Lue keskustelun säännöt.
Minkälaista elämä on nelikymppisenä lapsettomana?
Kommentit (12)
Melko huoletonta ja rahatkin riittää kivasti kun ei tartte elättää kuin itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tavallista, mukavaa. Väittelen pian tohtoriksi ja treenaan maratonille. Ostimme viime vuonna miehen kanssa omakotitalon ja tiirailen välillä myös mökkejä. Toisaalta välillä olen miettinyt että ehkä vielä hakeudun töihin ulkomaille.
Ap, minkälaista elämä on typeryksenä?
Hyvältä! En ole osallistunut ylikansoitustalkoisiin, eikä tarvitse pelätä lapsen tulevaisuuden (tekoäly, massatyöttömyys, kapitalismi) puolesta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan täydellistä. Rahaa on about kaikkeen ja energiakin riittää.
Rauhallista ja hiljaista. Juuri minulle täydellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sa maa k,uin lapsettoma +70. Ei ketään kirkukamssa ja vaatimassa, kiroomassa ja ruinaamassa vaan saa elää just niin kuin haluaa, ja jos apua terttee näin vanhempanan, niin palvelijoita riittää kunhan massia löytyy
4-kymppisenä vielä tanssin baareissakin ja vietin villiä sinkkuelämää. 55+;na on tullut jo sen tilalle maallemuutto ja rauhoittuminen. Olen aina ollut huono keskittymään, jos ympärillä on paljon ihmisiä ja ääniä, joten nuoresta asti olen halunnut elää yksin. Selviytydn paremmin yksin. Nyt tämänikäisenä nautin ennenkaikkea siitä, ettei ole lapsia. Nautin luonnonilmiöistä, vuodenajoista, tahdon elää luonnon ehdoilla ja rakastan eläimiäni, jotka voivat täällä juosta vapaina. Olen vähän kuin korpimuija, paitsi ikäni puolesta voisin olla hänen äitinsä. Olen täysin terve ja terveenä myös pysyn, kun täällä on pohjavesi, hyvä raikas ilma - naavaa puissa - ja oma kasvimaa ja puutarha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, minkälaista elämä on typeryksenä?
Mikähän sulla on hätänä?
Rauhallista, itseni näköistä. On kaunis ja siisti koti ja riittävästi omaa aikaa.
Mä olen jo viisikymppinen lapseton ja sinkku. Oikein mukavaa elämää on ollut. Sellaista tavallista, rauhallista kotoiluelämää josta tykkään. En ole niitä kliseisiä meneviä lapsettomia, joille matkat, ravintolaillat yms. on tärkeitä. Nautin enemmänkin rauhasta, hiljaisuudesta ja itsekseni olosta .Siitä että on hyvin vähän velvollisuuksia arjessa.