Tittelit sukulais- ja ystäväsuhteissa - huvittava vai normaali tapa?
Ei taida olla yhtään kertaa etteikö perheenvälisissä tapaamisissa kyseltäisi "No millos se ja se loma?" "Mitä teet lomalla?", "No miten sun töissä menee?" Eli ollaan toisen puolesta "huolissaan" usein joka kerralla toisen työsuhteesta ja hänen lomista. Kuin kerättäisiin vahvistusta siitä, että kyllä omilla perheenjäsenillä pyyhkii niin hyvin. Samaan aikaan kun uutiset kyllä kertovat kaiken maailman yt-neuvotteluista ja vaikea kuvitella, että heistä oltaisiin huolissaan. Pääasia ettei osu omaan sukulaiseen kaiketi. Ja vaikka tulisikin, niin olisiko se maailmanloppu ja heitä ensisijaisesti koskettava? Miksi aikuisista ihmisistä pitäisi olla niin huolissaan? Ja kyllä, kyse on boomereista, jotka ovat tehneet vakituiset pitkät uransa ja eläköityneet aikana jolloin ei ollut niin pätkätöitä ja tekoälyä.
Lapset taasen typistyvät usein myös siihen statukseen ja laitokseen jota käyvät. kun aloittavat päiväkodin, esikoulun tai -koulun, niin monenlaisissa korteissa on etuliitteenä titteli "koululainen", "eskarilainen" tms.? Ja heti jo melkein vastasyntyneeltä kysellään, että "Millos päiväkotiin?"
Pitäisikö eläköityneidenkin olla tätä myöten kaikissa joulu- ja pääsiäiskorteissa "Eläkeläinen/Seniori Marjatta Pirjoona Auvilainen" tai entiset kumppanit "Paskiainen X X" tai kauniimmin vain Entinen kumppani" tai potkut saaneet sukulainen saa joulukortin "Työtön X X". Ja totta kai urallaan ansioitunut voisi saada vielä hautakiveen tittelin Pääministeri tai Muutosjohtaja. Mikseipä myös Somevaikuttaja. Samapa tuo persoonista ja arvoista, pääasia, että titteli on juurikin tyyliin Pääministeri. Pääasia, että verotuloja tuottava kansalainen.
Nämä tittelit ja laitokset yms. edustavat siis usein kuitenkin positiivista asiaa lähettäjälleen, mutta mietin vain, että mistähän se kumpuaa se tarve jäsentää läheisiään laitoksiin yms. joissa käyvät vapaa-ajallakin. Varsinkin kun vastaanottajille voi merkitä usein enemmän se vapaa-aika ja loma enemmän. Onhan se varmaan helpompi esim. juoruta läheisten kanssa perheenjäsenistä kun he kuuluvat johonkin kuin ovat kuulumatta? Helpompi puhua mitä koulussa tehtiin kuin mitä vapaa-ajalla? Vaikka perheenjäsenet olisivat ihan aktiivisia ja akateemisia?
Millaisia titteleitä te laitatte kortteihinne tai saatte? Saatteko aina selitellä omaa statustanne ja lomianne vai oletteko just te niitä kyselijöitä, että ette malta olla vuoden lopussa kyselemättä toisten kesäloma-aikeita ja muistatte kertoa, että olette varmasti varanneet pari viikkoa jostain kalliista kohteesta (säästäen ehkä parista tonnista siten satasen) tms.? Tiedostatte varmasti täten myös etuoikeutetun aseman esimerkiksi hyvätuloisena eläkeläisenä tai ihmisenä, jolla on erittäin hyvät työllisyysnäkymät ja säästöt? Kun seuraa useimpien nuorten tilanteita ensimmäisen harjoittelupaikan saamisen vaikeudessa tai ihan vain Ylen tämän päiväistä juttua 1,5 vuotta ilmaista työtä tekevästä kirjastohoitajasta, en osaisi itse oikein hehkuttaa omaa asemaa niin.
Kommentit (11)
Sulla on vain huono itsetunto. Oliko kortissasi titteli "mielentervyspotilas".
Ap:n titteli on "työtön" ja siksi ensireaktio, että kaikki tittelit kiellettävä. Sukulaisetkaan ei saa enää kysyä, että mitä kuuluu.
Päätit sitten romaanin kirjoittaa.
Minä vaadin, että joulukorteissa lukee maisteri. Muuten loukkaannun sydänjuuriani myöten.
Kortin jos laitan sukulaiselleni tai ystävälleni niin laitan vain nimeni.
Ei enää eletä mitään 40-lukua.
Tämä on ehkä oudoin aloitus aikoihin. Oletko aivan tosissasi? Jos olet, niin juu, eipä sitä koskaan voi kuvitellakaan, mistä joku mielensä pahoittaa.
Ole iloinen, että joku vielä jotain sinulta kysyy. Vaikutat (Miten sen kauniisti sanoisi?) erikoiselta.
Otsikko jo totaalisen typeryksen tekemä. Miksei jokin tapa voi olla huvittava ja silti täysin normaali?
Muutenkin täysin epälooginen sepustus.
No nyt on kyllä aika erikoinen näkemys. Tuo on vaan normaalia jutustelua tuo lomista, töistä yms. kysely. Ei siinä ole huolissaan oloa tai kyttäämistä. Eikä sekään jos lasta sanotaan koululaiseksi tarkoita, että lapsi typistettäisiin vain siihen.
Koululainen-sana kortissa voi vain olla kiva osoitus esim. mummilta, että on iso tyttö/poika jo.
Se mikään titteli ole, taidat olla vähintään tunnevammainen.
Olet vainoharhainen. Mitä "huolissaan oloa" on normaali jutustelu?