostalossa ei ole mitään vikaa, rauhattomassa asuinalueessa on. Eli jos ei ole rauhaa ja luontoa lähellä niin sitten kannattaa kyllä muuttaa rauhallisemmalle alueelle. En kyllä keksi Suomesta kovinkaan montaa paikkaa missä luonto ei olisi ihan kävelymatkan päässä.
Mikä ap se ongelmasi oikein on? Kuulostaa oudolta, ettei sitä kaipaamaasi luontoa ole lainkaan lähellä. Asun itse Helsingin kantakaupungissa ja kyllä täältä luontoon pääsee muutamaa minuutissa. Ikkunastakin näkyy paljon puita. Ja mikä tuossa lapsellesi on niin kamalaa? Kerrostaloympäristö voi olla lapselle tosi kiva. Sinä et vain aikuisena tajua sitä.
Rivitalossa tai omakotitalossa ei välttämättä ole rauhallista. Omalla pihalla voi olla kauheat desibelit johtuen mm. naapurin trampasta ja siinä kiljuvasta lapsilaumasta. Ynnä muuta mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ihana lapsuus betonilähiössä. 🤩
Lapset sopeutuvat, se mikä merkitsee on mielikuvitus ja kaverit 💗
Kaikki oli siinä omien jalkojen saatavilla. Koulu, kaverit, harrastukset, jne. Lähisaariin, huvipuistoihin, jne pääsi ihan paikallislipun hinnalla, etkä ollut sidottu vanhempien aikatauluun.
Nykyään maailma on valitettavasti muuttunut ja tämän päivän lapset eivät voi elää samanlaista idyllistä kerrostaloelämää kuin vielä vaikkapa 90-luvulla. Varsinkin Etelä-Suomen kaupungit ovat muuttuuneet levottomiksi.
Onneksi olkoon sinut on aivopesty.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena olin kateellinen kerrostalossa asuville koulukavereille. Me asuttiin syrjässä metsän keskellä.
Lienee myöhemmin totuus selvinnyt miten onnekas olitkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ihana lapsuus betonilähiössä. 🤩
Lapset sopeutuvat, se mikä merkitsee on mielikuvitus ja kaverit 💗
Kaikki oli siinä omien jalkojen saatavilla. Koulu, kaverit, harrastukset, jne. Lähisaariin, huvipuistoihin, jne pääsi ihan paikallislipun hinnalla, etkä ollut sidottu vanhempien aikatauluun.
Nykyään maailma on valitettavasti muuttunut ja tämän päivän lapset eivät voi elää samanlaista idyllistä kerrostaloelämää kuin vielä vaikkapa 90-luvulla. Varsinkin Etelä-Suomen kaupungit ovat muuttuuneet levottomiksi.
Onneksi olkoon sinut on aivopesty.
Tottahan tuo on ei se valkopesemällä muuksi muutu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ihana lapsuus betonilähiössä. 🤩
Lapset sopeutuvat, se mikä merkitsee on mielikuvitus ja kaverit 💗
Kaikki oli siinä omien jalkojen saatavilla. Koulu, kaverit, harrastukset, jne. Lähisaariin, huvipuistoihin, jne pääsi ihan paikallislipun hinnalla, etkä ollut sidottu vanhempien aikatauluun.
Nykyään maailma on valitettavasti muuttunut ja tämän päivän lapset eivät voi elää samanlaista idyllistä kerrostaloelämää kuin vielä vaikkapa 90-luvulla. Varsinkin Etelä-Suomen kaupungit ovat muuttuuneet levottomiksi.
Onneksi olkoon sinut on aivopesty.
Sosiaalinen media ja nopea uutisointi tuovat levottomuudet kaikkien tietoisuuteen välittömästi ja kun samaa uutista kierrätettään mediasta toiseen saa ihmisen kuvittelemaan, että Suomessa on jotenkin kamalan levotonta ja turvatonta.
Tilastojen valossa esim lähiöt pitkällä aikavälillä jopa rauhoittuneet 1990-lukuun verrattuna, mutta vakavammat yksittäistapaukset ovat toki lisääntyneet.
Maaseutu ei ole välttämättä parempi paikka kasvaa kuin kaupunki. Haaveilin lapsena että olisi jotain kavereita. Harmi että lähimmät lapset asui monen kilometrin päässä. Lähimpänä asuva lapsi alkoikin kiusata minua heti ensimmäisenä koulupäivänä, joten siitä ei ollut mitään iloa. Leikin siis keskenäni, kun ei ollut sisaruksia eikä vanhemmat ole sellaista sukupolvea joka leikkisi lasten kanssa.
Harrastuksia olisi ollut tarjolla lentopalloilua lähimmässä isomman kylän keskustassa, mutta se oli vain urheilullisille lapsille.