Siis nyt APUA! Lapsen yölliset kauhukohtaukset!!

Rankalta kuulostaa. Meillä tyttö saanut yöllisiä raivareita jostain 2v alkaen. On nyt 4 ja kohtauksia tulee edelleen silloin tällöin; raivoaa, kiukkuaa, karjuu, polkee jalkaa ja mikään ei auta. Teki tai sanoi mitä hyvänsä, raivo yltyy. Sylissä sätkii, ei halua silitystä tms. Yleensä herää yhden aikoihin yöllä ja taustalla on silloin päivä, jolloin päiväunet on jääneet väliin/liikaa aktiviteettia, eli on ihan yliväsynyt. On hirveää herätä siihen rääkymiseen, kun tietää, että tuntikin saattaa mennä tytön kanssa ja samalla pelkää, et pikkusisko herää meteliin... Varsinaisia kauhukohtauksia ei ole tytöllä ollut, joten mitään järkevää vinkkiä en osaa antaa. Meillä tosiaan aina osaa heräämistä ja raivoa odottaa, kun tyttö liian väsynyt.

mutta voisiko auttaa nukkua vierekkäin perhepedissä?

Nyt 4vuotias poika sai 1,5-2,5 vuotiaana jotain 2 kauhukohtausta viikossa. Nyt neljä ja ei enää saa. Nuorempi 2v on saanut yöraivareita nyt noin 10 kertaa. En tiedä ovatko kauhukohtauksia kun ei ole lähtenyt juoksemaan. Muistan kun vanhempaa piti onkia keittiön pöydän alta, huusi vaan hysteerisenä, silmät auki, muttei tajunnut mitään.. Meillä ei auttanut kuin aika. Mut toi on tosi kauheeta.



Niin ja meillä vanhempi on aina nukkunut meidän kanssa samassa sängyssä, et perhepeti teoria ei meillä ainakaan toiminu, Voimia!

oli tytöllä, loppuivat tuossa 3 vuoden tietämillä. Liitin ne myöskin yliväsymykseen, ja nyt nuorempi varsinkin reagoi näin. Meillä tytöllä joskus auttoi kun hänet vei vessaan, heräsi tosi väsyneenä hätäänsä muttei osannut sitä sanoa. Toisaalta aina pissa ei tullut, mutta tapahtuma jotenkin havahdutti hänet ja huuto loppui viimeistään kun vietiin takaisin sänkyyn. Ei tosin ihan aina...



Jos kauhukohtaukset tulevat säännöllisesti tiettyyn aikaan, voi niistä yrittää päästä eroon herättämällä lapsi hiukan ennen. Näin pitäisi tehdä pitkään, en muista kuinka pitkään, mutta näin lapsen kai vähitellen pitäisi oppia niistä eroon. Ja onhan se muutenkin helpompaa herättää ja nukuttaa takaisin, kuin kuunnella tuntikausia sitä huutoa. Pahin tuossa kai lienee se avuttomuuden tunne, jonka vanhempi kokee. Lapsi ei kauhukohtauksista mitään muista, en tiedä jättävätkö mieleen muita merkkejä.

ja oli aivan kamalaa!



Mikään ei tosiaan auttanut: ei valojen sytyttäminen, lapsen "herättäminen", sylissä pitäminen, silittely, juttelu, hermostuminen...



Usein (ironista kyllä) kohtaus laantui siihen, että kun olimme tunnin olleet hereillä ja yrittäneet kaikkemme, meni äiti tai isä esim. käymään vessassa (lapsi jäi omaan sänkyyn) ja sillä välin lapsi rauhoittui ja nukahtikin itsekseen.



Rankkaa oli, ja yöunet kärsivät todella! Mitään suoraa syy-yhteyttä en koskaan löytänyt, joten en osannut mitenkään muuttaa päiväohjelmaa tms. näitä kohtauksia välttääkseni.



Tsemppiä, tähän ilmiöön auttaa ainakin aika!

kokemuksenne kuulostavat hyvinkin tutuilta. juuri tuollaista meilläkin on. Ei ole auttanut myöskään viereen ottaminen. Aikaisemmin tilanne rauhoittui just kans niin, että isä tai äiti meni vessaan ja sillä aikaa lapsi nukahti. Siinä kun oli jo useampi tunti takuttu niin ei ihme jos nukahti mutta siis hankalaa oli. Nykyisin tai esim. just viime yönä tilanne loppui niin, että yhtäkkiä kesken kiukun poika käänsi kylkeä ja nukahti. Olen miettinyt, että mitähän naapuritkin ajattelee, että mitä täälä oikein tapahtuu kun metakka on aika kova... ja öisin varsinkin kuuluu kaikki tosi hyvin ja lujaa kun on hiljaista. Toivottavasti aika tosiaan auttaa, neuvolasta sanoivat, että jos nyt ei meinaa mennä ohi tai pahenee vaan niin sit voisi perheneuvolaan ottaa yhteyttä tai jotain. Olen myös miettinyt, että kun mieheni on kova "yöeläjä" kävelee unissaan ja puhuu jne. että voiko sellainen periytyä pojalle ja näin ollen se aiheuttaisi pienelle lapselle sekavan tunteen. Mene ja tiedä.. toivottavasti tämä joskus helpottaa. Ja niinkun joku sanoikin niin on ahistavaa herätä siihen ensimmäiseen parkaisuun kun tietää, että tästä tämä taas alkaa... On vaan öisin niin voimaton olo kun ei tiedä mitä tehdä kun mikään ei auta.



ap

saattaa tosiaan tuo perinnöllisyys vaikuttaa tähänkin asiaan. Meillä kaksi ensimmäistä teki tuota samaa suunnilleen vuoden kumpikin. Kyllä siinä jaksaminen oli kovilla, kun päiväaikaankin oli kova uhma... Viileä yöilma auttoi meillä viimeisenä keinona, kun kaikki muut oli jo kokeiltu. Eli yöpaita päällä syksyiseen yöhön, niin huuto kohta taukosi.

kohtauksia oli n. 1,5-4vuotiaana, mutta vieläkin on levoton nukkuja. nukkuu kyllä tosi sikeästi, mutta puhuu ja liikkuu paljon unissaan, nyt jo 10v

Kohtauksia on ollut koko ikä ja nyt poika on ekalla ja ajoittain on edelleen. Varsinkin koulun ajoitus provosoi kohtaukset hetkeksi aikaa pintaan. Nyt ollut kuukausi rauhallista. Meillä ne liittyi ihan selvästi päiviin jolloin ei ollut hoidossa nukkunut päiväunia, nukkui vielä eskarissakin säännöllisesti päikkärit. Samoin extrajännät päivät aiheuttivat kohtauksia.

Sylissä pitäminen pahensi vaan huutoa eli käytännössä poika haettiin / tuli yläkerrasta ja yläsängystä alas, juoksi taloa ympäri ja sitten jossakin vaiheessa kampesi syliin, haukotteli parikertaa ja oli taas tässä maailmassa ja valmis menemään nukkumaan. Raajat olivat ihan kylmät, mutta muuten aivan hikinen. Kohtaukset tulevat 45-60 min päästä nukahtamisesta ja joskus niitä saa estettyä kun sopivassa välissä käy heittämässä peiton syrjään ettei ihan pääse hikistymään.



Poika muuten normaali mutta tunteiltaan hyvin herkkä, reagoi moneen asiaan tosi helposti.

Parasomniat

Parasomniat ovat syvän unen vaiheeseen liittyviä ilmiöitä. Näistä yölliset kauhukohtaukset ja unissakävely huolestuttavat vanhempia tavallisimmin. Nämä sijoittuvat syvään uneen ja ovat siten erilaisia kuin pilkeunen painajaiset. Painajaisista lapsi on helposti herätettävissä ja hän muistaa siitä mielikuvia tai tunnelmia ja on lohdutettavissa.



Yöllisen kauhukohtauksen aikana lapsi on osaltaan havahtunut syvimmästä unesta siirtyessään kolmanteen univaiheeseen. Hän huutaa hätääntyneen oloisena, silmät kauhusta laajenneina. Häneen ei saa kontaktia, hän on hyvin vaikeasti herätettävissä ja mikäli herää, ei muista tilanteesta mitään. Kauhukohtauksia esiintyy yksittäisinä tai toistuvina ensimmäisen ikävuoden jälkeen. Niitä on enemmän lasta voimakkaasti stressanneiden tai tramatisoineiden tilanteiden jälkeen. Tiheästi toistuessaan ne voivat olla merkki avun tarpeesta.



Paras tapa hoitaa tavalliset yölliset kauhukohtaukset on kuitenkin pysytellä lapsen lähettyvillä, jotta voi estää häntä satuttamasta itseään, mutta olla ottamatta lasta syliin, koska se lisää hänen kauhukokemustaan. Tyypillisesti lapsi painuu pian takaisin uneen. Sama koskee unissakävelyä, lasta voi ohjata takaisin sänkyä kohti, mutta hänen ottamisensa kiinni näyttää aiheuttavan kauhun sekaista havahtumista.



Parasomniat vähenevät yleensä iän myötä. Niitä on mahdollista hoitaa unilääkkeillä, mutta tämä on tarpeellista yleensä vain, mikäli ne rasittavat perhettä kohtuuttomasti.



Kirjoittaja: lastenpsykiatri Jukka Mäkelä

Henrik Sohlbergin tie 18 B, 00640 Helsinki



Tämä kirjoitus perustuu HUS-piirin itkuisten ja unihäiriöisten imeväisten hoitoketju -työryhmän työskentelyyn, jossa Jukka Mäkelä toimi puheenjohtajana

Meillä on myös AIVAN samanlaista, tyttö nyt 2,5v. Kauhukohtauksia ja muuta yöriehumista nykyisin ehkä kerran viikossa. Aivan selkeästi liittyy jännään päivään ja yliväsymiseen myös meillä.



Niinkuin joku jo sanokin, meilläkin saattaa loppua siihen, että menen itse käymään vessassa ja kun tulen takaisin niin tyttö nukkuu sikeästi, tai joskus loppuu kun kysäisen esim. että hei haluatko vettä. Jotenkin "herää"

meinaatko, että nämä olisi vanhempien vikaa ja vanhemmat pelottelisi lasta tms.? Onko omilla lapsillasi ollut vastaavia kohtauksia? Siinä on kuule vitsit vähissä kun lapsi raivoaa. Ja nämä kun on säännöllisiä niin siinä on tullut kokeiltua yhtä jos toista asiantuntijan neuvoa mutta välillä ei tunnu mikään auttavan. Normaalia yökiukuttelua ja näitä kauhukohtauksia ei voi edes verrata keskenään. ainakin meillä ovat aivan erimaata keskenään.

Meillä oli keskimmäisellä niitä n. vuoden - pari ja loppuivat itsestään aikanaan. Otin silloin selvä asioista ja luin samaa kuin 11, että lasta ei kannata silloin pitää kiinni. Kohtauksille ei pysty oikein tekemään mitään, ja sehän se on vaikeaa, kun vanhempana haluaisi auttaa lasta! lapsi ei kuitenkaan itse kärsi näistä kohtauksista mitenkään.

Paras on siis vain olla lähellä ja katsoa, ettei lapsi satuta itseään. Meillä saatiin joskus apua siitä, että herätettiin lapsi vähän ennen kohtauksen alkamista (alkoi säännönmukaisesti tunti nukahtamisesta), mutta usein kohtaus tuli silti.

minäkin koittanut 11 antamaa ohjetta, luin sen myös netistä mutta kun aina sekään ei toimi=(



12

Olen ollut ihan hätää kärsimässä 1v3kk vanhan esikoisemme kanssa, kun en tiedä mikä häntä vaivaa.. Näköjään monella muulla samaa, valitettavasti :(



Viimeyönä taas n.2-3 tuntia nukahtamisesta lapsi aloitti ensin pienen itkun, joka yltyi KOVAKSI huudoksi!! Tätä itkunsekaista unta kesti melkein läpi yön. N. aamuviiden aikaan nukahti kunnolla ja nukuttiin onneksi 9.30 saakka.



Mietinkin kuumeisesti mikä häntä vaivaa, korvat, hampaat, nälkä vai mikä? Mutta ehkä kyseessä saattaisikin olla yölliset kauhukohtaukset..

yöllisiä kauhukohtauksia. Ja todellakin niistä on päästy eroon tai vähentyneet ja niiden kesto lyhentynyt kun ollaan tajuttu pysyä lapsesta erossa. Miksi ihmeessä alkaa tapella faktoja vastaan mielipiteillä? Kannattaa miettiä itse olisiko mukavaa pahassa sekavuustilassa se, että joku vielä estää liikkumisen ja pitää kiinni. Lapsi ei ole tajuissaan kohtausten aikana eikä häntä tarvitse lohduttaa koska lapsi on tajuton. Oikein nolottaa oma idioottimaisuus ekan kohdalla kun joka ikinen yö ensimmäiset neljä vuotta pidettiin sylissä tuntikausia ja kuunneltiin sitä huutoa... Olisipa silloin tullut joku sanomaan, että lopeta!



Pitää vain huolen etteilapsi loukkaa itseään. Lapsi huutaa hetken ja sitten nukahtaa. Itseään siinä lähinnä joutuu hillitsemään ettei mene törttöilemään ja tartu lapseen. Johan sen tässäkin näki että lapsi nukahtaa kun vanhemmat antavat olla ja menevät vaikkapa vessaan. Kun kauhukohtaus tulee on parasta vain katsoa ja jatkaa sitten uniaan. Meidän esikoisen kauhukohtaukset on vanhemmiten muuttuneet unissa puhumiseksi.

11

Meillä on kohta 9v tyttö, joka aloitti unissakävelyn kesäkuussa. Eli valvottu on JOKA YÖ nyt 4kk.



Kuulostaa että teidänkin lapset ovat unissaan, kun raivoavat. Meillä tyttö on välillä ihan ok, mutta puhuu sekavia ja kulkee ympäri asuntoa, joskus on peloissan, tuskissaan ja joskus raivoaa. Yleensä tavarat vaihtavat paikkaa, ja puhtaat ja likaiset pyykit on lähes aina sekaisin.



Kouluterveydenhoitajalle olen jättänyt asian, mutta hän neuvoo asioita joita jo olen kokeillut. Hänelle tyttäreni kertoi jännittävänsä meidän häitä, jotka olivat viime kuussa. Kävelee edelleen unissaan, vaikka sanoi terkalle ettei kävele. En tiedä onko asia sielä edistynyt taas mihinkään. Täytyy varmaan varata aika vaan omalle lääkärille.



Ja lääkärille siksi, että pahat unissakävelyt yms ovat usein hoidettavissa. Voi johtua suurista nielurisoista, jolloin lapsi tuntee tukehtuvansa nukkuessaan. Tällöin lapsi saattaa myös kuorsata joskus. Meillä ainakin auttoi ekalla kerralla, kun vein lapsen parvekkeelle ja sai raitista ilmaa. Silloin luulin että hän on hereillä, mutta ei saa happea.

Toinen aiheuttaja voi olla levottomat jalat, jotka on myös hoidettavissa lääkkeillä. Kannattaa toki ensin kokeilla iltasella lämmintä suihkuttelua jaloille yms.



Tytär kuitenkin rauhoittuu ylensä kun saattelee vaan sänkyyn. Joskus pyrkii sieltä muutamiakertoja pois, mutta lopulta jää sinne. Herättää ei saisi, eikä tosiaan pitää kiinni. Itse olen joskus mennyt viereen makaamaan sänkyyn, mutta pitänyt "hajuraon", joskus helpottaa jalkojen sively.



Tsemppiä teille!!!

Huutakaa avuksi Herraa Jeesusta Kristusta! SIihenhän teidät on kastettukin. Vai onko?  Jeesuksen nimessä ja veressä on voima! Nämä ovat henkimaailman juttuja. Lapset luonnostaan uskovat Jumalaan. On myös persoonallinen paha, Saatana, lisäksi olemme syntisiä. Ilman Jeesusta joudut kadotukseen, ja tulihelvettiin. Raamatusta lisää,  Lukekaa iltarukous!!! Jeesuksen nimessä!!! Ja alkakaa nyt vihdoin käydä kirkossa. Ennenkuin uuspakanuus valtaa. Tämä ei ole vitsi. 

Meillä oli näitä lähes 10 vuotta, kyllä väsyttiin. Saatiin jopa melatoniini-resepti, mutta ei sitten kuitenkaan haettu. Kasvun myötä jäi pois, lapsi on nyt 13v.

Meillä tilanne oli aina sitä pahempi, mitä stressaavampaa lapsen elämä oli. Eli tehtiin kaikkemme, että olisi rauhallista. Koulun aloituksen muistan kaikista raskaimpana aikana.