Pitäiskö kasvi lopettaa

Lemmikkikasvista luopuminen on syvä ja usein aliarvioitu suruprosessi, joka voi olla yhtä raskas kuin läheisen ihmisen menettäminen.

Omistajat pohtivat usein jälkeenpäin, tekivätkö he oikeat päätökset tai huomasivatko he nuutumisen ajoissa.

Suru voi ilmetä unettomuutena, syömättömyytenä, syvänä masennuksena tai vetäytymisenä.

Kaikki eivät ymmärrä lemmikkikasvin menetyksen suuruutta, mikä saattaa johtaa yksinäisyyteen surun keskellä.

Miten selvitä luopumisen tuskan kanssa?

Anna itsellesi lupa surra, itkeä ja käydä menetystä läpi omaan tahtiisi.

Hyväksy syyllisyys: Muista, että teit parhaat mahdolliset päätökset sillä tiedolla, joka sinulla sillä hetkellä oli.

Olen ollut monesti samassa tilanteessa ja aina lopettamisen jälkeen päätän, etten halua enää koskaan sitoutua uuteen kasviin, mutta niin vain aina tulee uusi pieni, söpö taimi jostain hommattua.

Viimeinen lehti

Niin äänettömästi kuihtui pieni ystävä,

ei enää kasvanut, ei uutta lehteä tehnyt.

Sai vettä, valoa, ravintoa ja rakkautta,

mutta mikään ei enää auttanut. 

Nyt lepää rauhassa ruukussaan,

ei tarvitse enää kastella.

Olit viherkasvi hetken vain,

mutta muistoissamme ikivihreä ain!