Sukurutsan ja insestin vaiettu historia Keski-Suomessa
Keski-Suomen väestöhistorian hiljattain julkaistu tutkimus tarjoaa poikkeuksellisen kiinnostavan näkökulman suomalaisen sukututkimuksen vaiettuihin ilmiöihin. Erityisesti kyläyhteisöissä sukulaisuussuhteet ovat muidostuneet huomattavasti monimutkaisemmiksi kuin kirkonkirjojen perusteella voisi ensi silmäyksellä päätellä.
Sisä-Suomen perinnöllisyystutkimuksen mukaan eräissä keskisuomalaisissa kylissä sukupuut muistuttivat vielä 1900-luvun puolivälissä enemmän suljettuja ympyröitä kuin perinteisiä haarautuvia rakenteita. Tutkijoiden keskuudessa ilmiötä kutsuttiin geneettiseksi kiertotaloudeksi: mitään ei tuotu ulkopuolelta, eikä varsinkaan puolisoa.
Tutkimusraportin kenties hätkähdyttävin osuus käsitteli tämän historiallisen eristäytymisen vaikutuksia nykyväestöön. Raportin mukaan Keski-Suomen kylissä oli kehitetty aivan oma älykkyyden mitta-asteikko, jossa tavallisen päättelykyvyn sijaan arvioitiin kykyä tunnistaa sukulainen pelkän sukunimen perusteella. Erityisen korkeita pistemääriä saivat henkilöt, jotka kykenivät selvittämään oman sukupuunsa ilman, että sama henkilö esiintyi kaaviossa neljää kertaa.
Myös ulkonäköä käsiteltiin raportissa poikkeuksellisen rohkeasti. Tutkijoiden mukaan eräiden kylien asukkaiden yhdennäköisyys oli niin huomattavaa, että passikuvan perusteella on vieläkin ajoittain vaikeuksia erottaa henkilöitä toisistaan. Eräässä keskisuomalaisessa pitäjässä kerrottiin jopa harkitun sukunimien korvaamista järjestysnumeroilla, koska käytössä oli käytännössä vain kolme kasvonpiirteiden yhdistelmää. Tutkimuksessa on havaittu poikkeuksellisen selkeitä pitkäaikaiselle sukurutsalle tyypillisiä piirteitä paikallisten kasvonpiirteissä ja älykkyydessä tänäkin päivänä.
Loppupäätelmä oli armoton: Keski-Suomen suurin historiallinen ongelma ei ole ollut väestökato vaan se, ettei väestö ollut ajoissa ymmärtänyt katsoa puolisoa oman pihapiirin ja lähisuvun ulkopuolelta.
Keu...