Arvostatko enemmän lapsesi koulumenestystä vai menestystä harrastuksessa?

ne ovat TODELLA harvassa, jotka elättävät itsensä jollain urheilulla tai musiikilla tai kuvataiteella - ja vielä harvemmassa jotka pystyvät siihen eläkeikään asti. En kuvittele, että lapseni eläisi suunnistamalla, vaikka onkin siinä oikein hyvä. En tiedä yhtään suunnistusammattilaista joka eläisi pelkästään sillä.



Itse arvostan eniten sitä, että lapseni elämästä muodostuu sellainen kokonaisuus, että hän on onnellinen nyt jat ulevaisuudessa, jossa työ ja harrastukset, rakkaus ja velvollisuudet ovat tasapainossa.

ja sitä sitten tekee sekä työkseen että huvikseen. Mahtaa se huvi loppua aika äkkiä.

On monipuolinen harrastus ja vois sanoa elämäntapa. Mutta en nyt halunnut tästä harrastuksesta keskustella vaan kumpaa arvostat enemmän?

edellyttää kuitenkin yleensä muutakin kuin, että on siinä hyvä. Tietenkin jos on huippulahjakas jääkiekossa ja löytää jo nuorena itselleen sopivan seuran ja amgerin, voi pärjätä vain olemalla hyvä. Harvassa urheilulajissa kuitenkaan liikkuu sellaisia rahoja, että on realistista suunnitella koko elämäänsä ammatilausuuden varaan. Valmentajaksi, toiminnaohjaajaksi tai yrittäjäksi taas ei tulla vain sillä että " tuodaan palkintoja kotiin" 15-vuotiaana.



Muusikot, kuvataiteilijat, esiintyjät hankkivat nykyään lähes kaikki myös alan koulutuksen. Rock on ehkä omassa luokassaan, mutta itse en ehkä hihkuisi riemusta jos lapseni imoittaisi jättävänsä koulun ja ryhtyvänsä rock-muusikoksi...



Minä kyllä arvostan menetsystä harrastuksessa, mutta pidän koulua kuitenkin tärkeämpänä. Jos laiminlyö opiskelun, siinä sulkee äkkiä itseltään monta ovea, joita ehkä myöhemmin kaipaa. Sinuna yrittäisin saada lapsen ymmärtämään että koulukin pitää hoitaa kunnialla ja tulevaisuutta suunnitella realistisesti. Pilvilinnojen varaan ei kannata heittäytyä.

Vierailija:

Muusikot, kuvataiteilijat, esiintyjät hankkivat nykyään lähes kaikki myös alan koulutuksen. Rock on ehkä omassa luokassaan, mutta itse en ehkä hihkuisi riemusta jos lapseni imoittaisi jättävänsä koulun ja ryhtyvänsä rock-muusikoksi...

Jos harrastaa vaikka ohjelmointia, tarvii silti käydä koulua voidakseen saada kunnon työpaikan ja edetä urallaan. Jos harrastaa vaikka puutarhanhoitoa, niin nykyään siinäkin vaditaan erillinen koulutus (ja hyvä niin). Myös eläinten hoitoon tarvitaan koulutus. Liikunnan ja musiikin jne opettajat joutuva tyleensä käymään ylioppilaspohjaisen koulutuksen.



Minä itse henkilökohtaisesti pidän tämmöistä puintia järjesttömänä. En arvosta lastani minkään hänen suoritustensa pohjalta, enkä ikinä panisi harrastusta ja koulutusta vastakkain - pidän tärkeänä kokonaisuutta.

aika harva kuitenkaan tekee, vaikka olisi miten lahjakas

Toivon nimittäin että lapseni joskus saa työpaikan, koska se mahdollistaa monta asiaa. Jos harrastaa jotain naisten painia, niin totta totisesti toivon, että olis myös joku toinen ala millä olis hyvä (vaikka sitten olis sosiaalinen ja vois ryhtyä liikunnanohjaajaksi tmv.). Mutta sitten joku vaikka valokuvaus harrastuksena, jossa olis jo saanut tunnustusta, niin sehän on jo valmiiksi ammatti, eikä tarttis mitään muuta kun kannustaa siihen harrastukseen.