Tiedättekö naapureita tai muita tuntemattomampia, jotka puhuisivat pelkkää tajunnanvirtaa tuntikaupalla teille monologina?
Mikä tämmöisiä ihmisiä vaivaa? Puhuisivat tunsikausia, ellei sano, että nyt täytyy mennä. Jutut ovat vielä sellaista tajunnanvirtaa, vanhojen muistelua, ettei niistä oikein edes saa kiinni. En osaa selittää tätä tarkemmin, mutta se jutustelu ei ole sellaista vastavuoroista, vaan se toinen vain suoltaa ja suoltaa sitä tajunnanvirtaansa taukoamatta ja hyppii aiheeesta toiseen, lähinnä muistellen menneitä.
Kommentit (18)
En, mutta sinä ap vaikutat sellaiselta.
Mun ex-appi oli tällainen, aika karmeeta seuraa muutenkin.
Trump ja muut vanhainkotien asukkaat.
Yksi työkaveri. Selittää ummet ja lammet ihmisistä, joita en tunne enkä koskaan ole edes tavannut.
Heh...mie,puhun jargooniaa tunteja..kova puhumaan.Naapurit on ihan jeesh.
Jotain ahdistuksen purkua. Yksinäisyyttä.
Samassa rapussa asuva nainen pajattaa melkoisen puhetulvan jos ei ehdi nyökkäämään ja pujahtamaan nopeasti ohi vapautta kohti. Toinen tapaus on tuoreempi naapurimies joka kaipaa puhekaveria. Nainen ei onneksi päivystä ulkona kuin kesäkelillä mutta tämä mies käy taajaan tupakalla.
En halua sanoa ettei kiinnosta olla tekemisissä joten on sitten vaan höpöteltävä jotain väliin ja kuunneltava. Nämä ovat sinänsä muuten harmittomia mutta liian tuttavallisia. Toisella on mies ja toisella nainen samassa kämpässä. Saisivat höpöttää juttujansa niille eikä haluttomalle naapurille.
Pitänee laittaa seuranta miehen kännykän bt:lle rappuun suunnatulla antennilla niin näkee milloin tuo käy tupakalla. Tuon avulla voin ajoittaa ulos lähtemisen sopivaan aikaan kun se on käynyt tupakalla.
Vierailija kirjoitti:
Samassa rapussa asuva nainen pajattaa melkoisen puhetulvan jos ei ehdi nyökkäämään ja pujahtamaan nopeasti ohi vapautta kohti. Toinen tapaus on tuoreempi naapurimies joka kaipaa puhekaveria. Nainen ei onneksi päivystä ulkona kuin kesäkelillä mutta tämä mies käy taajaan tupakalla.
En halua sanoa ettei kiinnosta olla tekemisissä joten on sitten vaan höpöteltävä jotain väliin ja kuunneltava. Nämä ovat sinänsä muuten harmittomia mutta liian tuttavallisia. Toisella on mies ja toisella nainen samassa kämpässä. Saisivat höpöttää juttujansa niille eikä haluttomalle naapurille.
Pitänee laittaa seuranta miehen kännykän bt:lle rappuun suunnatulla antennilla niin näkee milloin tuo käy tupakalla. Tuon avulla voin ajoittaa ulos lähtemisen sopivaan aikaan kun se on käynyt tupakalla.
Tuo on antistalking :D
Ahdistus, yksinäisyys, ekstroverttiys, ADHD, mania, alzheimer. Mikä vain aiheuttaa.
Tiedän. Meidän naapuri. Voi luoja miten raskas tapaus. Työpäivän jälkeen haluaisit vain nopeasti sisälle, niin sit tämä on päivystämässä puhetulvansa kanssa. 😵
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Meidän naapuri. Voi luoja miten raskas tapaus. Työpäivän jälkeen haluaisit vain nopeasti sisälle, niin sit tämä on päivystämässä puhetulvansa kanssa. 😵
🙈
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Meidän naapuri. Voi luoja miten raskas tapaus. Työpäivän jälkeen haluaisit vain nopeasti sisälle, niin sit tämä on päivystämässä puhetulvansa kanssa. 😵
Mitä naapuri puhelee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Meidän naapuri. Voi luoja miten raskas tapaus. Työpäivän jälkeen haluaisit vain nopeasti sisälle, niin sit tämä on päivystämässä puhetulvansa kanssa. 😵
Mitä naapuri puhelee?
Varmaan puhelee menneistä ajoistaan ja elämästään loppumatonta tajunnanvirtaa.
Tää paikka, siis jos nyt ihan oikeesti aletaan puhumaan, niin tää tekee jotain sellaista aivojen sähkökemialliselle tasapainolle, jotain sellaista hienovaraista ja peruuttamatonta, jonka huomaa siitä miten sensorinen havaintokyky, tai miksi sitä nyt kukin haluaa kutsua, se on muuttunut niin hyperaktiiviseksi, että kun tuolla rannalla istuu ja katsoo noita muita, niin sä et vaan kuule mitä ne puhuu tai mitä ne yrittää soperrella, vaan siinä tulee niinku väkisinkin analysoitua jokainen äänensävyn pienikin värähdys ja jokainen mikromäele, koska on pakko, koska täällä on yksinkertaisesti pakko pitää defenssit ylhäällä nyt kaksi viikkoa putkeen, koko ajan ilman sekunninkaan taukoa, mikä luo sellaisen jatkuvan ja musertavan kognitiivisen kuormituksen, että tuota, mielen joutuu tietoisesti ja väkisin pakottamaan pysymään kylmänä, ihan jäätävän kylmänä, vaikka oma psyyke yrittää koko ajan niinku kapinoida tätä vastaan, ja sen mä huomasin tänään aamulla merta katsoessa, tai siis, siinä heräsi pienen sekunnin murto-osan ajan joku sellainen kummallinen, joku säälin kaltainen juttu, joka säikäytti mut ihan hirveesti, koska se oli heti tunnistettavissa nälän aiheuttamaksi häiriöasennoksi, sellaiseksi biologiseksi ansaksi, ymmärrätkö, joka yrittää pehmentää ihmistä, jotta se hölmöyttään hakisi jotain sellaista tukea laumasta, jota ei todellisuudessa ole edes olemassa. Mutta se tunne oli torjututtava niinku heti, se piti sulkea välittömästi terässuojan taakse, koska tässä pelissä empatia on neurologinen itsemurha, ja jos antaa itsensä tuntea aitoa yhteyttä noihin ihmisiin, niin peli oli siinä ja se on moro, sä menetät strategisen dominanssin, joka on ainoa asia mikä pitää sut pinnalla tässä dynamiikassa, joka tuolla leirissä on kyllä ihan kiehtovaa, jos sitä katsoo kylmän viileästi, sillä tässä tulee pelattua sellaista shakkia, jossa nappulat liikkuu oman psyykkisen paineen alla ilman, että tarvitsee edes sanoa mitään, kun niille luo turvallisuuden illuusion ihan pelkällä olemuksellaan, nyökkäilemällä oikeassa kohdassa ja olemalla se vakaa piste, johon ne voi heijastaa omat pelkonsa, mikä on tietenkin puhdasta projektiota, koska ne pelkää tätä saarta ja ne pelkää toisiaan, ja sen pelon voi imuroida itseensä ja muuttaa polttoaineeksi, kunhan vain pystyy manipuloimaan omaa nälkäänsä ja kääntämään tän fyysisen kurjuuden, tän lian ja nälän, pelkäksi matemaattiseksi yhtälöksi pään sisällä. Mutta se vainoharhaisuus, se on sellainen juttu, että se tarttuu ja se on kuin virus, niin että omia siirtoja huomaa miettivänsä jotain viisi askelta eteenpäin, ja välillä sitä öö, herää yöllä laskemaan heimon ääniä uudestaan ja uudestaan, montako meitä on ja kuka äänestää ketä, ja oman käytöksen narratiivia on analysoitava jatkuvasti, miltä näyttää ja miten hengittää ja hallitseeko itse tilannetta vai hallitseeko se miestä, kunnes tajuaa, että seuraavassa heimoneuvostossa on pakko, on vaan pakko iskeä puukko suoraan siihen ainoaan selkään, joka luottaa tähän prosessiin eniten, ja se on tehtävä täysin kliinisesti, ilman yhtäkään moraalista värähdystä, koska vain siten, niinku, vain siten säilyttää absoluuttisen henkisen yliotteen tästä ryhmästä, jossa on pakko olla oman elämänsä arkkitehti ja se täytyy vielä sanoa, että...
Muistisairaat ovat tuollaisia.