Ideoita miten pystyisin pitämään turpani kiinni niin etten menetä työpaikkaani?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat melko kusipäiseltä.

Sinäkin.

Ap

 ihmeessä olet siellä väkisin?

Sinun ei ole pakko olla tuolla tuhoamassa mielenterveyttäsi. Se, että olet opiskelija ja maailmantilanne on vaikea, on luonut sinulle illusion siitä, että sinulla ei ole vaihtoehtoja. Mutta

 todellisuudessa mikään tutkinto tai raha ei ole sen arvoinen, että joudut joka päivä taistelemaan sitä vastaan, ettet saa raivokohtausta työpaikalla.

Kun vihaat asiakkaita, työkavereita ja jokaista tehtävää, kehosi ja mielesi lähettävät sinulle vakavan varoitussignaalin. Sinä olet ajamassa itseäsi seinään. Tässä on psykologinen todellisuus, joka sinun on kohdattava:

 Väkisin yrittäminen kuluttaa enemmän kuin luovuttaminen: Emotionaalinen työ eli se, että pakotat itsesi hymyilemään kun haluaisit huutaa, on yksi nopeimpia reittejä vakavaan masennukseen ja burnoutiin. Jos jatkat tätä vuoden, saatat olla valmistuessasi niin loppu, ettet pysty tekemään edes sitä työtä, mitä varten opiskelet!

Elämä on muualla. Yritän jättää työpäivän työpaikalle.

Vuosi on lyhyt aika loppuelämän odotettavissa olevaan piinaan nähden.

Mä välttelin työtuttuja vapaa-ajalla. Tein vain minimit ja niin huonosti kuin kehtasin. Söin lounaat yksin jossain puistossa, otin happea. Ja välimatkaa.

Meillä oli varasto kellarissa ja hain tavaraa vähän kerrallaan niin että sain olla mahdollisimman paljon yksin kellarissa. Vessassa sama juttu. Luurit korvaan ja parin minuutin pakomatka musiikkiin.

Minäkin vihaan asiakkaita ja niiden kitinää. Mulla on vielä naama josta näkee heti että mä vihaan sua. Ei ollut mun ala🤷🏽‍

Välttele työkavereita niin paljon kuin mahdollista. Vietä tauot yksin. Ole niin itseohjautuva kuin voit, jotta ei tarvitse kääntyä työkaverin puoleen. Tee työsi niin hyvin kuin voit, jotta vältyt valituksilta ja pomon puhutteluilta. Ole neutraali ja huomaamaton, saat olla rauhassa kaakattajilta.