Lue keskustelun säännöt.
Onko nykyään tapana häät, joissa on valtava määrä kavereita ja lähes kaikki sukulaiset pois?
20.10.2026 |
Itse menin naimisiin 2000-luvun alussa ja kutsuttiin paljon sukulaisia. Siis serkkuja, setiä ja tätejä. Kavereita oli ehkä vain 20 % vieraista.
Onko häntä nykyään lähinnä vain kavereille?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se nyt riipu ihan siitä järjestejästä. Luuleeko ap oikeasti, että kaikki järjesti häät samalla tavalla 2000 - luvun alussa?
Kyl mun kavereilla oli sukulaiset häissä 2000-luvun alussa.
Mikä järki on kutsua lähes pelkästään kavereita. Nekin vaihtuvat elämän mittaan. Sukulaiset on aina sukulaisia, elleivät kuole.
Sukua ei voi valita. Miksi ne pitäisi kutsua, joiden kanssa ei ole muutenkaan tekemisissä?
Mäkin pidän kaveribileet jos vielä kolmannen kerran vihille menen.
Tosin suku onkin pääasiassa kuollut, jäljellä vain omat ja "sulhasen" lapset 😂
Ja he toki ovat ne kaikkein läheisimmät ystävätkin. Tiesittekö, että aikuisten lasten kanssa voi olla tasa-arvoinen ystävä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotku ihmiset kokee sukulaistensa ystävät ja kaverit suorastaan kilpailijoiksi.
Häissämme oli vaan neljä vierasta. Ystäväpariskunta ja miehen vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Tavat muuttuvat ja nykyään on hyväksytympää järjestää omannäköiset häät perinteisten sukujuhlien sijasta.
Itse menin viime kesänä naimisiin, eikä meidän häissä ollut yhtäkään vierasta, vaan pidettiin hääjuhla ihan kaksistamme.
Tuo on ihan parasta. Menimme vihille maistraatissa räntäsateessa eräänä marraskuisena torstaiaamuna. Oli kukat ja puvut ja todistajina viranomaiset, jotka pyyhkivät silmiään liikutuksesta.
"Hääjuhla" pidettiin seur. lauantaina meillä kotona kakkukahvien muodossa. Vasta kakun nähdessään vieraat saivat tietää.
Miksi vi tus sa jotkut roikkuvat jossain pitäisi ja täytyisi -perinteissä? Yrittävät muitakin sellaiseen pakottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku jossain vaiheessa mietti, että miksi käyttää tuhansia euroja bileisiin, jotta voi kutsua ihmisiä, joita ei erityisemmin halua nähdä. Siitä se sitten levisi.
Minä nimenomaan tykkään suvusta ja sukulaisista, joten ihmettelen nykyistä tapaa.
Kutsutaan ne lähimmät ja jotka halutaan. Kaikille suku ei ole lähin, vaan ystävät ovat tärkeämpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän suvussa pidetään edelleen isoja häitä, joissa on sukulaiset ja paljon kavereita.
Lapset mukana totta kai, heille on usein järjestetty erillinen leikkihuone juhlatilan yhteyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavat muuttuvat ja nykyään on hyväksytympää järjestää omannäköiset häät perinteisten sukujuhlien sijasta.
Itse menin viime kesänä naimisiin, eikä meidän häissä ollut yhtäkään vierasta, vaan pidettiin hääjuhla ihan kaksistamme.
Tuo on ihan parasta. Menimme vihille maistraatissa räntäsateessa eräänä marraskuisena torstaiaamuna. Oli kukat ja puvut ja todistajina viranomaiset, jotka pyyhkivät silmiään liikutuksesta.
"Hääjuhla" pidettiin seur. lauantaina meillä kotona kakkukahvien muodossa. Vasta kakun nähdessään vieraat saivat tietää.
Miksi vi tus sa jotkut roikkuvat jossain pitäisi ja täytyisi -perinteissä? Yrittävät muitakin sellaiseen pakottaa.
Viranomaiset pyyhkivät silmiään liikutuksesta? 🤣🤣🤣🤪
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa pidetään edelleen isoja häitä, joissa on sukulaiset ja paljon kavereita.
Lapset mukana totta kai, heille on usein järjestetty erillinen leikkihuone juhlatilan yhteyteen.
No, tuo onkin tavallista eurooppalaisissa häissä ja varsinkin Etelä-Euroopassa. Siellä on vielä tavat voimissaan ihmisten kesken. Tapakulttuuri kuolee Suomesta.
Itse kummastellut vähän samaa ja etenkin sitä, ettei nykyään kutsuta lapsia. Häät on ihana rakkaudenjuhla ja sitten se evätään lapsilta. En ymmärrä. Polttarit voi pitää ennen häitä kavereille ja kännäilyyn. Hääjuhla on jotain ihan muuta. Mutta tätä on nykyaika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kummastellut vähän samaa ja etenkin sitä, ettei nykyään kutsuta lapsia. Häät on ihana rakkaudenjuhla ja sitten se evätään lapsilta. En ymmärrä. Polttarit voi pitää ennen häitä kavereille ja kännäilyyn. Hääjuhla on jotain ihan muuta. Mutta tätä on nykyaika.
Siksi ei kutsuta lapsia, kun ei välttämättä edes tunneta niitä lapsia. Jokainen kutsuu häihin kenet haluaa. Sen suvunkin voi jättää pois täysin, jos haluaa.
Olin yksissä sukulaisen häissä kutsuttuna. Morsian ja sulhanen juuri valmistuneet yliopistosta vaativasta koulutuksesta. Häävieraat pääosin näitä itseään täynnä olevia nuoria nousukkaita, opiskelukavereita. Me sukulaiset istutettiin varjoon, nurkkapöytiin. Mitä vanhempi, sen syrjemmässä. Nyt on muutama vuosi vierähtänyt ja nuoripari tarvitsee lastenhoitoapua, remonttiapua, koranhoitoapua. Sukulaisilta tietysti. Apua annetaan, mutta moni on sanonut, ettei eläissään ole ollut niin kummallisissa häissä. Suurin syy oli se, että morsiusparin vanhemmat olivat liian hienotunteisia, liikaa uusakateemisuuden lumoissa, että antoivat nuoren parin pilata omat häänsä.
Sukulaisuuden ihannointi perustuu aikaan ja yhteiskuntajärjestykseen, missä ihmisen taloudellinen ja sosiaalinen verkosto koostui pääasiassa sukulaisista. Ei ollut kouluja, työt tehtiin omalla pelolla tai oman isän kisällinä. Tytöt auttoivat äitiä. Suku elätti ja huolehti. Tämä järjestelmä on purettu jo, mutta jostain syystä nämä "sukulaiset" kuvittelevat edelleen saavansa jotain näitä etuja ja hyötyjä siitä, että ovat sukua. Sitten kun pitäisi hoitaa sitä sukulaisuuden velvoitetta, eli tarjota sitä talkooapua tai saa etuoikeuden hoitaa toisten lapsia, siitäkin inistään ja kitistään kiittämättömästi.
Mikähän siinä on että vanhoista ihmisistä tulee tällaisia. Omakin äiti on siinä pisteessä elämää, että jos ei ole jotain ikävää sanottavaa, on hiljaa. Sellaiset tyypit ovat vähän niinkun sinetöineet oman kohtalonsa. Aina on kuitenkin syytä kiitollisuuteen ja sen arvostukseen, mitä on. Jos valitsee olla ikävä tyyppi niin yksin jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin yksissä sukulaisen häissä kutsuttuna. Morsian ja sulhanen juuri valmistuneet yliopistosta vaativasta koulutuksesta. Häävieraat pääosin näitä itseään täynnä olevia nuoria nousukkaita, opiskelukavereita. Me sukulaiset istutettiin varjoon, nurkkapöytiin. Mitä vanhempi, sen syrjemmässä. Nyt on muutama vuosi vierähtänyt ja nuoripari tarvitsee lastenhoitoapua, remonttiapua, koranhoitoapua. Sukulaisilta tietysti. Apua annetaan, mutta moni on sanonut, ettei eläissään ole ollut niin kummallisissa häissä. Suurin syy oli se, että morsiusparin vanhemmat olivat liian hienotunteisia, liikaa uusakateemisuuden lumoissa, että antoivat nuoren parin pilata omat häänsä.
Sukulaisuuden ihannointi perustuu aikaan ja yhteiskuntajärjestykseen, missä ihmisen taloudellinen ja sosiaalinen verkosto koostui pääasiassa sukulaisista. Ei ollut kouluja, työt tehtiin omalla pelolla tai oman isän kisällinä. Tytöt auttoivat äitiä. Suku elätti ja huolehti. Tämä järjestelmä on purettu jo, mutta jostain syystä nämä "sukulaiset" kuvittelevat edelleen saavansa jotain näitä etuja ja hyötyjä siitä, että ovat sukua. Sitten kun pitäisi hoitaa sitä sukulaisuuden velvoitetta, eli tarjota sitä talkooapua tai saa etuoikeuden hoitaa toisten lapsia, siitäkin inistään ja kitistään kiittämättömästi.
Mikähän siinä on että vanhoista ihmisistä tulee tällaisia. Omakin äiti on siinä pisteessä elämää, että jos ei ole jotain ikävää sanottavaa, on hiljaa. Sellaiset tyypit ovat vähän niinkun sinetöineet oman kohtalonsa. Aina on kuitenkin syytä kiitollisuuteen ja sen arvostukseen, mitä on. Jos valitsee olla ikävä tyyppi niin yksin jää.
Ja sitten jos ei saa hoitaa niitä lapsia niin sekin on väärin.
Eihän kaikki edes halua mitään polttareita saati kännäilyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavat muuttuvat ja nykyään on hyväksytympää järjestää omannäköiset häät perinteisten sukujuhlien sijasta.
Itse menin viime kesänä naimisiin, eikä meidän häissä ollut yhtäkään vierasta, vaan pidettiin hääjuhla ihan kaksistamme.
Tuo on ihan parasta. Menimme vihille maistraatissa räntäsateessa eräänä marraskuisena torstaiaamuna. Oli kukat ja puvut ja todistajina viranomaiset, jotka pyyhkivät silmiään liikutuksesta.
"Hääjuhla" pidettiin seur. lauantaina meillä kotona kakkukahvien muodossa. Vasta kakun nähdessään vieraat saivat tietää.
Miksi vi tus sa jotkut roikkuvat jossain pitäisi ja täytyisi -perinteissä? Yrittävät muitakin sellaiseen pakottaa.
Jep ja ei siinä mitään, jos perinteistä tykkää. Mutta ajat muuttuu ja erittäin hyvä, että perinteitä myös kyseenalaistetaan ja pidetään oman näköiset häät, ei sellaiset, jotka sukulaismummoja miellyttää.
Itsellä oli reilu vuosikymmen sitten hääjuhla niin, että mentiin perjantai-iltapäivänä maistraatissa naimisiin muutaman läheisen läsnä ollessa ja pidettiin perään juhla, johon oli kutsuttu läheisemmät sukulaiset ja ystävät. Oli juuri meidän näköiset häät. Mutta muistan, kuinka osa vieraista oli harmissaan, kun ei kakkua leikatessa haluttu toteuttaa sitä helkkarin "kuka määrää kaapin paikan" leikkiä. Meillä ainakin häät oli aikuisten juhla, eikä haluttu ruveta leikkimään morsiamen ryöstäjä sun muita perinneleikkejä.
Vierailija kirjoitti:
Itse kummastellut vähän samaa ja etenkin sitä, ettei nykyään kutsuta lapsia. Häät on ihana rakkaudenjuhla ja sitten se evätään lapsilta. En ymmärrä. Polttarit voi pitää ennen häitä kavereille ja kännäilyyn. Hääjuhla on jotain ihan muuta. Mutta tätä on nykyaika.
Mutta onko tämä joku kaava, jota kaikkien kuuluu noudattaa? Miksi ei voi hyväksyä ihmisten ja elämäntarinoiden moninaisuutta ja sitä, että jokainen valitsee itse?
Minä en voisi mennä naimisiin ihmisen kanssa, jolla on pää täynnä tällaisia sukulaisuusnormeja.
Häitä on niin monenlaisia. Nykyään yhä useammin häät ovat ulkomailla (toinen osapuoli on ulkomaalainen tai muuten vain juhlitaan ulkomailla). Suvut voivat olla pieniä tai vaikka sukulaisia olisikin ei olle aktiivisesti tekemisissä. Toisaalta monet parit eivät koskaan mene naimisiin tai ainakaan pidä häitä. Jokainen pari tyylillään.
Jos ei ole juurikaan tekemisissä suvun kanssa, niin miksi heitä pitäisi kutsua? Vanhemmat, isovanhemmat ja sisarukset riittää, ellei sitten joku muukin sukulainen ole läheinen.
En mä ainakaan ihan vain tavan takia ketään kutsunut, vaan niitä, joista välitän ja jotka välittävät.
Kaksi kertaa olen mennyt naimisiin. Häitä ei ollut. Kuitenkin eka kerralla puolison sukua pölähti kylään kutsumatta. Toisella kerralla oli sovittu että toinen todistaja on ystävä. Hänet ja lapseni perheineen kutsuttiin kahville. Tupsahti kuitenkin joku ylimääräinenkin. Jos kolmas kerta tulisi en kertoisi kellekkään. No ei tule kyllä nyt on naitu tarpeeksi.
Riippuu hiukan myös tuoreen aviopari iästä. Jos naimisiin mennään vaikka 35-vuotiaina niin ei välttämättä ole enää isovanhempia joita kutsua kun omatkin vanhemmat ovat jo eläkkeellä. Kaikilla ei setiä, enoja ja tätejä (eikä siis myöskään serkkuja). Jos haluaa vieraita häihin niin vähän pakko sinne on kutsua kavereita.
Meillä oli kaverihäät jo 25 vuotta sitten, sukulaisista mukana olivat vain hääparin vanhemmat ja sisarukset puolisoineen, kaikki 150 vieraasta olivat kavereita. Itse maksettiin ja pidettiin just sellaiset häät kuin haluttiin. Oli mahtavat pirskeet.