Lue keskustelun säännöt.
Oma perhe ahdistaa... kokoajan ajattelen heidän katoavan jotta pääsisin heistä eroon
03.06.2007 |
en tiedä miksi.. lapset on rakkaita, mutta en jaksa silti. en ikävöi niitä kun ne on poissa ja jopa toivon etteivät palaisi vaikka järjellä tiedän ettei se olisi hyvä.
Oon loukussa väärän? ihmisen kanssa lasten takia, ylpeys ei anna periksi lähteä..mut silti ahdistaa.. mies ei halua erota vaan rakastaa, en saa sitä tajuamaan ettei vika ole heissä vaan mussa ja tarvitsisin aikaa, mutta se olis törkeästi pyydetty koska oma on vikani että ollaan tässä tilanteessa.
Eletään kämppiksinä ja tuntuu et kaikki menee hukkaan.. muiden sanomiset ja mielipiteet vaikuttaa, eli miksi oot tollasen kanssa ku voisit saada parempaakin, ne loukkaa ja saa ajatuksia päähäni.
Kommentit (3)
Sinuna kävisin juttelemassa lääkärille, joka voi arvioida tilanteesi. Netistä löytää myös masennusta kartoittavia testejä, joilla voi itse päätellä voisiko olla kyse masennuksesta.
Itse kärsin omituisista ajatuksista ja kun ystäväni vihjaisi, että voisin olla masentunut, tein testin ja kävin lääkärissä. Sain lääkkeet ja elämä hymyilee jälleen ja parisuhde kukoistaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä ole masentunut missään mussa asiassa kuin tässä omassa perheessä. Tuntuu että olen vankina tässä perheessä enkä voi elää omaa elämääni. järjellisesti sekopäistä, mutta tunteet kertovat noin. Olen onnellinen kun saan liikkua yksin tai olla yksin. lasten takia en ole lähtenyt..jos lasta ei olisi lähtisin heti.
Tarvitset varmaankin elämääsi jotain " omaa" esim. harrastuksia tms. mistä se elämänilo löytyy. Silloin perhe-elämäkin tuntuu taas mielekkäältä.Ei pidä kasata toisen ihmisen harteille taakkaa omasta onnellisuudesta, koska enimmäkseen ihminen on kuitenkin itse oman onnensa seppä.