Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Pienten lasten eronneet äidit?

Vierailija
15.11.2026 |

Onko muita kohtalotovereita, jotka ovat eronneet kun lapset ovat pieniä ja ex ottaa lapsia vain silloin, kun hänelle sopii? Miten pyöritätte arkea ja ylläpidätte isäsuhdetta? 
Täällä 3 lasta (4,6,8v) ja exä ottaa lapset pari kertaa kuukaudessa yöksi, jos omiin menoihin sopii. Lasten harrastuksiin osallistuu samalla tavalla, että tulee jos pääsee.. 

Alkaa mietityttää, että millainen isäsuhde lapsille muodostuu tällaisella toimintamallilla...

Kommentit (86)

Vierailija
81/86 |
16.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuossa iässä lapset vieraantuvat isästä. Unohtavat, kun ei synny mitään kiintymyssuhdetta. Ja tapaamiset loppuvat, kun lasta kuullaan eli n.12v iässä. Erityisesti 2 nuorinta vaaravyöhykkeessä.  Ja isän käytös kertoo omaa tarinaansa, ettei ole edes kiinnostunut lapsistaan, muuten ei käyttäytyisi noin. 

Vierailija
82/86 |
16.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän miehellä ole oikeus omaankin elämään, ettei jatkuvasti ole hoitamassa sinun lapsiasi.

Jos on hankkinut lapsia, niin "se oma elämä" juuri tarkoittaa lapsitahtista elämää, kunnes lapsi aikuinen. Ei vanhemmuudesta voi pitää vapaata. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
83/86 |
16.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannatti tehdä lapsia tuollaisen miehen kanssa. Oma syy.

Vierailija
84/86 |
16.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olis kiva tietää, mikä näiden lapsensa hylkäävien miesten motivaatio on? Miksi he eivät halua olla tiiviisti tekemisissä lapsensa kanssa? Tai miksi kokonaan hylkäävät?

Itse tiedän ja tunnen tapauksia, joissa miehen uusi naisystävä tarkoituksella yrittää saada miehen ja lasten välejä hiipumaan. Ja se on niin taitavaa ja määrätietoista, että mies siihen lankaan menee, pää ihastuksesta sekaisin. 

Tunnen tällaisen miehen, joka hetkeksi tällaisen uuden naisen pauloihin meni, mutta tunnen myös naisen, joka parhaillaankin yrittää saada pilattua miesystävänsä ja tämän lasten tapaamisia. Ihan käsittämätöntähän se on, eikä kaikki miehet tuota tajua.

Lisäksi tunnen miehen jolle ero oli niin kova paikka ja elämän ja itsetunnon romahdus, että ei halunnut enää tavata edes lapsia. Tiedätte sen ajatusmallin, että "heidän on parempi ilman minua". 

Sitten on erikseen ne miehet, joita ei omat lapset alunperinkään niin kovin kiinnosta.

 

Onneksi on myös miehiä, joille lapset on ykkösenä aina, ja heitä ei tällaiset asiat horjuta.

Kaikkea edellä mainittua löytyy myös naissukupuolen edustajista. Tunnen sellaisia naisiakin, jotka ovat lapsensa eron myötä hylänneet.

Unohdit yhden ryhmän: lasten äidit, jotka huoltokiusaavat ja vieraannuttavat niin paljon, että mies antaa periksi.

Palstan mukaan heitä ei ole olemassa (miehet sikoja), mutta viranomaisten mukaan on. Olen itsekin nähnyt.

Vierailija
85/86 |
16.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko eroaminen ihanan voimaannuttavaa? Kannustivatko ystävättäret ja vauvapalstan mammat kuorossa jättämään sen sian? 

Mieti nyt saatana itse. Kukaan ei halua vapaaehtoisesti jäädä yksin kolmen pienen lapsen kanssa, ei kukaan.

Monethan täällä toitottaa, että elämä helpottuu kun pääsee "mieslapsesta" eroon.

Se on sitä feminismiä. On samaan aikaan helppoa tai vaikeaa, miten kulloinkin haluaa asian esittää. 

Vastaavassa ketjussa joku feministi tuli pätemään, että "kauhea sika kun jätät lapsesi", jne, ja seuraavassa virkkeessä totesi, että "lasten on parempi ilman sinua". Koita jo päättää, bro :D

Ajattele, että näinkin raskaat tapaukset voivat olla sellaisia, jotka esim. opettavat lapsia, päättävät asioista virkamiestasolla tai ovat parisuhteessa! Tai toimivat vaikkapa sosiaalityöntekijänä päättäen erotilanteessa lapsen asioista.

Vierailija
86/86 |
16.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välit voi lähentyä myöhemminkin.

Miksi lapsia kiinnostaisi myöhemmin ventovieras mies?

Tottakai voi kiinnostaa, miksi ei kiinnostaisi. Kiinnostaahan monia adoptoitujakin se täysin tuntematon isä tai äiti niin että jopa antavat dnan firmalle jonka kautta voi etsiä sukuaan. 

Se on sellainen identiteettimatka, todella harva näistä jatkaa yhteydenpitoa. Ihmiset tekevät myös vaikka minkälaisia sukuselvityksiä ilman, että ne itse henkilöt siinä suvussa olisivat yhteydenpidon arvoisia.

Siksi vieraannuttamistapauksissa moni isä antaa periksi, koska lapsi ei muista koko tyyppiä, jos tarpeeksi nuorena vieraannutettu.

Linkki tähän? 

Melko vähän tutkimuksia tehty aiheesta, mutta tuossa yksi:

https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC8372933/

Adoption Englandin sivuilta löytyy sen verran dataa, että 33% tapaa biovanhempansa ainakin kerran, mutta se ei kerro siitä, jatkuuko yhteydenpito. Ainakaan kukaan tuntemistani laitoksissa kasvaneista tai adoptoiduista ei ole jatkanut yhteydenpitoa, vaikka olisikin kerran-pari biovanhempaansa tavannut.

Tuossa ensimmäisessä tutkimuksessa sijaisperheissä kasvaneista 15% otti kertaakaan bioisään yhteyttä. Jos vaikka kolmasosa jatkaisi yhteydenpitoa, tämä olisi huimat 1/20 lapsista.

Varmasti on lapsia, jotka ovat olleet yhteydessä biologisiin vanhempiinsa aikuisena. Se, että biovanhempiin muodostuisi merkityksellinen suhde lienee kuitenkin poikkeus eikä sääntö, joten hieman vierastan sellaista retoriikkaa näissä huoltokiista/vieraannuttamiskeisseissä, jossa annetaan ymmärtää, että "kyllä se lapsi sinuun ottaa yhteyttä kun vaan olet kärsivällinen". Ei välttämättä ota. 

Ei tietenkään välttämättä ota. Mutta ei ap:n esimerkiksi kannata ajatella että isäsuhde on lopullisesti menetetty, tämän hetken perusteella.

Itse olen lastensuojelussa työskennellyt ja tunnen useita laitoksessa kasvaneita aikuisia. Kyllä heistä suurin osa on jossain tekemisissä vanhempiensa kanssa. 

Lisäksi lähipiirissä muutamia tapauksia, joissa suhde isään on täysin katkennut vanhempien eron myötä jo pikkulapsivaiheessa. Sitten siinä 25+ iässä on alkanut uudelleen varovainen yhteydenpito, ja tapaavat nykyään useita kertoja vuodessa.

Yksilöllistähän tämä. Ja tiedän kyllä sellaisenkin tapauksen, jossa 25-vuotias ei edes tiedä, kuka hänen isänsä on. Ei kiinnosta.

25-vuotiaana muodostettu suhde biovanhempaan on ihan sama kuin kaverisuhde. Ei ole lapsuusajan kiintymystä tai historiaa.

Toki osa voi olla yhteydessä joskus ja jouluna, mutta olisin rehellinen esim. todennäköisyyksistä tilanteessa, jossa harkitaan oikeustoimia. Moni on hukannut omaisuutensa ja mielenterveytensä, saadakseen tapaamisoikeuden täytäntöönpanon lapseen, joka ei halua tavata. Alle kouluikäinen on todella helppo vieraannuttaa jo siinä ajassa, mikä oikeudenkäyntiin tai lastenvalvojan aikaan kuluu.

Kerralla irti revitty laastari sattuu kokonaisuutena vähemmän kuin laastari, jota pikkuhiljaa revitään 20 vuoden ajan.