Isojalasta persjalkaan – suomalaisten alkumyytti

Kaikki tietävät isojalan, Pohjois-Amerikkalaisissa metsissä asuvan olennon joka muistuttaa ihmisapinaa ja jättää jälkeensä suurikokoisia jalanjälkiä. Se näyttäytyy vain harvoille ja on tallentunut ainoastaan muutamiin kaukaa otettuihin valokuviin. Sen olemassa olosta kiistellään ja sitä pidetään enimmäkseen maaseutumatkailua edistävänä markkinointitempauksena. Totuus isojalasta jäänee ikuisiksi ajoiksi erämaan säilytettäväksi.

Harvempi tietää, että Suomessakin on oma myyttinen olentonsa. Kyseessä on persjalka, niin ikään metsiä kansoittava otus, jolla on uniikki kulkujälki; hieman etuviistoon taipuva viisivarpaiden kädellisen jalkapöydän askellus sekä suurten pakaroiden aiheuttama painauma. Pragmaattiset suomalaiset nimesivät olennon sen ulkomuodon mukaan.

Persjalka poikkeaa isojalasta siinä, että se pystyy lisääntymään Homo Sapiens -lajin kanssa. Itse asiassa haploryhmätutkimuksista on saatu vahvistusta teorialle, jonka mukaan Persjalka olisi itäsuomalaisten kantaisä. Kuka tahansa voi havaita yhteyden, sillä itäsuomalaisen tunnistaa ulkomuodosta kaukaa.

Persjalan luultiin pitkään kuolleen sukupuuttoon. Viimeisten vuosien aikana on kuitenkin saatu vahvoja viitteitä useamman persjalan liikkeistä Savonlinna – Joensuu – Lappeenranta akselin ympäristössä.

Persjalka onkin noussut kansantarussta vakavasti otettavien tieteentekijöiden kiinnostuksen kohteeksi ja viimeisimpänä Helsingin Yliopisto on kertonut käynnistäneensä Suomen Akatemian rahoittaman tutkimuksen, jonka tarkoituksena on pyydystää elävä persjalka.