Lue keskustelun säännöt.
Mistä masennuksesi johtuu? Oletko selvittänyt juurisyyt?
02.11.2026 |
Olen toipunut masennuksesta, kun selvitin, millaista masennukseni oikein on, mistä se johtuu, miten voin elää parempaa ja merkityksellisempää elämää.
Joillakin voi masennuksen taustalla olla suuria menetyksiä ja surua vaikka lapsen kuolemasta, jolloin en oletakaan ihmisen toipuvan "normaalitilaan".
Kommentit (47)
En ole ollut masentunut koskaan. Olen ollut työtön vuosikausua.
Ahdistunut vain kun on suoraan uhattu päin naamaa tai oikeasti paha tilanne ollut päällä. Mistään ahdistuneisuudesta en ole ikinä kärsinyt ellei oikeasti ole ollut paha tilanne esim rikosten uhri
Jäin työttömäksi omasta halusta. Oli todella paska duuni.
Työttömänö pääosin ollut hauskaa. Ainoastaan ulkopuolisten aiheuttamat törkeät rikokset ja sabotoidut vastoinkäymiset ovat aiheuttaneet vaikeuksia vuosien varrella
Toki luonnollisesti myös rahan puute vaivannut. josta omat vaikeudet.
Tylsyyttä neljön lapsen äitinä en niin ole kokenut
Ei ollut tsrkoitus olla kovin kauan työtyömänä mutta pikku kaupungissa eräät päättivät jörjestää sairaan ja rikollisen gang stalking vainon. Nähtävästi siihen liittyi myös: Hyviin ka rahakkaisiin hommiin et pääse.
Elämönkuvioitanbks terveyttäni (myös lasteni) on sabotoitu mitä mielikuvituksellisin ja rikollisin keinoin, Tulisi psksu kirja kaikesta. Oikeasti en ole laiska tai tyhmä lusmu, mutta senhän monet tietääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epämääräinen masennus tai ahdistus voi johtua ihan vaan ruokavaliosta. Monet saavat ketoosista suuren helpotuksen erilaisiin mielenterveyden häiriöihin. Metabolisista terapioista on tehty jo tutkimusta Harvardissa ja jotkut lääkärit ovat käyttäneet metabolista terapiaa potilastyössä jo pitkään. Kun aivojen vaurioituneet mitokondriot saadaan korjattua ruokavaliolla, niin vaivat helpottavat.
Vierailija kirjoitti:
Monet ihmiset on kyllä ihan perkeleen heikkoja henkisesti. Minullakin eräs kaveri koki avioeron ja kun edellinen kumppani otti uuden puolison, niin käytönnössä siitä lähtien on heittänyt elämässään hanskat tiskiin. Ei ole käynyt vuosiin töissä eikä aio enää koskaan mennäkään. Sai vissiin jo lopullisen päätöksen työkyvyttömyyseläkkeestä.
Onhan tuo merkittävä negatiivinen tapahtuma elämässä, mutta eihän nyt jumalauta tuo ole mitään verrattuna siihen, mitä moni joutuu elämässään kokemaan paljon pahempiakin asioita. Tuohan on nykypäivänä asia, jonka varmaan joka kolmas kokee.
Voi olla, että taustalla on paljon muutakin. Sitä en kyllä ymmärrä, että nuoria ihmisiä "laitetaan" työkyvyttömyyseläkkeelle, eikä auteta kuntoutumaan kaikin mahdollisin tavoin takaisin työelämään. Itse olen tehnyt vuosia töitä sairaanhoitajana ja nähnyt kyllä varsin surullisia ihmiskohtaloita, nuoria syöpäpotilaita, vammautuneita ja kaikkea hirvittävän surullista. Tämäkin on tuonut tietysti näkökulmaa elämään ja kiitollisuutta siitä, että olen saanut töissä käydä ja ainoa vaivani on ollut masennus, josta olen parantunut. Työni on siis auttanut minua parantumaan myös, koska olen oppinut ajattelemaan elämästä ja ihmsistä eri tavalla. -ap
"Juurisyy" on paska elämä jota ei voi enää ikinä korjata. Pakko painaa masentuneena. No can do. Fuck it.
On tietenkin tilanteita missä voi näyttäytyä masentuneelta, mutta ei ole varsinaisesti ole ihan sitä.
Esim. jos ei ole saanut nukuttua tarpeeksi, ei edes 7 h ja on väsynyt päivällä.
Tai jos on ajettu taloudellisesti niin ahtaalle. että mahdotonta selviytyä laskuista.
Ulkopuolisille voi näyttäytyä toisenlaisena, mitä oikeasti on.
Elämänhallintaa rikosten ja sabotointien uhrille! Jos nyt eka olis jäänyt nuo rikokset ja sabotoinnit pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työstä.
Hankkiuduin eroon ja todellakin, nyt onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään hajua. Sairastuin masennukseen muutettuani työttömyyden takia omistusasunnosta vuokralle. Alkuun pohdinkin, että syy on asunnossa. Ostamassani rivitaloasunnossa en kokenut itseäni masentuneeksi enkä täysin lamaantuneeksi. Muuton jälkeen kävin kotona kerrostalokaksiossa vain nukkumassa ja päivät vietin muualla. Väliaikainen parannus löytyi kirjastosta, josta löysin seurakseni melkoisen ihanan ihmisen.
Melko helppo asia parantaa, jos masennus johtuisi asunnosta. Ihmisetkään eivät yleensä paranna masennusta. Olen itse tehnyt paljon töitä parantumiseni eteen, on ollut peiliin katsomista, itsetunnon kehittämistä ja sosiaalisten taitojen aktiivista opettelua. -ap
No niinpä. Eihän se tietenkään asunnosta johtunut, enkä vieläkään osaa kaikkia palasia yhdistellä. Työttömyys, rahattomuus, yksinäisyys, varmasti noissa on osatekijät, ja kai sitten muittenkin asioiden kasautuminen. Täysin en ole masennusta saanut lääkkeilläkään pois, mutta toimintakyky on onneksi palautunut jo.
Eikä tosiaan ihminen paranna, mutta hyvä seura voi helpottaa masennusta osaltaan.
Sen verran on pakko jatkaa, että olen oikeasti kiitollinen tälle ihmiselle, vaikka emme enää ole tekemisissä keskenämme. Hän kykeni osoittamaan armoa ja antamaan toivoa. Toivon, että voin itse olla apuna tarvitsevalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
masennuksen ja työssäuupumisen ero on pieni ja lekurit harvoin niitä lähtee selvittää. Suomessa on tuhansia turhia masennus diagnooseja annettu, itse olen tällaisen uhri myös ja söin turhaan lääkkeitä
Jos ihmiset ymmärtäisivät että lääkäreiden (myös psykiatrien) ainoa tehtävä on lätkiä diagnooseja, määrätä lääkkeitä ja kirjoittaa joissain tapauksissa lausuntoja, koko rumbaan ei edes lähtisi niin moni. Koko nykyisestä systeemistä on inhimillisyys ja toipumisen edistäminen kaukana. Lääkäriin tietty on pakko mennä jos on työkyvytön ja on saatava sairauslomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
masennuksen ja työssäuupumisen ero on pieni ja lekurit harvoin niitä lähtee selvittää. Suomessa on tuhansia turhia masennus diagnooseja annettu, itse olen tällaisen uhri myös ja söin turhaan lääkkeitä
Jos ihmiset ymmärtäisivät että lääkäreiden (myös psykiatrien) ainoa tehtävä on lätkiä diagnooseja, määrätä lääkkeitä ja kirjoittaa joissain tapauksissa lausuntoja, koko rumbaan ei edes lähtisi niin moni. Koko nykyisestä systeemistä on inhimillisyys ja toipumisen edistäminen kaukana. Lääkäriin tietty on pakko mennä jos on työkyvytön ja on saatava sairauslomaa.
On hyviä lääkäreitä ja huonoja lääkäreitä. On hyviä lääkäreitä, jotka kohtaavat potilaat kunnioittaen, tehden yhteistyötä, potilaan toiveita kuunnellen. Minusta juttu kuulosti huonolta hoidolta tai jonkinlaiselta väärinymmärrykseltä tai hyvin erikoiselta. Ei ketään pakoteta turhaan syömään lääkkeitä. Kuulosti, että ihmisen hoito oli jäänyt täysin puolitiehen, jos diagnoosikin oli väärä. Työuupumus ei ole Suomessa sairausdiagnoosi, vaan lääkäri saattaa joutua kirjaamaan tietoihin masennuksen tms., jotta voi määrätä sairauslomaa. Tämäkin tietysti pitäisi tehdä yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ihmiset on kyllä ihan perkeleen heikkoja henkisesti. Minullakin eräs kaveri koki avioeron ja kun edellinen kumppani otti uuden puolison, niin käytönnössä siitä lähtien on heittänyt elämässään hanskat tiskiin. Ei ole käynyt vuosiin töissä eikä aio enää koskaan mennäkään. Sai vissiin jo lopullisen päätöksen työkyvyttömyyseläkkeestä.
Onhan tuo merkittävä negatiivinen tapahtuma elämässä, mutta eihän nyt jumalauta tuo ole mitään verrattuna siihen, mitä moni joutuu elämässään kokemaan paljon pahempiakin asioita. Tuohan on nykypäivänä asia, jonka varmaan joka kolmas kokee.
Voi olla, että taustalla on paljon muutakin. Sitä en kyllä ymmärrä, että nuoria ihmisiä "laitetaan" työkyvyttömyyseläkkeelle, eikä auteta kuntoutumaan kaikin mahdollisin tavoin takaisin työelämään. Itse olen tehnyt vuosia töitä sairaanhoitajana ja nähnyt kyllä varsin surullisia ihmiskohtaloita, nuoria syöpäpotilaita, vammautuneita ja kaikkea hirvittävän surullista. Tämäkin on tuonut tietysti näkökulmaa elämään ja kiitollisuutta siitä, että olen saanut töissä käydä ja ainoa vaivani on ollut masennus, josta olen parantunut. Työni on siis auttanut minua parantumaan myös, koska olen oppinut ajattelemaan elämästä ja ihmsistä eri tavalla. -ap
Kun on nähnyt paljon elämää ja muutakin kuin oman kurjuutensa, se todellakin asettaa asioita mittasuhteisiin. Se on suuri etu elämässä. Uskon että moni ahdistunut ja masentunut ei tunnetasolla ymmärrä miten paljon vaikeita ongelmia ja suuria murheita monilla muillakin on. Varsinkin jos jää yksin vaan neljän seinän sisälle, ei pysty näkemään kuin oman pahan olonsa, se vaan menee niin. Ketään syyllistämättä.
No miehelle se avioero on suomessa aika paha jos ei ole poikkeuksellisen rikas tai komea.
Varsinkin jos on lapsia jää elarit maksettaviksi ja seksielämä katoaa, siinä viedään elämältä pohja alta. Siinä on vaikee lähteä vaikka 37 vuotiaana jonnekin tinderiin tai baareihin. Naiset samassa tilanteessa löytää kyllä heti seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ihmiset on kyllä ihan perkeleen heikkoja henkisesti. Minullakin eräs kaveri koki avioeron ja kun edellinen kumppani otti uuden puolison, niin käytönnössä siitä lähtien on heittänyt elämässään hanskat tiskiin. Ei ole käynyt vuosiin töissä eikä aio enää koskaan mennäkään. Sai vissiin jo lopullisen päätöksen työkyvyttömyyseläkkeestä.
Onhan tuo merkittävä negatiivinen tapahtuma elämässä, mutta eihän nyt jumalauta tuo ole mitään verrattuna siihen, mitä moni joutuu elämässään kokemaan paljon pahempiakin asioita. Tuohan on nykypäivänä asia, jonka varmaan joka kolmas kokee.
Voi olla, että taustalla on paljon muutakin. Sitä en kyllä ymmärrä, että nuoria ihmisiä "laitetaan" työkyvyttömyyseläkkeelle, eikä auteta kuntoutumaan kaikin mahdollisin tavoin takaisin työelämään. Itse olen tehnyt vuosia töitä sairaanhoitajana ja nähnyt kyllä varsin surullisia ihmiskohtaloita, nuoria syöpäpotilaita, vammautuneita ja kaikkea hirvittävän surullista. Tämäkin on tuonut tietysti näkökulmaa elämään ja kiitollisuutta siitä, että olen saanut töissä käydä ja ainoa vaivani on ollut masennus, josta olen parantunut. Työni on siis auttanut minua parantumaan myös, koska olen oppinut ajattelemaan elämästä ja ihmsistä eri tavalla. -ap
Kun on nähnyt paljon elämää ja muutakin kuin oman kurjuutensa, se todellakin asettaa asioita mittasuhteisiin. Se on suuri etu elämässä. Uskon että moni ahdistunut ja masentunut ei tunnetasolla ymmärrä miten paljon vaikeita ongelmia ja suuria murheita monilla muillakin on. Varsinkin jos jää yksin vaan neljän seinän sisälle, ei pysty näkemään kuin oman pahan olonsa, se vaan menee niin. Ketään syyllistämättä.
Näin juuri, olen samaa mieltä. Yksi masennusoireista onkin sellainen negatiivisten ajatusten automaatio tai niihin jumittuminen. Sitten se kielteisyyden kierre vain ruokkii itseään ja ihminen ei pääse sieltä asunnosta ulos. Minulla oli samoja oireita kaksikymppisenä, töihin menin, mutta muuten saatoin jäädä ovelle seisomaan, enkä uskaltanut ulos ollenkaan. Sinänsä tieto muiden ongelmistahan ei helpota yhtään, kun ei osaa käsitellä ja hallita niitä oman elämän ongelmia.
Itsellä masennuksen taustalla on ollut tunnetaitojen ja sosiaalisten taitojen puute. Näitä kun ei perheessä oppinut tai opetettu, niin kasvoi kyvytön aikuinen, joka tarvitsi ulkopuolista apua. -ap
Vierailija kirjoitti:
No miehelle se avioero on suomessa aika paha jos ei ole poikkeuksellisen rikas tai komea.
Varsinkin jos on lapsia jää elarit maksettaviksi ja seksielämä katoaa, siinä viedään elämältä pohja alta. Siinä on vaikee lähteä vaikka 37 vuotiaana jonnekin tinderiin tai baareihin. Naiset samassa tilanteessa löytää kyllä heti seuraa.
Tuollaisessa elämäntilanteessa voi auttaa opetella ajattelemaan asioista uusilla tavoilla. Helpommin sanottu kuin tehty. Ei avioero mikään maailmanloppu ole, moni eroaa elämänsä aikana. Elatusmaksuthan ovat lapsille, kai järkevä ihminen haluaa huolehtia lapsistaan. Seuraava parisuhde voi sitten olla antoisampi ja parempi. Jos rakkautta ja pysyvää suhdetta etsii, niin ei se kellekään ole helppoa ja nopeaa, oli nainen tai mies... -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuuden kehityksellinen trauma. Äiti hakkasi minut ensimmäisen kerran kun olin pieni taapero. Muistan sen kuin eilisen päivän. Isä ei myöskään minusta piitannut, lapset "hankittu" varmaan siksi, koska tuohon aikaan pidettiin outona, jos avioparilla ei ollut lapsia.
Kukaan ei puuttunut, koska olimme " hyvä perhe" = varakas.
Venäjän valtio perustettiin vuonna 862...
Tieto maailman todellisesta tilasta, ihmisten itsekkyydestä sekä oma lapsettomuus olisi kaikki syitä masentua. Vanhemmiten en vain enää jaksa edes masentua.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden kehityksellinen trauma. Äiti hakkasi minut ensimmäisen kerran kun olin pieni taapero. Muistan sen kuin eilisen päivän. Isä ei myöskään minusta piitannut, lapset "hankittu" varmaan siksi, koska tuohon aikaan pidettiin outona, jos avioparilla ei ollut lapsia.
Kukaan ei puuttunut, koska olimme " hyvä perhe" = varakas.
Sinut on rikottu henkisesti ja fyysisesti hyvin pienenä. Vaikeat lähtökohdat elämälle. Surullista ja järkyttävää, olen pahoillani. -ap
Vierailija kirjoitti:
Kärsin itse ahdistuksesta ja tiedän mistä se johtuu. En kuitenkaan pysty muuttamaan yksin ahdistustani aiheuttavia syitä. Kärsin siis luultavasti ahdistuksesta koko loppuelämäni. En ole saanut käytännön apua tai mitään hoitoa. Moni taho tietää asioistani ja olen yrittänyt hakea apua. Taustalla on paljon itsestäni riippumattomia syitä.
Täällä olo ei tee hyvää sinun sairaudellesi, on tämä niin sairas av.
En usko, että sillä on mitään yhtä selkeää syytä. Mieluummin olen keskittynyt keinoihin, jolla sitä saa vähennettyä.
Elämässäni tapahtuneista asioista.