Lue keskustelun säännöt.
" Isäni" jättänyt soittopyynnön puhelimeeni, hyvä kun sain puheesta selvän :/
02.06.2007 |
ei pienintäkään mielenkiintoa soittaa hänelle takaisin.
Elämäni ensimmäiset 10v katsoin ja kuuntelin hänen juoppuriehumisiaan ja sitä kuinka hän kävi minuun ja äitiin käsiki. Kuinka juoksimme häntä karkuun ja eräänkin kylmän pakkasyön nukuimme ulkovarastossa ovi säpissä ja lukossa hänen riehuessaan ulkopuolella. Se on muuten yksi niistä harvoista asioista joita edes muistan lapsuudestani, tuntuu kuin olisin syntynytkin vasta joskus ala-asteikäisenä kun en mitään muista.
Ollessani 10v erosivat ja muutimme toiselle puolelle suomea ja nyt ollessani aikuinen " isä" on kyllä pyytänyt anteeksi mutta en minä sitä rakasta. Enkä vihaa, en tunne oikeastaan mitään, minulle hän on kuin joku vieras joka vain sattuu olemaan hlö joka siitti minut. Evvk.
Siitä olen surullinen että äitini kuoli reilu 1v sitten liian nuorena ja " isä" porskuttaa edelleen, olisi voinut hän kuolla, minä ja alle kouluikäiset lapseni olisimme vielä kovasti äitiäni tarvinneet.
En aio soittaa takaisin, joskus ½v sitten se soitti edellisen kerran ja kysyi tilinroa ties monennen kerran että laittaisi hieman lahjarahaa mutta annoinpa senkin sillä kertaa olla, pitäköön penninsä ja juokoon nekin.
Jännä miten sitä voikin olla välinpitämätön oman vanhempansa suhteen, toisaalta miten minä voisin antaa hänelle jotakin sellaista mitä en itsekään ole hänelle saanut, rakkautta, empatiaa, myötäelämistä, turvaa etc.
Omat lapseni sen sijaan saavat varmaan trauman päinvastaisesta, siis hyvässä mielessä koska pussailen ja kerron rakastavani ja halailen heitä useasti päivittäin:)
Piti vaan purkautua ja kiitos jos luit.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin tajusin, ettei mikään koskaan korvaa lapsuuttani, mutta minulla on vain yhdet vanhemmat. Eihän sitä tiedä josko isäsi katuu ja on pahoillaan kaikesta. Voihan sitä puhelimeen vastata ja jutella jonkun aikaa.
itsekin käynyt asiat lävitse niin terapiassa kuin äitini kanssa ennen hänen kuolemaansa. Ja uskoisin että " isä" katuu etc koska on anteeksikin pyytänyt mutta ei minua siltikään kiinnosta hänen edesottamuksensa enkä halua esim lapsieni tuntevan koko miestä lainkaan, hän kun ei edusta minulle mitään ei varsinkaan hyvää.
Ap
tapahtumat, jottei itse katkeroidu, mutta sille toiselle osapuolelle sitä ei aina kannata sanoa ja antaa todella sille kasvitusten anteeksi. Vaikka olisi kuinka oma vanhempi, niin kaikkea ei tarvitse sietää.
omille lapsilleen miksei mummo/vaari ollut elämässä mukana. Itse antaisin (rajojen puitteissa) kuitenkin olla osa lapsen elämää. Lapsi voi itse myöhempänä tehdä omat johtopäätöksensä asian suhteen. Ja aina on se mahdollisuus, että ihminen voi muuttua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen sitä mieltä että mitään välienselvittelyjä eikannata käydä kun toinen on kännissä. Siinä puhuu viina. Pahimmillaan hän ei edes myöhemmin muista että koko keskustelua on käytykään.
turhauttavaa.
Soittaa tuntemattomana ja sen takia en koskaan vastaa jos ei näy numeroa :(