Parisuhteessa vaikeaa ja ahdistaa lapsen saama " parisuhteen malli" .
En tiedä stressaanko tästä liikaa, lapsi täyttää elokuussa 3 v. Miehen kanssa ollut vähän vaikeaa, emme riitele emmekä huuda, mutta suhde on jotenkin kylmentynyt. Mies on usein synkkä ja huonotuulinen, tsemppaa kyllä pojan kanssa hyvin ja tiedostaa ongelmiaan - on menossa niistä keskustelemaankin. Itse olen aikoinani käynyt 5 v. terapiassa ja olen mielestäni tänä päivänä aika tasapainoinen..
Pelottaa, kun en halua lapsen omaksuvan tällaisen parisuhteen mallia: niin vähän läheisyyttä, hellyyttä ja tunteita isän ja äidin välillä, ihan kuin kämppiksiä oltais. Joskus kun suutelemme tai halailemme enemmän, niin lapsi on jopa vähän ihmeissään. Mies ei kaipaa läheisyyttä, minä kaipaisinkin paljonkin. Mikään ei ole siis " pahasti" vialla, arki rullaa jne. mutta suhde on jotenkin kuihtunut, toivottavasti väliaikaisesti.
Haluaisin, että poikani aikuisena voi osoittaa hellyyttä/pitää lähellä olemista luonnollisena asiana. Lapsen kanssa meillä kyllä on paljonkin hellyyttä ja rakkaudenosoituksia. Murehdinkohan turhasta?
Minusta on tosi hyvä, että mietit tällaisia asioita. Kyllä lapseen vaikuttaa paljon vanhempien keskinäinen suhde. Lapsihan mallioppii koko ajan vanhemmiltaan perusjuttuja ihmisten ja esim. pariskunnan keskinäisestä kanssakäymisestä, sellaista hiljaista oppimista jota ei yleensä tule koskaan puhuttua ääneen.
Minusta kuulostaa tosi hyvältä, että miehesi on menossa juttelemaan ammattiauttajalle ongelmistaan. Ja sekin on tosiaan jo askel parempaan, että sinä olet huomannut ongelmat ja pohtinut niitä. Ei lapsi niin herkästi " mene pilalle" , että tästä teidän vaikeammasta vaiheesta häneen mitään hirveitä traumoja jäisi. Hyvähän sellaistakin on oppia, että välillä on raskampaa ja siitä päästään yli.
Tsemppiä teille! Yritä olla murehtimatta liikaa ja miettiä sen sijaan konkreettisia keinoja parantaa tilannetta - oli se sitten keskustelemista miehesi kanssa tai laatuaikaa lapsen kanssa.