Mä pahoitin mieleni yhden työkaverin jutuista :(
Olen koko illan vaan kelannut mielessäni tuota episodia. Ne sanat eivät niinkään loukanneet vaan se äänensävy, millä hän ne sanoi.
Meillä on ollut helvetin moinen loppuviikko, tuntuu kuin oltaisiin saatu juosta tukka putkella keskiviikosta asti.
Aloitin tuolla paikassa elokuun puolivälissä ja meillä kahdella ei ole kemiat oikein natsanneet luonne-erojen takia. Tuo tyyppi on todella pikkutarkka pilkunnus..a, joka saattaa jankata jostain turhan päiväisestä asiasta ties kuinka kauan jne. ja itse olen puolestani jossain asioissa en-niin-turhan-tarkka ihminen. Muutenkin mulla ja yhdellä toisella tyypillä on mennyt tällä viikolla hermot tuon tyypin tempauksiin ja tekemisiin. Olen aikaisemmin antanut mennä hänen juttunsa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vaikka hän on pari kertaa aikaisemminkin sanonut hieman tai tehnyt jotain loukkaavaa.
Olen sen sortin ihminen, etten helposti pysty avautumaan vaan haudon näitä asioita mielessäni, vaikka hamaan tappiin asti :(
Kommentit (7)
Kannattanee myös vilkaista peiliin.
Työkaveri ei siis antanut mitään kritiikkiä esim. työstäni.
Mä en ainakaan kattelis en-niin-turhan-tarkkaa ihmistä töissä. Työt hoidetaan pedantisti eikä sinne päin.
Enemmän siis sympatioita irtoaa työkaverille joka joutuu katsomaan tollasta tyyppiä koko päivän.
Huom! Teen kaikki työt tarkasti (meidän työ ei edes vaadi pikkutarkkuuta), mutta en välitä, jos joku teksti ei mene suoraan tai lapsen piirustus ole millin tarkasti samalla kohdalla kuin muut piirustukset (olen päiväkodissa töissä).
Päiväkodissa ei mielestäni tarvita pilkun viilaamista.
Kannattaa ap kuitenkin myös miettiä omaa tapaa toimia. Ehkä sieltäkin löytyy jotain, mikä saattaa ärsyttää :).
Itse olen huomannut, ettei minun tapaani hoitaa työtä hyväksytä duunipaikassani, ei, vaikka jokaisella on oma alueensa jota hoitaa. Olen ajatellut sen niin, että kun hommat eivät kaadu muiden niskaan, niin olkoon. Ihmiset vaan ovat erilaisia.
suurpiirteisyyttä! Ja taitoa nähdä olennaiset asiat. Ymmärrän sua, en ole päiväkodissa töissä mutta mullakin menee hermo ihmisiin jotka jää jankkaamaan jotain sanaa tai epäolennaista asiaa kun eivät tajua kokonaisuudesta mitään. Vaikka olisivat kuinka pedantteja.
Ja täälläkin heitä riittää;)) Ei ole varaa myötätuntoon kun vätkyttää pitää asiasta kuin asiasta ja oikeassa on oltava.
Osta sille työkaverille muumipeikon joku kirja missä vilijonkka kiillottaa mahtavan symmetristä ja pedanttia kotiaan ja ne ilottomat lapsiparat nököttää pituusjärjestyksessä taustalla.
Esim. meidän palaverit kestävät tunnin, kun tuo tyyppi jää jankkaamaan jostain epäolennaisesta asiasta. Toisen ryhmän hoitajien palaverit kestävät maksimissaan puoli tuntia ja he käsittelevät ihan yhtä paljon asioita kuin mekin ellei enemmänkin.
Lasten laatikoissa ei tuon tätin mielestä saa olla mitään ylimääräistä vaan kaikkien vaatteiden pitäisi mahtua yhteen laatikkoon. Mutta koska meillä on muutama lapsi, jotka tarvitsevat vielä useamman varavaatekerran erinäisistä syistä, heidän laatikkonsa tursuavat yli. Varsinkin, kun lapset eivät itse osaa/jaksa/viitsi viikata niitä vaatteita siististi. Eipä silti, kyllähän tuokin mua vähän ärsyttää ja viikkaankin noita lasten vaatteita nätisti, mutta eihän ne kauaa pysy siisteinä. Tuo täti-ihminen viikkaa niitä vaatteita varmaankin viis kertaa päivässä :D Ketään muuta tuo asia ei häiritse.
Samoin nuo piirustusten esiin laittaminen. Hän käyttää jopa mittanauhaa, että piirustukset tulevat millilleen samoihin kohtiin. Itseäni ja muita ei yhtään häiritse, jos joku piirustus nyt sattuu olemaan sentin tai pari vähän eri paikassa kuin muut.
Kannattanee myös vilkaista peiliin.