Hirvee vauvakuume
Mulla on ollut ihan hirvee vauvakuume jo jonkin aikaa, mutta valmistuin just sairaanhoitajaksi, joten tarvis kerätä vähän äitiyspäivärahaa..ja laihduttaaki..ja tupakkaaki tulee joskus polteltua (sen lopettaminen onnistuis kyllä ihan helposti ihanan pienen vauvan takia!!). Onko muilla kokemuksia, että järki voittaa tässä asiassa tunteet, vaikka kuinka haluaisi oman vauvan. Ehkä tähän vaikuttaa osaltaan se, että ympärillä on nyt paljon vauvoja; 2 juuri syntynyt ja 3. syntyy pian..Oon 24 vuotta (noin kahen kuukauden päästä 25), naimisissa ja tiedän, että mulla on aikaa, mutta siltikin... Mun mies hieman jarruttelee tätä, vaikka hänkin vauvan kyllä haluaisi..tietty taloudellisuus on aika tärkeetä kylläkin..:() mutta siltikin...
Kommentit (2)
olin 17 kun esikoinen syntyi.
valmistuin ammattiin juuri ennen laskettua aikaa. Sen jälkeen olen saanut 3 lasta lisää ja yhden ammatin lisää. Kaikki siis on mahdollista! minulla vauvakuume on sumentannut järjen aina kokonaan...
Nyt viidettä kuumeillessa järki oli pitkään voitolla kunnes vuosi sitten antoi periksi mutta vieläkään ei vauvaa kuulu :o(
nyt onkin meneillään opiskelun suunnittelu ja jos onnistuu niin vauvahaave haudataan muutamaksi vuodeksi. Minullahan ei sinänsä ole hätää kun on jo 4 luomulasta. Meillä ei siis ole napista painamalla lapset tulleet. Esikkoa tehtiin 9kk, toista 1v5kk,kolmatta vain 5kk ja nelosta 1v3kk
Korostan vielä että kaikki lapset on olleet suuniteltuja ja haluttuja :o)
nuorena meitä pelotellaan että raskaaksi tulee jos katsoo miestä " sillee" ja nyt kun oikeasti sitä yrittää tajuaa kuinka onnen kauppaa se on!
Niiloakseli 26v ja lapset 9v,6v,4,5v ja 2,5v ;o)
Mulla on ollu kanssa vauvakuume jo ehkäpä tollasen puolentoista vuoden verran. Mulla on sh/klö-opinnot kuitenkin kesken ja oon yrittäny pitää pään kylmänä vauvan suhteen, koska tahtoisin saada sh-lopputyön valmiiks ennen pienen onnen saapumista. Toisaalta pelottaa, että mitäs, jos tässä nyt odottelee ja pitää pään kylmänä ja sitten, kun alkaa yrittämään, ni sitten ei mitään kuulukkaan. Se olis ihan kamalaa! Mutta siis tässä nyt suunnilleen vuoden oon pelannu järjellä ja tapellu vauvakuumetta vastaan. Sen kuitenkin tiedän, että jos ja kun se on musta kiinni, ni aion mieheni kanssa yrittää pikkuista jo kesken opiskelujen. En todellakaan suostu odottamaan vielä 2,5 vuotta, että valmistun kätilöksi ja sitten vielä paria vuotta, että sais tienattuu hyvät äitiyspäivärahat ;) Niin pitkälle hermo ei riitä. Heh...
Mieskin mulla siis on, ja hän olis omien sanojensa mukaan aivan valmis laittamaan pullat uuniin. Eli kaikki on kiinni minusta. Kamalaa. Tapella nyt itseään vastaan :D
Oli sun päätökses mikä tahansa, ni se luultavasti on oikea :) Kirjotin tän vastauksen vain ja ainoastaan todisteeksi siitä, että kylmästi järjellä pelaaminenkin on mahdollista, joskin pirun vaikeaa :) Tsemppiä sulle!