Uhkailen 3 vuotiasta nukuttaessa...
en todellakaan ole ylpeä ja tiedän tekeväni väärin. Lapsi on selvästo väsy mutta ei vaan asetu nukkumaan. Uhkailen ensin että en lue iltasatua jos ei tule sänkyyn nyt heti, sitten sängyssä uhkailen että ei saa tulla yöllä isin ja äitin väliin jos ei asetu nukkumaan kiltisti... Oman työpäivän jälkeen ei vaan hermo kestä tunnin rumbaa nukutuksessa. Päikkäreitä ei nuku koska jo puoli tuntia päivällä siirtää ilta nukahtamista tunnilla vähintään. Joka ilta päätän olla hellä ja rauhallinen mutta lopulta sorrun uhkailemaan, jätän lapset yksin huoneeseen ja pistän oven kiinni ja pitelen kahvasta etteivät ne pääse sieltä pois. Kun kolme vuotias lopulta itkee tosissaan, menen lohduttamaan ja sitten nukahtaa. Mutta tuntuu että ilman kunnon itkuja ei saa millään nukahtamaan!!! Teen väärin mutta ei kestä hermo!!!!
Kommentit (16)
Et sitten muuten saa lastasi kuriin ja järjestykseen? Varmaan nautit omasta illastasi, kun lapsi itkn väsyttämänä nukkuu. Hauskaa iltaa sinulle!
tehoa, sorrun vaan niihin silti. Sanat ja uhkaukst vaan ryöppyää suusta vaikka samalla jo tiedän tekeväni väärin... Onko meitä muita?
Aluksi tehtiin niin, että mies hoiti homman useampana iltana, niin omat hermot " korjaantui" . Sitten otettiin käyttöön tarrapalkinto aina aamulla kun ilta oli mennyt hyvin. Alku oli tosi takkuista, mutta sitten kun tuo tajusi että joo, tarran saa kun käy nukkumaan kiltisti - niin a vot alkoi toimia. Mutta siihen meni kyllä useita viikkoja.
Voimia
jaksa olla kärsivällinen!!! Mitähän traumoja aiheutan?
nyt pitää pötköttää rauhassa ja koittaa nukkua, äiti laulaa ja pitää kädestä. Aina jossain vaiheessa se menee siihen et uhkaan " äiti lähtee pois jos vielä kerrankin nouset sieltä" , ja jos nousee,lähden toiseen huoneeseen ja ovi kiinni. Jostin syystä lapsi ei kestä sitä yhtään, hirvee huuto alkaa ja sit hetken päästä kun meen takas, rauhottuu makuulleen ja yleensä nukahtaa tosi pian.
Kamala syyllisyys tästä ;' (,mut tuntuu ettei mikään muu auta. Muutenkin huono äiti-fiiliksiä kun sorrun äyskimään lapselle niin usein. Voih.
pitää vaan olla sellanen rangaistus, joka toimii, ja ne on kyllä aika vähissä nukutustilanteissa. Sadun lukematta jättäminen on aika tylyä ja ehkä epäviisastakin, koska se on osa nukutusrutiinia. Porttikieltö äidin ja isän sänkyyn ei taida käytännössä toimia, mitä jos lapsi herää painajaiseen keskellä yötä, muistaneeko illan mekkaloita ja mitä silloin uhattiin, tuskinpa vaan.
On kiukunnut kerran aiemminkin ja silloin toteutin uhkaukseni. En tosiaan lukenut iltasatua.
Ilmeisesti tapaus oli vielä pojan muistissa, sillä hampaiden pesu alkoi sujua ;)
Ei uhkailussa ole minusta mitään pahaa, jos sitä käyttää kohtuudella ja uhkaukset todella toteutetaan.
uhataan että ei lueta iltasatua jos ei asetu sänkyyn.
Vielä ei ole tarvinnut uhkausta toteuttaa, sillä lapsi haluaa aina kuulla iltasadun.
=)
jäi näköjään äsken juttu kesken
t. 13
ntuneena se menee niin helposti siihen. Niin ja isää ei voi käyttää nukutusapuna, kun olen yh.
Voimia ap:lle ja muille " kohtalotovereille" .
-9-
Itse toimin lasten " uniasemalla" hoitajana ja suurin syy illan nukahtamisvaikeuksiin on se, että lapsella on Duracelit yhä päällä eli on selvästi yliväsynyt (vaikka siis vaikuttaakin ERITTÄIN pirteältä). Annapa lapsesi nukkua kunnnon päikkärit ja huolehdit sitten runsaasta liikunnasta ja ulkoilusta ja tukevasta iltapalasta niin varmasti piltti nukkuu ilman uhkailujakin. Tee tämä edes kokeeksi.
muista selkeät iltarutiinit! Aina samalla tavalla. Vaikkapa iltapesu, iltapala, iltasatu, halit ja pusit ja nukkumaan.
Jos pystyt pitämään itsesi rauhallisena, vaikka lapsi huutaa ja vaikka joudut palauttamaan hänet sänkyyn monta kertaa, olet kuitenkin vakuuttava, jämäkkä ja turvallinen vanhempi.
Jos sen sijaan huudat, räyhäät ja paiskot ovia, lapsi varmasti kokee sinut pelottavana, epävakaana ja turvattomana.
Näitä toistelen hiljaa mielessäni, kun nukutusrumban keskellä tekee jo mieli kirkua...
Tosi on, että yliväsynyt lapsi ei nukahda helposti, mutta ap:hän nimenomaan sanoi, että SILLOIN KUN LAPSI ON NUKKUNUT PÄIKKÄRIT, HÄN EI AINAKAAN NUKAHDA ILLALLA SOVINNOLLA!
Meillä molemmat natiaiset lopettivat päikkärit jo kaksivuotiaina. Eivät nukahtaneet sitten niin millään päikyille. Ja en pidä järkevänä sellaistakaan pakkonukuttamista, että lasta väkisin pidetään sängyssä toistakin tuntia. Jos ei puolen tunnin rauhoittumisen aikana nukahda, saa nousta. Omasta sängystä ei saa tulla lapselle ahdistavaa pakkopaikkaa.
No, kun lapset menivät tarhaan, nuorempi nukkui siellä päikkärit. Ja siitä seurasi jatkuva oravanpyörä: illalla urvahti unille parinkin tunnin nukuttamisen jälkeen (pahimmoillaan liki puolilta öin). Aamulla oli sitten vastaavasti kamala väsy, kun 7.30 piti nousta. Päiväkodissa oli aamupäivä yhtä hittoa... ja päiväunet - kas kummaa - nukuttiin. Mutta illalla sama taisto taas. KENELLÄKÄÄN ei ollut kivaa, ei lapsella itsellään, ei meillä vanhemmilla, ei tarhakavereilla tai hoitajillakaan. Mutta kun oli pakko, niin oli...
Vierailija:
Itse toimin lasten " uniasemalla" hoitajana ja suurin syy illan nukahtamisvaikeuksiin on se, että lapsella on Duracelit yhä päällä eli on selvästi yliväsynyt (vaikka siis vaikuttaakin ERITTÄIN pirteältä). Annapa lapsesi nukkua kunnnon päikkärit ja huolehdit sitten runsaasta liikunnasta ja ulkoilusta ja tukevasta iltapalasta niin varmasti piltti nukkuu ilman uhkailujakin. Tee tämä edes kokeeksi.
Just vastikään päätimme, että uhkailut saavat jäädä. Jos emme saa ilman niitä rauhaa taloon, niin sitten saavat riehua. Eri huoneisiin erottaminen on ollut tehokkainta ja se on nykyään ainoa uhkaus - joka myös toteutetaan. Tarrasysteemit eivät meillä toimineet, kun muutaman tarran jälkeen menettivät mielenkiinnon eikä isommatkaan palkinnot auttaneet.
Mielestäni illat ovat menneet paremmin, kun lopetimme kaikkia ahdistavan uhkailun. Aika usein olemme joutuneet siirtämään toisen meidän sänkyyn nukkumaan, mutta sinnekään ei olla viety vihaisena vaan pyydetty ottamaan tyyny, peitto ja nalle mukaan sekä selitetty rauhallisesti miksi siirretään. Yleensä parisängyssä lapsi jonkun ajan kuluttua ilmoittaa että haluaa mennä omaan sänkyyn ja sinne on sitten rauhottunut.
eipä taida olla tyhjistä uhkauksista mihinkään...