Oletko kaatunut talvella/talvisin, onko käynyt huonosti?

Jokunen vuosi sitten vedin lipat kotini lähistöllä, kun oli tullut ensilumet ja lähdin liikkeelle lenkkareilla. Kun tulin kotiin, kaivoin heti nastakengät esiin. Loukkasin liukastuessa polveni, joka oli pari viikkoa kipeä, muttei onneksi käynyt mitään pahempaa. Sittemmin käyttänyt nastakenkiä mieluummin liian aikaisin kuin myöhään.

Liukastuin reippaalla vauhdilla auton jarrutusjälkiin risteyksessä. Mitään ei ehtiny tekemään ,senkun käsi vaan ensimmäisenä maahan pehmentämään. Kyynärvarsi otti osumaa tiehen. Ensin ei edes koskenut, kuului vaan rutinaa ja sormet toimi. Käsi oli seuraavana päivänä musta ja ranteesta kun naputti, kipu tuntui kyynärpäässä. Hoidin itse kuntoon. Eli kyynärpää oli siteessä kolme viikkoa ja ilmeisesti luutui lähes oikeaan asentoonkin. Sen jälkeen on nastakengät ollu syksystä kevääseen.

On tästä vajaa 10 vuotta, lumi oli peittänyt pelijääkohdan ja putosin aika vauhdikkaasta kävelyvauhdista polvilleni niin että jysähdys kuului varmaan kauas! Eräs mies tuli ihan kysymään että nyt taisi sattua. Joo, kyllä polvet otti osumaa, ei niinkään ulkoisesti mutta tuntuu ettei ne koskaan palanneet ihan entiselleen.

Joo kerran ja ja häntäluu oli niin kipee etten voinut tehdä mitään 2 viikkoon.

Kyllä, luistimilla, suksilla, minisuksilla, polkupyörällä, mopolla, kävellen, moottorikelkalla, potkukelkalla. Kaatuminen ei ole ollenkaan kauheaa, nousee ylös ja jatkaa mitä olikaan tekemässä.

Ok talossa asuessani hain talviaamuna lehden laatikosta. Lumen alla oli jäätä ja siitä ilmalento, käsi edellä alas ja veneluu murtui ranteesta.

Kaksi kylkiluuta murtui. 

Onko joku joka ei ole koskaan talvella kaatunut, edes lapsena ? Kai nyt joka talvi kaatuu joskus useamminkin, mitään ei ole tullut. Ja kyllä olen hoikka ja olen kaatunut jäällä nastakengilläkin 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, luistimilla, suksilla, minisuksilla, polkupyörällä, mopolla, kävellen, moottorikelkalla, potkukelkalla. Kaatuminen ei ole ollenkaan kauheaa, nousee ylös ja jatkaa mitä olikaan tekemässä.

No ei kun äkkiä ylös ja katsotaan ettei kukaan vain nähnyt. Se on kauhein asia mitä voi kaatuessa tapahtua että joku näki, luita saa korjattua mutta mitä jos joku näkee sitä häpeää ei saa pois 

Kaaduin suoraan hanurilleni ja molemmissa käsissä kauppakassi. Ei onneksi sattunut, taisi paksu talvitakki suojata takaliston luita.

Sen sijaan nuppasin viime viikolla ihan asfaltilla. Nuo tietyt kengät ovat aikaisemminkin laittaneet nilkkani nurin, mutta niin sitä vain menin nokilleni ja polvi otti osumaa. Vilkaisu taakse sillä parkissa oli auto jossa ihminenkin paikalla. Tuhahdus, että joku näki ja sitten onnuin sivuun ja klinkuttelin omalle autolle. (Pitäisi varmaan luopua noista kengistä, en tiedä miksi nilkka muljahtaa just niitä käytettäessä).

Taisi olla viime talvi kun lunta oli satanut sopivasti jäisen jalkakäytävän päälle. Lumen koostumus taisi olla täällä Pirkanmaalla jotenkin erikoinen, koska muitakin tuttuja kaatui kuin minä. Olin juoksulenkillä, nastatkaan ei pitäneet kun kengät liukuivat lumipatjan päällä. Kaaduin etuperin, mitään vakavaa ei sattunut mutta koska olin lähellä kotoa niin lenkki jäi siihen ja takaisin kotiin. Pari kertaa muutenkin kaatunut lenkillä, silloin ei edes ollut nastoja, mutta nyt mennään järki edellä.

En kaatunut maahan saakka, vaan toinen jalka lipesi äkkinäisesti eri suuntaan, pysyin pystyssä, mutta Hamstring venahti ja on muuten perhanan kipeä jänne reisilihaksen ja pakaroiden välissä. Se oli melkein puoli vuotta kipeä ja edelleenkin liukkaalla kammoksuttaa tuollainen äkillinen repivät liike, joka sattuisi tuohon samaan paikkaan. Siksi on aina nastakengät jalassa liukkailla keleillä, en halua kokea moista uudelleen.

Kompastun omiin jalkoihini, vaikka seisoisin paikallani sisällä tasaisella lattialla. Että päättele siitä. Illalla aina mustelmien laskemista suihkussa. Talvella on ikävää, jos menee polvesta hiekoituskivi terävästi läpi. Yleensä selviää mustelmilla.