Tahtomattani perheetön ja lapseton. Kertokaa minulle, mitä hyviä puolia tässä tilanteessa on

Vierailija kirjoitti:

Minä jäin tahattomasti lapsettomaksi, ja tuloksettonien hoitojen jälkeen pyrin tietoisesti miettimään asian niin päin että mitä kaikkea tämä lopputulos mahdollistaa. Aloitin väitöskirjan ja tavoitteellisen liikuntaharrastuksen ja ostin talon, jota remontoin. Olen pyrkinyt etsimään myönteisiä esikuvia muista lapsettomista ihmisistä ja keskustelemaan niiden kanssa, jotka ymmärtävät tämän kokemuksen. 

Tässä oli hyviä vinkkejä

Jos olisin lapseton ja miehetön, käyttäisin poikkeuksellista vapauttani muuttamalla pysyvästi ulkomaille. Nyt jos koskaan se kannattaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä ole paljon hyviä puolia, turha niitä väkisin keksiä. Ehkä se, että olet vapaa menemään ja tulemaan ja muuttamaan esim. ulkomaille.

Eli toisin sanoen jopa kaltaisesi pahanilmanlintu keksi heti myös myönteisiä puolia. 

Sinä et keksinyt yhtäkään. Piti tulla vain nimittelemään?

Vapaus, edullisuus, rauha... Eikä anoppia.

Vierailija kirjoitti:

Miehen saatat hyvinkin vielä löytää vaikka omia lapsia et kerkeisi saamaan. Miehen mukana voi tulla ihan kivat lapset. Sä pääset tavoittelemaan parempia miehiä joilla on jo lapsia kun sulla ei ole lapsia. Kun nämä miehet mielummin tapailevat lapsettomia naisia kuin lapsia hankkineita koska elämä on näin helpompaa. Sulla ns vipuvetoa. 

Kommentin jälkimmäinen osa on ihan totta: Lapseton nainen on lähtökohtaisesti aika haluttu vaihtoehto ihan miehen omasta lapsiluvusta riippumatta. Läheskään kaikki naisetkaan ei kuitenkaan halua elämäänsä jonkun muun kersoja, vaikka olisi omia halunnutkin. Lapsissa ei välttämättä ole erityisemmin vikaa, mutta se uusperhedraama harvemmin houkuttelee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse pelkään yksinäistä vanhuutta. Vaikka ei sekään toki ole tae, että lapset kävisivät katsomassa, vaikka heitä olisikin

Laitokset ovat täynnä lohduttoman yksinäisiä vanhuksia, joilla on pari-kolme lasta. 

Toki, kun useat ovat täysin muistanattomia.

Kyllä huolehdin äidistäni vielä kun oli kotikuntoinen ja hoidin laitokseenkin.

Liikaa pyydetty, että siellä sen kummemmin kävisin.

Ala persujen yhteiskäyttöpatjaksi jos olet nainen, niin ne muutkin hullut ja tyhmät akat tekee.

Ala vapaaehtoistyöhön, jos olet mies. Niissä hommissa on enemmän naisia kuin miehiä, joten tutustut vielä johonkuhun reippaaseen naiseen ja saat oman uusperheen.

Älä ämpyile siinä, on aivan sama, onko itse lirvauttanut spermat joista lapset on tehty. Niitä pitää joka tapaukessa opetella rakastamaan. Ne on syntyessään miehelle uppo-outoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse pelkään yksinäistä vanhuutta. Vaikka ei sekään toki ole tae, että lapset kävisivät katsomassa, vaikka heitä olisikin

Laitokset ovat täynnä lohduttoman yksinäisiä vanhuksia, joilla on pari-kolme lasta. 

Toki, kun useat ovat täysin muistanattomia.

Kyllä huolehdin äidistäni vielä kun oli kotikuntoinen ja hoidin laitokseenkin.

Liikaa pyydetty, että siellä sen kummemmin kävisin.

Eli siellä ovat laitoksessa säilöttynä ja tokkuraan lääkittyinä paskavaipoissaan lopulta yhtä lailla niin velat kuin lisääntymisestään numeron tehneet perheenäiditkin. Jokainen kuolee lopulta yksin.

Tuohan on erinomainen tilanne, jos töitä kuitenkin on. Ovet on auki joka suuntaan. Keneltäkään ei tarvitse kysyä mitään, kaikki rahat voi käyttää itseensä, vapaa-ajan voi viettää just niinkuin haluaa. 

Liiku, syö terveellisesti ja keskity itseesi.

Meillä oli miehen kanssa tosi kivikkoinen alku ja sain esikoisen syntymästä pahat synnytysvauriot. Julkinen terveydenhuolto ei ole auttanut ja todennäköisesti elän näiden vaurioiden kanssa lopun elämääni.

Hyväksy elämäsi ja itsesi hetkessä sellaisena kun olet. Mulla itselläni on valtavasti matkaa siihen, että pystyn hyväksymään elämäni täysin, sillä jouduin luopumaan harrastuksistani fyysisen tilanteeni takia. Mies reissaa töissä paljon ja vaikka kotona ollessaan tekee ruokaa ja tekee pientä perus siivousta, tuntuu että olen itse jossain kuopassa ilman tuki verkkoja. Harrastaa en pysty ajallisesti ennen kuin lapset ovat sen verran isoja että pärjäävät itsekseen. 

Rakastan lapsia yli kaiken, mutta päivittäiset fyysiset vaivat rajoittavat elämää ja luulen että esikoisen herkkyys liittyy vahvasti siihen, miten rajussa kunnossa olin pitkään ensimmäisen synnytyksen jälkeen.

Lisäksi taloudellisesti on niin tiukkaa, etten ole pystynyt olemaan kotona lasten kanssa niin pitkään kun olisin halunnut, ja pyöritän arkea paljon yksin töiden ohella.

Ymmärrän kyllä myös kaipuun perhettä kohtaan. Olen todella kiitollinen lapsista. En olis osannut vaan kuvitellakaan miten terveydenhuolto voi pettää ja lakaista asiat maton alle.

Kaikissa tilanteissa on puolensa. Minä sain yhden lapsen, ja vaikka en varsinaisesti kadu, tämä on ollut paljon rajoittavampaa ja rankempaa kuin ruusunpunaisissa kuvitelmissani luulin. Lapsi on vilkas ja vaativa ja vie käytännössä kaiken ajan ja energian. Elämä on muuttunut täysin, eikä ainoastaan hyvillä tavoilla. Usein huomaan kaipaavani entistä vapauttani ja miettiväni, että joskus reilun 10 vuoden päästä ehkä helpottaa - tai sitten ei, jos aikuistuvalla lapsella ilmenee siinä vaiheessa uusia vaikeuksia. Avioliitto on täysin pystyyn kuollut, mutta erotakaan ei oikeastaan voi, koska vuoroviikkorallina tämä elämä olisi ehkä vieläkin vaikeampaa. Nyt pystytään sentään päivittäin sumplimaan vastuita tilanteen mukaan. Usein haaveilen siitä että voisin vaan lähteä pitkäksi aikaa johonkin reissuun yksin ja olla palvelematta yhtään ketään. 

Itse olen perheetön ja lapseton omasta tahdostani. Ikävä kyllä en osaa antaa vinkkiä siihen, että miten tahtomattasi saisit sellaista sisältöä elämääsi, jolla pärjäisit eteenpäin. Tuo vaatii kuitenkin psykologista asian käsittelyä, siten, että koet muun elämän sisällön itsellesi merkitykselliseksi.

Kiitos kaikista vastauksista. Tässä on tullut esille monta hyvää näkökulmaa. Ei kai se auta kuin hyväksyä, että itselleni on vaikeampi kuin osalle löytää merkitys elämälle muusta kuin perheestä, mutta pitää tehdä töitä sen eteen, että myös niitä muita merkityksiä löytyisi.

-ap

Tosiaan aloittajan tekstistähän ei käy ilmi aloittajan sukupuoli (tai seksuaalista suuntautumista), joten peräänkuuluttaisin joidenkin vastaajien lukutaidon perään... 

Oliko Bonnie Tylerin tai Dolly Partonin elämä merkityksetön, kun lapsia ei tullut? 

Nautim onnittelen sinua. 

Olet korkealla listalla sijaisvanhemmaksi. Saat vauvan ja palkkaa hänen hoitamisestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Oliko Bonnie Tylerin tai Dolly Partonin elämä merkityksetön, kun lapsia ei tullut? 

.... tai Karita Mattilan, tai Sofi Oksasen... 

  Hyvä puoli on se että sinua ei kukaan syytä koko ajan huonosta lapsuudestaan, tai pahimmillaan syntymästään. Voit jättää perintösi haluamallesi säätiölle tai lempisukulaiselle/ -ystävälle. Kukaan ei koko ajan kerjää rahaa tai kuljetusapua. Et ole tilivelvollinen kellekään, vaikka ostaisit heti ensi viikoksi kaukomatkan Vanuatuun lämmittelemään - tänne ei jäisi ketään rannalle kitisemään. Ai että, olen oikein kateellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Olet korkealla listalla sijaisvanhemmaksi. Saat vauvan ja palkkaa hänen hoitamisestaan. 

Ei sijaisvanhemmuus ole mikään kätevä plan B. Monesti ihan koiran hommaa, koska vastuuta on, mutta mitään oikeuksia ei. Taannoin oli lehdessä juttua siitä miten sijaisvanhemmilta oli viety lapsi yli kymmenen yhteisen vuoden jälkeen parin päivän varoitusajalla, vaikka teini-ikäinen lapsi ei edes itse olisi halunnut enää biovanhemman luo.