Lue keskustelun säännöt.
Te joilla on ns. hankala perheenjasen, miten olette hyvaksyneet sen etta hanta ei voi muuttaa ja etta suhteenne ehdot ovat sellaiset kun ne ovat.
02.06.2007 |
En jaksa enää siskoani, jolle sattuu jatkuvasti pelkkiä epäoikeudenmukaisuuksia ja syy on aina kaikissa muissa. Joudun nyt luopumaan ajatuksesta, että sisko olisi minulle koskaan mitään muuta kun välttämätön sukulainen. En jaksa enää yrittää pitää suhdettamme yllä kun aina saa pelkkää paskaa ja valitusta ja haukkumista ja syyllistämistä niskaan.
Kommentit (50)
Ja joskus ne asiat vaan elävät loputtomiin, jos ei niitä päätä haudata.
Meillä kannetaan esim. sukuhaaroittain kaunaa vapaussodan aikaisista asioista. Mulla - tai muillakaan minun sukupolveni jäsenillä, itse asiassa - ei ole mitään tarvetta sanoa niistä enää mitään suoraan tai epäsuorasti tahi sipistä tai supista.
Meillä oleillessa tällaista aihetta ei myöskään käsitellä.
17, luovija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt kirjeen kirjoittamista. Pelkään vain, että sisko ei reagoi siihen joko mitenkään tai sitten soittaa tai mailaa haukkuakseen. Olen kyllä jo aikoinani yhden tällaisen kirjeen lähettänyt, teini-iässä. Lopputulos oli että minä olen yliherkkä murrosikäinen, jolla on tunteet pinnassa ja jota pitää ymmärtää. Kyllä se ohi menee, oli äiti sanonut, jolle sisko tietenkin näytti kirjeen.
ap
Heille on aivan sama kuka kiusaa ketä ja mitä oikeasti on tapahtunut, pääasia vaan että ulospäin näyttää kivalta ja puhutaan säistä ja muista ilmoista. Noita on mun suku täynnä! Kukaan ei uskalla sanoa mihinkään mitään, ja vaikka olisi miten epäreilua kohtelua saanut, niin vaan vaikeena hyssytellään. Esim raskauden takia irtisanotulle he eivät suoneet mitään myötätuntoa ja sanoneet että tämä oli väärin, vaan alkoivat heti vähätellä että no saat uuden työn ja ethän sä enää töitä tarvikaan kun vauva syntyy ja että mitä sä siellä töissä olisit enää voinutkaan tehdä. Varmaan siksi kun yksi aika iso työllistäjä ja yrittäjä istui samassa huoneessa.
niin " routa porsaan kotiin ajaa" eli saattaa tulla yhteydenottoa sieltä siskosi suunnalta.. Hän ei taida olla perheellinen, vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten jonain päivänä hän vaan hieroo sovintoa soittamalla esim että tarvitsisi apua ikkunanpesuun tai kyytiä jonnekin kauemmas. Näin sisko tarjoaa sovinnon kättään. Jos ei sovi ikkunanpesut sinä päivänä, uusi riita on taas valmis. Ja taas sinä olet se paska joka ei halunnut sopia ja yrittää uudelleen ystävyyttä. Siis jos vaikka ehdotan että tulet viikonloppuna. Ja sisko ei tosiaan pyydä anteeksi eikä tarjoa apuaan muille. Hän vain korkeintaan tarjoaa muille tilaisuuden hyvittää pahat tekonsa (siis muut hyvittävät siskolle).
ap
(sen ei tietenkään tarvitse tarkoittaa julmuutta tai töykeyttä) - parhaimmillaan suorapuheisuus voi olla suoraselkäisyyttä.
Nämä suvun luovijat eivät ole minulle mitään sankareita, ennemminkin *he* ovat niitä oikeasti vaikeita ihmisiä: kuin yrittäisi ottaa märästä saippuasta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos todellakin pitää luopua kaverisuhteistaa suvun vuoksi. Yksi naurettavan pieni konflikti jonkun sukulaisesi ja ystäväsi välillä, ja olisit valmis heittämään ystäväsi kaveriporukan kokoontumisista? Koulukiusaajan ainesta... Missä oikeudenmukaisuus? Ap tervejärkisenä, itseään ja muita kunnioittavana, ihmisenä ei halua sitä tehdä.
Oletko ajattelussasi sillä tasolla, että " mikäli minun sukulaiseni eivät suutu minun luonani kuulemastaan piikittelystä, johtuu se minun omasta herkästä upeasta luovimistyylistäni" . Vai voisiko toisaalta olla, että sinun sukulaisesi eivät vain ole niin herkkänahkaisia kuin ap:n sisko?
t. Liisukka
Vierailija:
Ja minä kritisoin sitä, että hän kutsuu ensin sen tuttavan eikä siskoaan, vaikka tietää, että sisko ärsyyntyy varmasti.Jos se tuttava sinne on pakko saada samaan aikaan - mitä en täysin ymmärrä, miksi - niin kutsuisi edes siskonsa ensin ja esittäisi sen asian tälle toisin.
17
Väsyin olemaan pahoillani omista onnistumisistani, koska veljeni otti ne aina henkilökohtaisina hyökkäyksinä itseään vastaan.
Veljeni myös on riidoissa puolen suvun kanssa ja vaatii läheisiään " valitsemaan puolensa" . Eli jos kaveeraat hänen vihollisensa kanssa, olet vihollinen itsekin. Puolet suvusta hän taas on kietonut tavallaan pikkusormensa ympärille: kertoo valheita näistä " vihollissukulaisistaan" ja yrittää juonimalla pitää heidät omassa leirissään. Nyt välien katkaisun jälkeen luonnollisesti olen veljeni vihollisleirissä ja välit on katkenneet moneen muuhunkin sukulaiseen veljeni pötypuheiden ansiosta. Joskus tunnen itseni ihan julkkikseksi, kun kuulen itsestäni niin hurhia juttuja: olen ollut raskaana ainakin kymmenen kertaa ties kelle, mieheni on alkoholisoitunut, lapsellani on kehityshäiriö koska häntä on vauvana ravisteltu...
Että eipä se koko ongelmaa ratkaissut tuo välien katkaiseminen, mutta minulle se oli ainoa ratkaisu. Äitini on todella väsynyt veljeni temppuiluun ja yritän saada hiljalleen häntäkin rohkaistua samanlaiseen ratkaisuun, sillä pelkään että hän sairastuu, jos jatkaa loputonta yrittämistä poikansa ongelmien ratkaisemiseksi. Masentunut hän on jo nyt.
en yhtään syyttele siskoa vaan mietin miten välimme saisi toimivammaksi, mutta sisko osallistuu keskusteluun aina vain haukkumalla minut ja poistuu sen jälkeen paikalta. Hän ei todellakaan alennu tai antaudu tällaiseen keskusteluun. Esim piikittelee ja vihjailee, mutta ei sano suoraan, tosin ei muutenkaan. Muiden pitää aina arvata, mistä hän on milloinkin loukkaantunut, ja kysyttäessä sisko tiuskii että " mieti sitä keskenäs!" .
ap