Lue keskustelun säännöt.
En voisi ikinä olla miehen kanssa, joka ei osta kukkia tai lahjoja. Mun vanha isä on tälläinen. Äiti täytti kesällä 80v ja isä poimi lupiine
15.10.2026 |
ja pihalta ja laittoi ne parvekkeelle. Ei myöskään ostanut lahjaa. Ei ole koskaan muistanut äitiäni. Äiti osti aikoinaan lahjoja isälle, mutta hänkin lopetti ne sitten ajan saatossa.Mun mies taas muistaa minua aina.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Saispa edes lupiineja tai horsmia! Joo, voin ostaa itselleni ruusukimpun mutta ei se ole lainkaan sama asia. Tiedän, että kun kuolen tästä pois, perheen miesväki tuo minun haudalle kauneimmat kukat mutta kun haluaisin ne jo nyt!
" Älä tuo haudalleni kukkia, en tiedä niistä mitään, tuo ne minulle eläessäni".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tykkää ostaa lahjoja, joten en myöskään lahjoja halua.
Onneksi mulla ei tule olemaan yhteistä tulevaisuutta kenenkään kaltaisesi kanssa.
Kiitos tiedosta, aloittaja. Saat valita kumppanisi vapaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä kukkia voi ostaa ihan itse.
Itse en ole koskaan viehättynyt kukista tai koruista, jotenkin kliseistä. Jos mies vaikka imuroisi pyytämättä niin oioi se olisi jo jotakin 🤣
Tulin kerran kotiin ja mies oli tiskaamassa, olin niin järkyttynyt että piti ihan kysyä mitä tekee. Tästä on yli 20 vuotta aikaa, osaa nykyisin laittaa astiat koneeseen asti, paitsi aamupuuro lautasen jättää altaaseen muttei edes likoamaan, no ei voi mitään kun töihin herää 2-4 aikoihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääasia, että arki sujuu hyvin. Ei tarvitse ostaa lahjoja ja kukkia.
Sujuvan arjen lisäksi voi antaa lahjoja! Ei ole mikään joko tai -valinta enkä tajua tätä suomalaista "merkkipäivien muistaminen on ihan turhaa hienostelua" -meininkiä. Mun mielestä se on vaan tökeröä ja junttia, kukkakimpun hankkiminen ja sen antaminen puolisolle ei ole kenellekään suuri vaiva.
No en edes halua lahjoja. Tykkään enemmän, kun toinen valmistaa vaikka hieman paremman illallisen ja vietetään aikaa yhdessä.
Miksi et halua lahjoja? Etkö pidä itseäsi lahjojen arvoisena?
Eri, mutta ei lahjat määritä arvoani.
Onneksi mies ei välitä lahjoista. Mieluummin annan kunnon suuhoidot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä voin elää ilman kukkia, lahjoja, muistamisia tai huomionosoituksia. Minä voin elää ilman miestä.
Mutta voi hyvänen aika sentään, miten ihanaa on tällainen elämä ja parisuhde ja upea mies, joka muistaa merkkipäivät, haluaa huomioida ja ilahduttaa! Tästä syystä (ja monista muistakin) palvon ja rakastan puolisoani ja nytkin mielessäni on muutama yllätys, millä aion häntä ilahduttaa viikonloppuna. Näin on menty jo 27 vuotta.
Jos ei ole muuta yhteistä materia korvatkoon sen.
Kun on hyvä arki ei kaipaa kulisseja joilla elvistellä työpaikalla. Näin ihana koru. Tässä kuva kullan kukkakimpusta
Moni yhdessäolo perustuu kulisseihin. Jos on hyvä olla yhdessä on hyvä rehdä yhdessä asioita ilman jotain aah ihana timantti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääasia, että arki sujuu hyvin. Ei tarvitse ostaa lahjoja ja kukkia.
Sujuvan arjen lisäksi voi antaa lahjoja! Ei ole mikään joko tai -valinta enkä tajua tätä suomalaista "merkkipäivien muistaminen on ihan turhaa hienostelua" -meininkiä. Mun mielestä se on vaan tökeröä ja junttia, kukkakimpun hankkiminen ja sen antaminen puolisolle ei ole kenellekään suuri vaiva.
No en edes halua lahjoja. Tykkään enemmän, kun toinen valmistaa vaikka hieman paremman illallisen ja vietetään aikaa yhdessä.
Miksi et halua lahjoja? Etkö pidä itseäsi lahjojen arvoisena?
Eri, mutta ei lahjat määritä arvoani.
Tuo ihan eri asia jo. Ei ne minunkaan arvoani määritä, mutta silti pidän itseäni lahjojen arvoisena. Vaatimattomuus ei aina kaunista.
Vierailija kirjoitti:
Moni yhdessäolo perustuu kulisseihin. Jos on hyvä olla yhdessä on hyvä rehdä yhdessä asioita ilman jotain aah ihana timantti.
En tajua näitä kommentteja. Jos antaa toiselle lahjoja, niin suhde perustuu pelkkään lahjontaan eikä siinä ole muuta sisältöä? Mikä ihme teitä vaivaa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni yhdessäolo perustuu kulisseihin. Jos on hyvä olla yhdessä on hyvä rehdä yhdessä asioita ilman jotain aah ihana timantti.
En tajua näitä kommentteja. Jos antaa toiselle lahjoja, niin suhde perustuu pelkkään lahjontaan eikä siinä ole muuta sisältöä? Mikä ihme teitä vaivaa??
En tiedä mikä ilo on täyttää näitä ketjuja negatiivisuudella.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mies ei välitä lahjoista. Mieluummin annan kunnon suuhoidot.
Minä ostan kukkia naiselleni kun olen saanut kunnon suuhoidon. Pariin kertaa vuodessa jää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mies ei välitä lahjoista. Mieluummin annan kunnon suuhoidot.
Minä ostan kukkia naiselleni kun olen saanut kunnon suuhoidon. Pariin kertaa vuodessa jää...
Voi voi. Jos meillä tehtäisiin noin, niin eihän meillä riittäisi maljakot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voin elää ilman kukkia, lahjoja, muistamisia tai huomionosoituksia. Minä voin elää ilman miestä.
Mutta voi hyvänen aika sentään, miten ihanaa on tällainen elämä ja parisuhde ja upea mies, joka muistaa merkkipäivät, haluaa huomioida ja ilahduttaa! Tästä syystä (ja monista muistakin) palvon ja rakastan puolisoani ja nytkin mielessäni on muutama yllätys, millä aion häntä ilahduttaa viikonloppuna. Näin on menty jo 27 vuotta.
Niin, haluaako hän vai onko oppinut 27 vuodessa tuntemaan sinut ja joutuu niin tekemään.
Pitkässä parisuhteessa opitaan tuntemaan toinen ja tiedetään, kuinka toista voi halutessaan ilahduttaa. Koskee molempia sukupuolia, eikä sen luulisi olevan mikään tuskallinen uhraus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni yhdessäolo perustuu kulisseihin. Jos on hyvä olla yhdessä on hyvä rehdä yhdessä asioita ilman jotain aah ihana timantti.
En tajua näitä kommentteja. Jos antaa toiselle lahjoja, niin suhde perustuu pelkkään lahjontaan eikä siinä ole muuta sisältöä? Mikä ihme teitä vaivaa??
Ap ei halua suhteeseen miehen kanssa, joka ei osta lahjoja. Lahjat pääasia suhteessa.
En voisi olla miehen kanssa joka ei alista ylistämällä? Tää on niin nähty: kukkia tai koru silloin tällöin ja nainen siivoaa kiltisti, koska mies on niin ihana.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy olla todella lapsellinen mieli jos vaatii kukkia ja lahjoja jotta suhde voi toimia. Onneksi oma puoliso ei ole tuollainen.
Miksi se pitää heti kärjistää noin että "vaatii kukkia ja lahjoja jotta suhde voi toimia"? Tai että se kukkien antaminen tai pyytäminen olisi jotenkin lapsellista? Ei kai kukaan niitä vaatimalla vaadi, mutta oman puolison hemmoittelu ja muistaminen on ihan yleistä ja suotavaa - ainakin muualla maailmassa. Suomessa tätä taas katsotaan heti kieroon. Tuo toisen muistaminenhan nimenomaan tekee hyvää parisuhteelle. Oma mieheni kyllä tuo kukkia ilman pyytämättäkin ja se on ihana piristys päivään. Tai en edes tajunnut pyytää koska tajusin, että olen Suomessa kasvanut siihen ajatustapaan, että kaikki tuollainen on "extraa" ja jotenkin turhamaista.
Näin klipin jostain sohvaperunat tms sarjasta, jossa oli tällainen vanhahko suomalainen pariskunta. Se mies oli juuri sellainen mörökölli joka ei varmasti halaa tai pussaa, tai osta kukkia tai mitään muutakaan vaimolle. Ja oli jotenkin surullista nähdä, miten se nainen on jo ihan selvästi tottunut siihen. Kommenttikentässäkin näkyi hyvin se jakauma, kun toisten mielestä (vanhemman sukupolven) sellainen käytös mieheltä on täysin ok, ja nuorempi sukupolvi taas huomautti että olisi varmasti naiselle kiva, että mies muistaisi tai puhuisi edes vähän kauniimmin. No, kukin tavallaan mutta kyllä itse tykkään että oma mies ei käyttäydy noin.
Imelät auervaarat on aina olleet naisten mieleen. Ennemmin oma jörö ukkelini joka kehui hyvää pullaa tai hyvät nuotioruuat laitoit kun harhailin lintuja kyttäämässä metsällä
Mieheni sanoi liituraitaleoiksi näitä kukkia harharetnensä jälkeen vieviä miehiä
Itse laskisin lupiinikimpun tuomisen nimenomaan lahjaksi. Eri asia jos ei aloituksen synttärisankarille ollut mieluisa.
Mutta samaa mieltä kyllä siitä, että en halua olla suhteessa jossa rakkaudesta tai rahasta pihistellään. Yli varojen ei ole minuun tarvinnut kenenkään tuhlata, mutta kammoksun sellaista oikein saitaa asennetta. Ehkäpä, hyvinkin, koska oma isäni on sellainen pihi, epäluuloinen, ahne nillittäjä. Ahnehti kaiken itselleen ja uhriutuu jos "piti" (äitinsä eli rakkaan mummimme pakottamana) omille lapsilleen joku pieni joululahja ostaa. Omiin kaljoihin, musavehkeisiin ja kalliisiin vaatteisiin oli aina rahaa, mutta aikuinen mies kiukutteli ääneen meille lapsille jostain kympin lelusta. Huoh.
Siitä liitosta sai kyllä mallia itse kukin mitä ei halua. Äidilläkin on onneksi nykyään mies joka oikeasti nauttii hänen seurastaan ja hemmottelevat toisiaan sekä matkailevat yhdessä.
Minun juttuni matkailu ei ole, mutta aviomieheni muistaa minua mieluisilla tavoilla ihan arjessa. Arvostan ja tuntuu itsekin kivalta hemmotella kumppania.