Kuinka moni täällä on lähtenyt synnytykseen sillä asenteella, että pyrkii pärjäämään niin pitkään luomuna, kuin mahdollista?

että sinä käytit sanontaa " avoimin mielin" . En siis tarkoittanut paasauksellani sinua ollenkaan.



Usein vain ihmiset sanovat " avoimin mielin" ja tarkoittavat sitten sillä, että tekevät juuri niin kuin synnytykseen sattuva kätilö ehdottaa, kun eivät muusta tiedä.



Myös haikaranpesässä synnyttänyt 19, joka ei päässyt altaaseen kun se oli varattu :(

synnytyksen vietäväksi ja annan vapaat kädet kätilölle, joka on hommaan koulutettu. niin ja että käyttäydyn kivusta huolimatta asiallisesti, ettei vitut ja perkeleet lennä. Eikä lentänyt;)

Toisessa synnytyksessä suunnittelin mitä puudutetta haluaisin. Alko olla jo timakoita supistuksia ja pyysin ilokaasua. vastaus ei oo, ei saa. Ei mitään muuta, kuin epiduraali (ja sitä yritettiin 6 kertaa eikä onnistunut).

ihan täysin ajatustasi en ehkä tavoita mutta kuitenkin. Kun ensimmäinen lapseni syntyi, ajattelin että ensinnäkin haluan oikeasti tietää ja tuntea sen kivun, millaista se on. Ja lähtökohtani olivat luomuhkot vaikka ajattelinkin että otan sitten kivunlievityksiä jos en kestä ilman. Mietin siis, että en halua lääkitä sellaista kipua jota en vielä tunne eli ei varmuuden vuoksi.



Kaksi synnytystä on takana ja molemmat ovat ihan luonnonmenetelmin menneet hyvin läpi. Hengitys, heittäytyminen, vesi, liikkuminen. Ne riittivät minulle. Ilokaasua yritettiin antaa mutta se toi minulle välittömän pahan olon niin että maskit lensivät (toisella kerralla jo hyvinkin vauhdikkaasti, heh) nurkkaan.



Tunnen hienoista ylpeyttä siitä, että uskalsin ja osasin kohdata oman naiseuteni. Vaikka toki ymmärrän senkin, että minulla nyt sitten sattui olemaan hyvän synnyttäjän geenit ja niin edelleen.

Vierailija:

ihan täysin ajVaikka toki ymmärrän senkin, että minulla nyt sitten sattui olemaan hyvän synnyttäjän geenit ja niin edelleen.

On tosi vaikea sanoa, että kyllähän se pitäisi kestää kun minäkin kestin. Tai olen hyvä siinä, kun suoritin sen ilman puudutetta.



Synnytyksen ilmapiiriin voi vaikuttaa vaikka kätilön väärät sanavalinnat, jos niillä murtuu luottamus haluun/ taitoon auttaa synnytyksessä.



Uskon että henkinen valmistautuminen, pelot ja odotukset vaikuttaa myös siihen miten osaa rentoutua tai ottaa vastaan kipua.



Ja eritoten uskon meidän jokaisen erilaiseen kipukynnykseen ja erilaiseen ruumiinrakenteeseen, sekä vaikka hormonitoimintaan.



t. eräs joka uskoi omaavansa sopivan leveät ' synnyttäjän lantiot' , eikä pelännyt synnytämistä ja osasi senkin takia rentoutua. Ja eräs, jolla ilmeisesti on leveät lantiot ja on nyt synnyttänyt kolme kertaa ilman kipulääkkeitä /puudutteita. (ja ilman allasta, akuneuloja, kaurapusseja, jumppapalloa, keinutuolia, mutta mies on ollut jokaisessa mukana:) )

ja heittäydyin synnytyksen vietäväksi, osasin rentoutua ja nukkua supistusten (siihen aikaan niitä sanottiin poltoiksi) aikana. Hienosti meni ja ajattelin ettän nytkö tämä on sitten ohi. Ei kauhukokemusta, asia oli niin luonnollinen ja kokemus hieno.



Nuorimmat olen synnyttänyt ilokaasua käyttäen ja ajatus oli että tukeutuisin siihen ja epiduraalia en pitänyt minään vaihtoehtona. Tiesin mitä on synnyttää ja ensimmäisen luomun jälkeen monet vaihtoehdot tuntui ruhtinaalliselta ja se että äidin toivomuksia kuunnellaan.



Ilokaasu sopi minulle täydellisesti johtuen siitä että osasin sen rytmittää oikein mikä on sen käytössä se tärkein juttu ja tiedän sen koska kaksi supistusta vyöryi täysillä koska rytmi rikkoontui. Se pitää ottaa ennakoivasti, siitä ei ole apua jos supistus on jo päällä. Yhdessä synnytyksessä kokeilin Aqua -rakkuloita ja ne teki kovimman kivun koko synnytyksessä joten vain toiselle puolelle, liekö sattunut hermokeräseen näin ainakin uskon käyneen.



Suosittelen ilokaasua. Synnytysjakkaraa suosittelen myös.