Ruusu - Mauno Kuusisto (1960)

No niin, tässä sanaelmassa jää avoimeksi kysymys, että mikäs se nyt siten se ruusu onkaan, ja mikä on nuppu?

Kas suuta antoi aurinkoinen ruusunuppuselle

ja nuppu aukes ruususen, se hehkui loistossaan

Sen huomas poika vallaton, ja ruusu hurmas pojan tuon

ja ruusu hurmas pojan tuon

Niin poika taittoi ruususen, sen painoi rinnalleen

vaan ruusu kuihtui kalveten, jäi poika yksinään

Hän monta taittaa ruusua, ei koskaan kohtaa armaint' ei

ei koskaan kohtaa armaint' ei

🦵