Lue keskustelun säännöt.
Kun Suomessa oli vuonna 1975 "vain" 60 000 työtöntä niin Kekkonen julisti hätätilan
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypolitiikka on vaan niin syvältä.Poliitikkojen ainoa motiivi on oma hyväpalkkainen työ.Mitäs turhaa muista välittään -minä minä ja mun omat edut menee kaiken edelle-Ihmisyys ja inhimillisyys on vissiin muinaishostoriaa.Surkeaa aikaa elämme-
Ei vaan nykypolitiikka ei keskity ongelmien ratkaisemiseen lainkaan, ainoastaan vastapuolen ja eri mieltä tai toista puoluetta edustavan maalittamiseen. Ei tule enää hyviä ideoita Suomen tilanteen pelastamiseksi tai taloustilanteemme korjaamiseksi tai valtionvelan lyhentämiseksi, ja jos tuleekin niin vastapuoli ampuu sen alas ainaostaan siksi että ehdottaja on väärää sukupuolta tai väärän puolueen edustaja.
Suomi on tuhon tiellä eikä ulospääsyä ole. Valtion velkamme on EUn suurimpia, ja kaikki muut naapurimaat ovat pärjänneet huomattavasti paremmin.
Olet ihan oikassa, ja väitän että iso syy tähän on se, että nykyään rahapolitiikka tehdään Frankfurtissa, ja poliitikoilla on entistä vähemmän sanottavaa rahoitusmarkkinoiden toimintaan ja siihen miten ne vaikuttavat Suomen talouteen. Ei poliitikko voi kuitenkaan myöntää, että ei pysty (tai osaa), joten politiikan painopiste on siirtynyt pikkuasioista riitelemiseen ja nokitteluun. Tällaisesta käytöksestä äänestäjä myös kiittää: sosiaalinen media palkitsee nokkelista meemeistä ja vastapuolelle kuittailusta, ei siitä että miettii jotain pitkän linjan strategiaa kansantaloudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Eihän tässä hyvänen aika mitään muuta ole tehtykään kuin ostovoimaa vahvistettu, Marttinen vastasi toimittajille eduskunnassa.
:D
Kokoomus Marttinen satuilee omiaan ministeriliksallaan ja muilla eduillaan🙂
Sehän on kokkareille se tärkein asia
Urkki tiesi. Ei kokkareita hallitukseen.
Vuodesta 1975 on pitkässä linkissä mielenkiintoista tietoa työttömyydestä ja työllisyydestä Suomessa.
Materiaali on skannattuja konekirjoitusarkkeja kansalliskielillä: https://pdf.core.ac.uk/corefilesystem/pdf/987/200266326.pdf?se=2026-10-…
Materiaali osoittaa, että vuonna 1975 työllisiä on saman verran kuin vuonna 2026, vaikka nyt on miljoona suuta lisää syötettävänä. Ero työvoiman määrän ja työllisten välillä pistää myös silmään.
Linkki vie minulle outoon paikkaan, mutta tuo on näköjään Suomen tapa säilyttää historialliset dokumenttinsa nykyään. Mikä on Doria?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypolitiikka on vaan niin syvältä.Poliitikkojen ainoa motiivi on oma hyväpalkkainen työ.Mitäs turhaa muista välittään -minä minä ja mun omat edut menee kaiken edelle-Ihmisyys ja inhimillisyys on vissiin muinaishostoriaa.Surkeaa aikaa elämme-
Ei vaan nykypolitiikka ei keskity ongelmien ratkaisemiseen lainkaan, ainoastaan vastapuolen ja eri mieltä tai toista puoluetta edustavan maalittamiseen. Ei tule enää hyviä ideoita Suomen tilanteen pelastamiseksi tai taloustilanteemme korjaamiseksi tai valtionvelan lyhentämiseksi, ja jos tuleekin niin vastapuoli ampuu sen alas ainaostaan siksi että ehdottaja on väärää sukupuolta tai väärän puolueen edustaja.
Suomi on tuhon tiellä eikä ulospääsyä ole. Valtion velkamme on EUn suurimpia, ja kaikki muut naapurimaat ovat pärjänneet huomattavasti paremmin.Olet ihan oikassa, ja väitän että iso syy tähän on se, että nykyään rahapolitiikka tehdään Frankfurtissa, ja poliitikoilla on entistä vähemmän sanottavaa rahoitusmarkkinoiden toimintaan ja siihen miten ne vaikuttavat Suomen talouteen. Ei poliitikko voi kuitenkaan myöntää, että ei pysty (tai osaa), joten politiikan painopiste on siirtynyt pikkuasioista riitelemiseen ja nokitteluun. Tällaisesta käytöksestä äänestäjä myös kiittää: sosiaalinen media palkitsee nokkelista meemeistä ja vastapuolelle kuittailusta, ei siitä että miettii jotain pitkän linjan strategiaa kansantaloudelle.
Luojan kiitos, että rahapolitiikka siirtyi pois suomalaistunareilta. Ratkaisu kaikkiin ongelmiin oli devalvaatio. Vähän se kirpaisi, mutta välttämättömänä hyväksyttiin. Tällä tavalla mitään ongelmaa ei tarvinnut koskaan ratkaista.
Kun devalvaatio poistui yhden työkalun työkalupakista, Suomen ongelmat nousivat pintaan. Tuli aika, jolloin palkkoja olisi pitänyt leikata, mikä ei tietenkään sopinut kenellekään. Tämä on outoa, sillä devalvaatio aiheuttaa tarkalleen saman asian. Ongelmia ei tietenkään korjattu vieläkään, vaan lakaistiin maton alle ulkomaanlainoina.
Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin Suomen ongelmat ovat edelleen ratkaisematta ja ongelman ratkaisua siirretään lainoilla, jotka ovatkin jo mojovat 200 miljardia euroa. Sitä pitäisi lyhentää samankokoinen 2,2 miljoonan työntekijän määrä kuin vuonna 1975, mutta 2,4 miljoonan suun sijaan nyt pitäisi löytää purtavaa 3,5 miljoonalle suulle itsensä lisäksi. Kaiken kukkuraksi reilu 0,7 miljoonaa työllistä löytyy julkiselta ja vielä osa julkisen osakeyhtiöistä. Miten mahtaa onnistua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosin Suomen väkilukukin oli tuolloin pienempi. Mutta joo, surkeaa.
Työttömyyskorvaukset olivat tuolloin todella surkeat, joten taatusti kukaan ei ollut vapaaehtoisesti työttömänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosin Suomen väkilukukin oli tuolloin pienempi. Mutta joo, surkeaa.
Työttömyyskorvaukset olivat tuolloin todella surkeat, joten taatusti kukaan ei ollut vapaaehtoisesti työttömänä.
Toisaalta eläminen oli halvempaa. Keskivertoduunari pystyi maksamaan omakotitalon velattomaksi 10:ssä vuodessa, vaikka vaimo oli lasten kanssa kotona. Nyt siihen menee molempien palkka 25 vuoden ajan. Silloin ei myöskään tyydytty ajamaan Euroopan vanhimmalla autokannalla, vaan niitä uusittiin kohtuullisen usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypolitiikka on vaan niin syvältä.Poliitikkojen ainoa motiivi on oma hyväpalkkainen työ.Mitäs turhaa muista välittään -minä minä ja mun omat edut menee kaiken edelle-Ihmisyys ja inhimillisyys on vissiin muinaishostoriaa.Surkeaa aikaa elämme-
Ei vaan nykypolitiikka ei keskity ongelmien ratkaisemiseen lainkaan, ainoastaan vastapuolen ja eri mieltä tai toista puoluetta edustavan maalittamiseen. Ei tule enää hyviä ideoita Suomen tilanteen pelastamiseksi tai taloustilanteemme korjaamiseksi tai valtionvelan lyhentämiseksi, ja jos tuleekin niin vastapuoli ampuu sen alas ainaostaan siksi että ehdottaja on väärää sukupuolta tai väärän puolueen edustaja.
Suomi on tuhon tiellä eikä ulospääsyä ole. Valtion velkamme on EUn suurimpia, ja kaikki muut naapurimaat ovat pärjänneet huomattavasti paremmin.Olet ihan oikassa, ja väitän että iso syy tähän on se, että nykyään rahapolitiikka tehdään Frankfurtissa, ja poliitikoilla on entistä vähemmän sanottavaa rahoitusmarkkinoiden toimintaan ja siihen miten ne vaikuttavat Suomen talouteen. Ei poliitikko voi kuitenkaan myöntää, että ei pysty (tai osaa), joten politiikan painopiste on siirtynyt pikkuasioista riitelemiseen ja nokitteluun. Tällaisesta käytöksestä äänestäjä myös kiittää: sosiaalinen media palkitsee nokkelista meemeistä ja vastapuolelle kuittailusta, ei siitä että miettii jotain pitkän linjan strategiaa kansantaloudelle.
Luojan kiitos, että rahapolitiikka siirtyi pois suomalaistunareilta. Ratkaisu kaikkiin ongelmiin oli devalvaatio. Vähän se kirpaisi, mutta välttämättömänä hyväksyttiin. Tällä tavalla mitään ongelmaa ei tarvinnut koskaan ratkaista.
Kun devalvaatio poistui yhden työkalun työkalupakista, Suomen ongelmat nousivat pintaan. Tuli aika, jolloin palkkoja olisi pitänyt leikata, mikä ei tietenkään sopinut kenellekään. Tämä on outoa, sillä devalvaatio aiheuttaa tarkalleen saman asian. Ongelmia ei tietenkään korjattu vieläkään, vaan lakaistiin maton alle ulkomaanlainoina.
Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin Suomen ongelmat ovat edelleen ratkaisematta ja ongelman ratkaisua siirretään lainoilla, jotka ovatkin jo mojovat 200 miljardia euroa. Sitä pitäisi lyhentää samankokoinen 2,2 miljoonan työntekijän määrä kuin vuonna 1975, mutta 2,4 miljoonan suun sijaan nyt pitäisi löytää purtavaa 3,5 miljoonalle suulle itsensä lisäksi. Kaiken kukkuraksi reilu 0,7 miljoonaa työllistä löytyy julkiselta ja vielä osa julkisen osakeyhtiöistä. Miten mahtaa onnistua?
Isot EU-maat, lähinnä Italia ja Ranska, ovat samassa liemessä. Kohta on pakko pistää inflaatio laukkaamaan. Semmoinen rapsakka 15% inflaatio pyyhkii velat olemattomiin ja alentaa reaalipalkat madellen kehittyneen tuottavuuden mukaisiksi, niin että firmoilla on taas jokin syy palkata väkeä. Suomen valtio selviää veloistaan, jotka ovatkin vain inflatoitunutta pikkurahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosin Suomen väkilukukin oli tuolloin pienempi. Mutta joo, surkeaa.
Työttömyyskorvaukset olivat tuolloin todella surkeat, joten taatusti kukaan ei ollut vapaaehtoisesti työttömänä.
Miksi ette jatkaneet sillä linjalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ole enää Urkin kaltaisia poliittisia johtajia.
Onneksi. Jokin tolkku myös vallan keskittymisessä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypolitiikka on vaan niin syvältä.Poliitikkojen ainoa motiivi on oma hyväpalkkainen työ.Mitäs turhaa muista välittään -minä minä ja mun omat edut menee kaiken edelle-Ihmisyys ja inhimillisyys on vissiin muinaishostoriaa.Surkeaa aikaa elämme-
Ei vaan nykypolitiikka ei keskity ongelmien ratkaisemiseen lainkaan, ainoastaan vastapuolen ja eri mieltä tai toista puoluetta edustavan maalittamiseen. Ei tule enää hyviä ideoita Suomen tilanteen pelastamiseksi tai taloustilanteemme korjaamiseksi tai valtionvelan lyhentämiseksi, ja jos tuleekin niin vastapuoli ampuu sen alas ainaostaan siksi että ehdottaja on väärää sukupuolta tai väärän puolueen edustaja.
Suomi on tuhon tiellä eikä ulospääsyä ole. Valtion velkamme on EUn suurimpia, ja kaikki muut naapurimaat ovat pärjänneet huomattavasti paremmin.Olet ihan oikassa, ja väitän että iso syy tähän on se, että nykyään rahapolitiikka tehdään Frankfurtissa, ja poliitikoilla on entistä vähemmän sanottavaa rahoitusmarkkinoiden toimintaan ja siihen miten ne vaikuttavat Suomen talouteen. Ei poliitikko voi kuitenkaan myöntää, että ei pysty (tai osaa), joten politiikan painopiste on siirtynyt pikkuasioista riitelemiseen ja nokitteluun. Tällaisesta käytöksestä äänestäjä myös kiittää: sosiaalinen media palkitsee nokkelista meemeistä ja vastapuolelle kuittailusta, ei siitä että miettii jotain pitkän linjan strategiaa kansantaloudelle.
Luojan kiitos, että rahapolitiikka siirtyi pois suomalaistunareilta. Ratkaisu kaikkiin ongelmiin oli devalvaatio. Vähän se kirpaisi, mutta välttämättömänä hyväksyttiin. Tällä tavalla mitään ongelmaa ei tarvinnut koskaan ratkaista.
Kun devalvaatio poistui yhden työkalun työkalupakista, Suomen ongelmat nousivat pintaan. Tuli aika, jolloin palkkoja olisi pitänyt leikata, mikä ei tietenkään sopinut kenellekään. Tämä on outoa, sillä devalvaatio aiheuttaa tarkalleen saman asian. Ongelmia ei tietenkään korjattu vieläkään, vaan lakaistiin maton alle ulkomaanlainoina.
Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin Suomen ongelmat ovat edelleen ratkaisematta ja ongelman ratkaisua siirretään lainoilla, jotka ovatkin jo mojovat 200 miljardia euroa. Sitä pitäisi lyhentää samankokoinen 2,2 miljoonan työntekijän määrä kuin vuonna 1975, mutta 2,4 miljoonan suun sijaan nyt pitäisi löytää purtavaa 3,5 miljoonalle suulle itsensä lisäksi. Kaiken kukkuraksi reilu 0,7 miljoonaa työllistä löytyy julkiselta ja vielä osa julkisen osakeyhtiöistä. Miten mahtaa onnistua?
Isot EU-maat, lähinnä Italia ja Ranska, ovat samassa liemessä. Kohta on pakko pistää inflaatio laukkaamaan. Semmoinen rapsakka 15% inflaatio pyyhkii velat olemattomiin ja alentaa reaalipalkat madellen kehittyneen tuottavuuden mukaisiksi, niin että firmoilla on taas jokin syy palkata väkeä. Suomen valtio selviää veloistaan, jotka ovatkin vain inflatoitunutta pikkurahaa.
Niinhän ne Suomen lainat olisivat, ellei joku itsensä kaikkitietäväksi nostanut olisi vaihtanut kiinteän koron lainat vaihtuvakorkoisiin. Inflaatio purisi palkkoihin, vaan ei lainoihin. Entistä pienemmällä rahalla pitäisi ruokkia koko porukka ja maksaa yli kaksinkertaiset lainankorot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypolitiikka on vaan niin syvältä.Poliitikkojen ainoa motiivi on oma hyväpalkkainen työ.Mitäs turhaa muista välittään -minä minä ja mun omat edut menee kaiken edelle-Ihmisyys ja inhimillisyys on vissiin muinaishostoriaa.Surkeaa aikaa elämme-
Ei vaan nykypolitiikka ei keskity ongelmien ratkaisemiseen lainkaan, ainoastaan vastapuolen ja eri mieltä tai toista puoluetta edustavan maalittamiseen. Ei tule enää hyviä ideoita Suomen tilanteen pelastamiseksi tai taloustilanteemme korjaamiseksi tai valtionvelan lyhentämiseksi, ja jos tuleekin niin vastapuoli ampuu sen alas ainaostaan siksi että ehdottaja on väärää sukupuolta tai väärän puolueen edustaja.
Suomi on tuhon tiellä eikä ulospääsyä ole. Valtion velkamme on EUn suurimpia, ja kaikki muut naapurimaat ovat pärjänneet huomattavasti paremmin.Suomen velka ei ole Euroopan suurimpia. Kärkisijat:
1. Ranska
2. Italia
3. Saksa
4. Espanja
5. Belgia
6. Puola
7. Alankomaat
Bkt:hen suhteutettuna kärki on:
1. Kreikka
2. Italia
3. Ranska
4. Belgia
5. Espanja
Sen sijaan työttömyydessä Suomi on ykkössijalla, ja sen pitäisi näkyä politiikassa. Meillä on myös velkaongelma, mutta ennen kaikkea työllisyyskriisi.
Katkaiset kätevästi luettelosi juuri siitä missä Suomen sija on, tässä linkki josta jokainen voi itse katsoa ilman mitään manipulointia. Itseäni huolettaa nimenomaan se että kaikki muuta pohjoismaat ja jopa Viro ovat ihan toisessa päässä listaa ja me tuolla muiden velkakuninkaiden kanssa. Kohta tehdään Kreikat.
https://www.veronmaksajat.fi/tutkimus-ja-tilastot/suomen-verot-ja-menot…
Valtion velkaantuminen on erittäin järkevää lyhyen ja keskipitkän aikavälin suhdannepolitiikkaa laman iskiessä. Nyt tämä velkaralli on jatkunut 18 vuotta, joten alkaa olla jo aika vähitellen lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosin Suomen väkilukukin oli tuolloin pienempi. Mutta joo, surkeaa.
Työttömyyskorvaukset olivat tuolloin todella surkeat, joten taatusti kukaan ei ollut vapaaehtoisesti työttömänä.
Toisaalta eläminen oli halvempaa. Keskivertoduunari pystyi maksamaan omakotitalon velattomaksi 10:ssä vuodessa, vaikka vaimo oli lasten kanssa kotona. Nyt siihen menee molempien palkka 25 vuoden ajan. Silloin ei myöskään tyydytty ajamaan Euroopan vanhimmalla autokannalla, vaan niitä uusittiin kohtuullisen usein.
Omakotitalo vuodelta 1975 on melko erilainen ja erikokoinen kuin omakotitalo mallia 2026. Sama koskee autoja, mökkejä ja veneitä. Jos tyydyttäisiin samaan tasoon, joka rakennusmääräysten takia on rankasti kiellettyä, autojen turvallisuus- ja pakokaasumääräysten takia on täysin kiellettyä, mökkien rakennusmääräysten takia on aivan kiellettyä ja veneidenrakennusdirektiivien takia on todella kiellettyä, saisimme kaiken saman samassa ajassa tai jopa paljon nopeammin.
En vaihtaisi elämääni nyt aikuisen elämään vm. 1975.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosin Suomen väkilukukin oli tuolloin pienempi. Mutta joo, surkeaa.
Työttömyyskorvaukset olivat tuolloin todella surkeat, joten taatusti kukaan ei ollut vapaaehtoisesti työttömänä.
Toisaalta eläminen oli halvempaa. Keskivertoduunari pystyi maksamaan omakotitalon velattomaksi 10:ssä vuodessa, vaikka vaimo oli lasten kanssa kotona. Nyt siihen menee molempien palkka 25 vuoden ajan. Silloin ei myöskään tyydytty ajamaan Euroopan vanhimmalla autokannalla, vaan niitä uusittiin kohtuullisen usein.
Ainoa järkevä tapa tarkastella palkkoja on verrata niitä elinkustannuksiin.
Asuminen on suhteessa kallistunut aivan törkeästi, koska julkinen byrokratia sekaantuu siihen niin raskaalla kädellä. Kaikilla muuttovoittopaikkakunnilla on kuntien ja kaupunkien puolittain tahallaan aiheuttama asuntopula, jonka pääasiallinen ilmenemismuoto on asuntojen sikamainen hintataso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosin Suomen väkilukukin oli tuolloin pienempi. Mutta joo, surkeaa.
Työttömyyskorvaukset olivat tuolloin todella surkeat, joten taatusti kukaan ei ollut vapaaehtoisesti työttömänä.
Toisaalta eläminen oli halvempaa. Keskivertoduunari pystyi maksamaan omakotitalon velattomaksi 10:ssä vuodessa, vaikka vaimo oli lasten kanssa kotona. Nyt siihen menee molempien palkka 25 vuoden ajan. Silloin ei myöskään tyydytty ajamaan Euroopan vanhimmalla autokannalla, vaan niitä uusittiin kohtuullisen usein.
Ainoa järkevä tapa tarkastella palkkoja on verrata niitä elinkustannuksiin.
Asuminen on suhteessa kallistunut aivan törkeästi, koska julkinen byrokratia sekaantuu siihen niin raskaalla kädellä. Kaikilla muuttovoittopaikkakunnilla on kuntien ja kaupunkien puolittain tahallaan aiheuttama asuntopula, jonka pääasiallinen ilmenemismuoto on asuntojen sikamainen hintataso.
Elinkustannukset ovat nousseet suhteettoman paljon kohonneiden ja lisääntyneiden verojen takia. Montakohan uutta vekkulia veroa on keksitty vuoden 1975 jälkeen, ja monikohan on poistunut? Miettimättä kovin paljoa uusia ovat kiinteistövero ja arvonlisävero. Mennyt on huvivero, ennallaan väliaikainen autovero, ryyditettynä auton käyttövoimaverolla ja vuosittaisella käyttömaksulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kekkonen olikin isänmaan asialla vaikka Moskovaan kumartelikin
Minne olisi pitänyt kumarrella tuohon aikaan?
No juuri sinne Moskovaan. Nyt ei kannata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypolitiikka on vaan niin syvältä.Poliitikkojen ainoa motiivi on oma hyväpalkkainen työ.Mitäs turhaa muista välittään -minä minä ja mun omat edut menee kaiken edelle-Ihmisyys ja inhimillisyys on vissiin muinaishostoriaa.Surkeaa aikaa elämme-
Ei vaan nykypolitiikka ei keskity ongelmien ratkaisemiseen lainkaan, ainoastaan vastapuolen ja eri mieltä tai toista puoluetta edustavan maalittamiseen. Ei tule enää hyviä ideoita Suomen tilanteen pelastamiseksi tai taloustilanteemme korjaamiseksi tai valtionvelan lyhentämiseksi, ja jos tuleekin niin vastapuoli ampuu sen alas ainaostaan siksi että ehdottaja on väärää sukupuolta tai väärän puolueen edustaja.
Suomi on tuhon tiellä eikä ulospääsyä ole. Valtion velkamme on EUn suurimpia, ja kaikki muut naapurimaat ovat pärjänneet huomattavasti paremmin.Olet ihan oikassa, ja väitän että iso syy tähän on se, että nykyään rahapolitiikka tehdään Frankfurtissa, ja poliitikoilla on entistä vähemmän sanottavaa rahoitusmarkkinoiden toimintaan ja siihen miten ne vaikuttavat Suomen talouteen. Ei poliitikko voi kuitenkaan myöntää, että ei pysty (tai osaa), joten politiikan painopiste on siirtynyt pikkuasioista riitelemiseen ja nokitteluun. Tällaisesta käytöksestä äänestäjä myös kiittää: sosiaalinen media palkitsee nokkelista meemeistä ja vastapuolelle kuittailusta, ei siitä että miettii jotain pitkän linjan strategiaa kansantaloudelle.
Luojan kiitos, että rahapolitiikka siirtyi pois suomalaistunareilta. Ratkaisu kaikkiin ongelmiin oli devalvaatio. Vähän se kirpaisi, mutta välttämättömänä hyväksyttiin. Tällä tavalla mitään ongelmaa ei tarvinnut koskaan ratkaista.
Kun devalvaatio poistui yhden työkalun työkalupakista, Suomen ongelmat nousivat pintaan. Tuli aika, jolloin palkkoja olisi pitänyt leikata, mikä ei tietenkään sopinut kenellekään. Tämä on outoa, sillä devalvaatio aiheuttaa tarkalleen saman asian. Ongelmia ei tietenkään korjattu vieläkään, vaan lakaistiin maton alle ulkomaanlainoina.
Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin Suomen ongelmat ovat edelleen ratkaisematta ja ongelman ratkaisua siirretään lainoilla, jotka ovatkin jo mojovat 200 miljardia euroa. Sitä pitäisi lyhentää samankokoinen 2,2 miljoonan työntekijän määrä kuin vuonna 1975, mutta 2,4 miljoonan suun sijaan nyt pitäisi löytää purtavaa 3,5 miljoonalle suulle itsensä lisäksi. Kaiken kukkuraksi reilu 0,7 miljoonaa työllistä löytyy julkiselta ja vielä osa julkisen osakeyhtiöistä. Miten mahtaa onnistua?
Isot EU-maat, lähinnä Italia ja Ranska, ovat samassa liemessä. Kohta on pakko pistää inflaatio laukkaamaan. Semmoinen rapsakka 15% inflaatio pyyhkii velat olemattomiin ja alentaa reaalipalkat madellen kehittyneen tuottavuuden mukaisiksi, niin että firmoilla on taas jokin syy palkata väkeä. Suomen valtio selviää veloistaan, jotka ovatkin vain inflatoitunutta pikkurahaa.
Niinhän ne Suomen lainat olisivat, ellei joku itsensä kaikkitietäväksi nostanut olisi vaihtanut kiinteän koron lainat vaihtuvakorkoisiin. Inflaatio purisi palkkoihin, vaan ei lainoihin. Entistä pienemmällä rahalla pitäisi ruokkia koko porukka ja maksaa yli kaksinkertaiset lainankorot.
Rapsakka inflaatio saadaan aikaiseksi säätämällä rahapolitiikalla lyhyet korot alas. Muutama miljardi muuttuu paitsi nollakorkoiseksi niin myös arvoltaan olemattomaksi, kun vähän malttaa odottaa.
Suomen valtionvelka oli 3.5% 1975, joten silloin ehkä oli hyötyäkin kansallisen hätätilan julistamisesta, jos se mahdollisti ihmisten työllistämisen julkisten töiden kautta. Nyt sitä keinoa ei oikein oi käyttää, kun velka on jo 90,3 % bruttokansantuotteesta. Aikamoinen hyppäys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypolitiikka on vaan niin syvältä.Poliitikkojen ainoa motiivi on oma hyväpalkkainen työ.Mitäs turhaa muista välittään -minä minä ja mun omat edut menee kaiken edelle-Ihmisyys ja inhimillisyys on vissiin muinaishostoriaa.Surkeaa aikaa elämme-
Ei vaan nykypolitiikka ei keskity ongelmien ratkaisemiseen lainkaan, ainoastaan vastapuolen ja eri mieltä tai toista puoluetta edustavan maalittamiseen. Ei tule enää hyviä ideoita Suomen tilanteen pelastamiseksi tai taloustilanteemme korjaamiseksi tai valtionvelan lyhentämiseksi, ja jos tuleekin niin vastapuoli ampuu sen alas ainaostaan siksi että ehdottaja on väärää sukupuolta tai väärän puolueen edustaja.
Suomi on tuhon tiellä eikä ulospääsyä ole. Valtion velkamme on EUn suurimpia, ja kaikki muut naapurimaat ovat pärjänneet huomattavasti paremmin.Olet ihan oikassa, ja väitän että iso syy tähän on se, että nykyään rahapolitiikka tehdään Frankfurtissa, ja poliitikoilla on entistä vähemmän sanottavaa rahoitusmarkkinoiden toimintaan ja siihen miten ne vaikuttavat Suomen talouteen. Ei poliitikko voi kuitenkaan myöntää, että ei pysty (tai osaa), joten politiikan painopiste on siirtynyt pikkuasioista riitelemiseen ja nokitteluun. Tällaisesta käytöksestä äänestäjä myös kiittää: sosiaalinen media palkitsee nokkelista meemeistä ja vastapuolelle kuittailusta, ei siitä että miettii jotain pitkän linjan strategiaa kansantaloudelle.
Luojan kiitos, että rahapolitiikka siirtyi pois suomalaistunareilta. Ratkaisu kaikkiin ongelmiin oli devalvaatio. Vähän se kirpaisi, mutta välttämättömänä hyväksyttiin. Tällä tavalla mitään ongelmaa ei tarvinnut koskaan ratkaista.
Kun devalvaatio poistui yhden työkalun työkalupakista, Suomen ongelmat nousivat pintaan. Tuli aika, jolloin palkkoja olisi pitänyt leikata, mikä ei tietenkään sopinut kenellekään. Tämä on outoa, sillä devalvaatio aiheuttaa tarkalleen saman asian. Ongelmia ei tietenkään korjattu vieläkään, vaan lakaistiin maton alle ulkomaanlainoina.
Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin Suomen ongelmat ovat edelleen ratkaisematta ja ongelman ratkaisua siirretään lainoilla, jotka ovatkin jo mojovat 200 miljardia euroa. Sitä pitäisi lyhentää samankokoinen 2,2 miljoonan työntekijän määrä kuin vuonna 1975, mutta 2,4 miljoonan suun sijaan nyt pitäisi löytää purtavaa 3,5 miljoonalle suulle itsensä lisäksi. Kaiken kukkuraksi reilu 0,7 miljoonaa työllistä löytyy julkiselta ja vielä osa julkisen osakeyhtiöistä. Miten mahtaa onnistua?
Isot EU-maat, lähinnä Italia ja Ranska, ovat samassa liemessä. Kohta on pakko pistää inflaatio laukkaamaan. Semmoinen rapsakka 15% inflaatio pyyhkii velat olemattomiin ja alentaa reaalipalkat madellen kehittyneen tuottavuuden mukaisiksi, niin että firmoilla on taas jokin syy palkata väkeä. Suomen valtio selviää veloistaan, jotka ovatkin vain inflatoitunutta pikkurahaa.
Niinhän ne Suomen lainat olisivat, ellei joku itsensä kaikkitietäväksi nostanut olisi vaihtanut kiinteän koron lainat vaihtuvakorkoisiin. Inflaatio purisi palkkoihin, vaan ei lainoihin. Entistä pienemmällä rahalla pitäisi ruokkia koko porukka ja maksaa yli kaksinkertaiset lainankorot.
Rapsakka inflaatio saadaan aikaiseksi säätämällä rahapolitiikalla lyhyet korot alas. Muutama miljardi muuttuu paitsi nollakorkoiseksi niin myös arvoltaan olemattomaksi, kun vähän malttaa odottaa.
Se olisi kyllä melkoinen temppu, kerro mielellään lisää kyseisestä menetelmästä ja sen soveltamisesta valtiontalouteen.
Vallanpitäjät ovat hylänneet hyvinvointivaltion. Tilalle on astunut jonkinlainen sairas sosialistis-kapitalistisvaltiomalli, jossa valtion varoja ohjataan eliitin rikkaana pitämiseen ja jossa suuri enemmistö halutaan alistaa palvelemaan eliittiä halpatyövoimana ja ilmaisena tykinruokana.