Lue keskustelun säännöt.
Häpeän sosiaalisen elämän puutetta
18.10.2026 |
Olen +30 v iässä. Suku on pieni, iäkäs ja kaukana. Muutama serkku löytyy, mutta heillä ei ole kiinnostusta pitää yhteyttä tai nähdä. Läheisiä ystäviä minulla ei ole. Muutamia kaukana asuvia kavereita löytyy, mutta heille olen selvästi ns. kaukaisempi kaveri ja näemme vain, jos matkustan heidän luokseen. Minua ei esimerkiksi kutsuta syntymäpäiväjuhliin, häihin tms. Eikä oikein itsekään voi järjestää mitään isompia juhlia, kun ei ole ihmisiä, ketä kutsua. Näyttäisi nololta, jos häissä olisi ollut vieraiden joukossa pari sukulaista ja pari kaveria. Mentiinkin miehen kanssa naimisiin mukamas salaa, vaikka oikea syy oli se, ettei kutsuttavia olisi ollut. Ei ollut polttareita, kun kukaan ei sellaisia olisi järjestänyt. Ei ollut vauvakutsuja, ristiäisetkin oli todella pienet. Lapsen kautta tulleet kontaktit lapsen ikätoverien vanhempiin ovat olleet etäisiä.
Häpeän tätä sosiaalisen elämän puutetta. Olen yrittänyt elämäni aikana tutustua uusiin ihmisiin, juttelen ja yritän olla aktiivinen. Jään silti aina jollekin tuttava/kaukaisempi kaveri asteelle. Sitten tulee joku, joka ystävystyy nopeasti sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa itse olisin halunnut ystävystyä, mutta tunne ei ollut molemmin puolinen. Sitten joudun töissä ja muualla kuuntelemaan näiltä tutuilta/kaukaisemmilta kavereilta, miten heillä on läheisiä ystäviä, joiden kanssa tehdään vaikka mitä. Olen itse yrittänyt ehdottaa, voisinko minäkin tulla mukaan, mutta ehdotukselle ei ole lämmetty/siihen ei ole palattu, joten en ole viitsinyt kysyä uudestaan. Ja nolottavat hetket, kun minulta on kysytty sosiaalisesta elämästäni ja olen yrittänyt väistellä vastaamista, ettei sosiaalisen elämän puute kävisi ilmi.
Ja kun joku sanoo, että mikä vikaa siinä on, jos kavereita näkee vaikka kahdesti vuodessa. Minulle sillä on väliä, en haluaisi elää näin yksinäistä elämää. Ja kun joku kysyy, olen ihan "tavallinen" työssäkäyvä rauhallinen perheenäiti ja elämä on kunnossa.
Kommentit (28)
Mulla on ollut sellaisiakin "ystäviä", että mä en kyllä enää ketä tahansa huoli lähelleni. Haarakiila toimintaa on ollut monesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos joku siis kysyy sosiaalisesta elämästäsi, väistelet kysymystä kun et kehtaa kertoa...
Mitä jos vaikka kertoisit ihan rohkeasti, olisitkin rehellinen? Luuletko, että kaikkien muiden elämä on yhtä auvoa, jos se sille näyttäisikin?Usein niitä ystäviä saa kun avautuu itse eikä esitä mitään.
Kuka siitä kyselee, jos ei ole ketään, joka kysyisi? Eihän ap sitten ihan yksin ole..
mulla toisinpäin. ihmiset haluaa kaveerata ja tutustua paljonkin mutta minä haluan vaan olla omassa rauhassa ja itsekseni. vanhemmiten olen ruvennut olemaan asiasta tiukka, nuorempana saatoin joustaa etten loukkaa muita.
Vierailija kirjoitti:
Heitä häpeä pois harteiltasi ja elä hetkessä.
Sinulla on perhe, puoliso ja lapsi/a, iloitse heistä.
Työpaikalla ei tarvitse kertoa yksityiselämästä, varmasti joku voi kysellä mutta ei sinun elo muille kuulu.
Elä ja nauti siitä mitä sinulla on, älä vaikeroi sitä mitä ei ole.Jokaisella oma tarina, yhtä arvokas.
Ihanasti kirjoitettu🥰🥰
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku siis kysyy sosiaalisesta elämästäsi, väistelet kysymystä kun et kehtaa kertoa...
Mitä jos vaikka kertoisit ihan rohkeasti, olisitkin rehellinen? Luuletko, että kaikkien muiden elämä on yhtä auvoa, jos se sille näyttäisikin?Usein niitä ystäviä saa kun avautuu itse eikä esitä mitään.
Kuka siitä kyselee, jos ei ole ketään, joka kysyisi? Eihän ap sitten ihan yksin ole..
Aloituksessa hän itse näin kertoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku siis kysyy sosiaalisesta elämästäsi, väistelet kysymystä kun et kehtaa kertoa...
Mitä jos vaikka kertoisit ihan rohkeasti, olisitkin rehellinen? Luuletko, että kaikkien muiden elämä on yhtä auvoa, jos se sille näyttäisikin?Usein niitä ystäviä saa kun avautuu itse eikä esitä mitään.
Kuka siitä kyselee, jos ei ole ketään, joka kysyisi? Eihän ap sitten ihan yksin ole..
Aloituksessa hän itse näin kertoi.
Tjaa, en jaksanut lukea niin pitkää diipadaapaa..
Mekin pidettiin pienet ja intiimit häät. Miksi sinne olisi pitänyt raahata jotain puolituttuja syömään ja juomaan. No thanks!
Jos joku siis kysyy sosiaalisesta elämästäsi, väistelet kysymystä kun et kehtaa kertoa...
Mitä jos vaikka kertoisit ihan rohkeasti, olisitkin rehellinen? Luuletko, että kaikkien muiden elämä on yhtä auvoa, jos se sille näyttäisikin?Usein niitä ystäviä saa kun avautuu itse eikä esitä mitään.