Ystävä muuttuu aina kun löytää uuden miehen

Vierailija kirjoitti:

Kerran tein samasta aiheesta keskustelun = Kukaan ei ollut kuullutkaan mistään sellaisesta, kaikki kuulemma olivat vahvasti omia itsejään.

Luulen, että kyseisenlainen ihminen ei todellakaan tunnista toimintamallia itsessään. Hehän ovat niitä, jotka melkein ylimieliseen tyyliin jakavat jotain mietelauseita kuten "jos en kelpaa tällaisena kuin olen, painupa kuule helevettiin". Jos tuota pitää miettiä ja oikein ponnekkaasti julistaa, sitähän silloin vakuutellaan ennen kaikkea itselleen. 

Vierailija kirjoitti:

Toki olen kysynyt. Hän vastaa aina tajunneensa haluavansa olla sellainen. Joka kerta korostaa, ettei hän miehen vaan ihan vain itsensä takia.

säälittävä perässähiihtäjä. ei kontaktia omiin tunteisiinsa, itsetuntemus pakkasen puolella.

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi sanoi joskus vuonna kivi ja kirves, että samastuin liikaa hänen lapseensa. Väärin! Me vaan ollaan niin samanlaisia.

Tämähän on hyvä, jos vakka löytää kantensa, eikä kumpikaan muuta itseään toisen takia. Joku yksittäinen kertamuutoskin (vaikka se yhteinen harrastus) vielä voisi mennä ajatellen, että toinen on nyt vain puolison myötä alkanut innostua jostakin erilaisesta. Mutta toistuvana kaavana tuohan on aivan päivänselvää, että muutos tapahtuu aina nimenomaan toisen vuoksi. Ei se oma mielipide ja identiteetti yksinkertaisesti voi muuttua joka kerta. Ja sitten eron jälkeen taas takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi sanoi joskus vuonna kivi ja kirves, että samastuin liikaa hänen lapseensa. Väärin! Me vaan ollaan niin samanlaisia.

Tämähän on hyvä, jos vakka löytää kantensa, eikä kumpikaan muuta itseään toisen takia. Joku yksittäinen kertamuutoskin (vaikka se yhteinen harrastus) vielä voisi mennä ajatellen, että toinen on nyt vain puolison myötä alkanut innostua jostakin erilaisesta. Mutta toistuvana kaavana tuohan on aivan päivänselvää, että muutos tapahtuu aina nimenomaan toisen vuoksi. Ei se oma mielipide ja identiteetti yksinkertaisesti voi muuttua joka kerta. Ja sitten eron jälkeen taas takaisin.

Mä olen ollut aina oma itseni.

Se on se mulkun himo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi sanoi joskus vuonna kivi ja kirves, että samastuin liikaa hänen lapseensa. Väärin! Me vaan ollaan niin samanlaisia.

Tämähän on hyvä, jos vakka löytää kantensa, eikä kumpikaan muuta itseään toisen takia. Joku yksittäinen kertamuutoskin (vaikka se yhteinen harrastus) vielä voisi mennä ajatellen, että toinen on nyt vain puolison myötä alkanut innostua jostakin erilaisesta. Mutta toistuvana kaavana tuohan on aivan päivänselvää, että muutos tapahtuu aina nimenomaan toisen vuoksi. Ei se oma mielipide ja identiteetti yksinkertaisesti voi muuttua joka kerta. Ja sitten eron jälkeen taas takaisin.

Ai yhteinen harrastus "vielä voisi mennä"? Ihanan alentuvaa. Sinä varmaan olet sitten sellainen joka ei ikinä tekisi mitään pelkästään suhdettaan edistääkseen?