Mitä enemmän ikää tulee, sitä tyytyväisempi olen siihen ettei tullut tehtyä lapsia.
Ympärilläni olevat lapsiperheet lähinnä valittavat kaikesta.
Kommentit (38)
Mitä sinä nyt teet? Valitat toisten murheista. Onko säälittävämpää?
Näin tuo on. Jotain olen sentään tehnyt oikein elämässäni.
Siis paljonko sitä ikää jo on, 60v?
Vierailija kirjoitti:
Itsellä taas päinvastoin. Ikääntyessä olen huomannut kuinka tärkeitä lapset ovat minulle.
Hienoa, että sekä sinä että ap olette tyytyväisiä tilanteeseenne.
Vierailija kirjoitti:
Itsepetos on paras petos! 😏
Sinähän sen tiedät.
Ymmärrettävää. Minäkin valitin lasten ollessa pieniä, mutta nyt heidän aikuisuuden kynnyksellä olen kyllä tyytyväinen että kaksi upeaa nuorta on elämässäni.
Kyllä. Nyt nelikymppisenä ikätovereilla on pääosin kouluikäisiä lapsia ja tuntuu että vähintään joka toisella viiraa päässä jollain tavalla. On kaikenlaista nepsyä ja vaikeaa käytöshäiriötä, ahdistusta ja keskittymisongelmia. Osalla vanhemmista koko elämä pyörii niiden mukuloiden ongelmien ympärillä.
Kiva että aloittaja on ratkaisuunsa elämäänsä tyytyväinen, mutta meitä on niin moneksi. Mulla kävi juuri päinvastoin. Nyt kun lapset on jo aikuisia, olen tosi onnellinen siitä, että aikanaan tuli ne hankittua. Tai pikemminkin, että antoi niiden tulla.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä taas päinvastoin. Ikääntyessä olen huomannut kuinka tärkeitä lapset ovat minulle.
Omat vanhempani taas puolestaan muuttuvat yhä vähemmän tärkeiksi minulle.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrettävää. Minäkin valitin lasten ollessa pieniä, mutta nyt heidän aikuisuuden kynnyksellä olen kyllä tyytyväinen että kaksi upeaa nuorta on elämässäni.
Näinhän se kuulemma menee että vanhemmat alkavat olla uudestaan tyytyväisiä elämäänsä vasta kun lapset muuttavat pois kotoa. 😂
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä nyt teet? Valitat toisten murheista. Onko säälittävämpää?
No onhan tämä nyt paljon parempi otsikko ja mielenkiintoisempi keskustelunaihe kuin se ainainen valitus toisten ihmisten valinnasta olla tekemättä lapsia. Niissä otsikoissa on aina sana vela.
Propsit tämän ketjun aloittajalle!
Vierailija kirjoitti:
Eli jäit yksin?
🥱
Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä ja olemme samaa mieltä aloittajan kanssa. Elämä on niin paljon helpompaa ja mukavampaa ilman lapsia. Lapselliset tuttavat tuntuvat olevan jatkuvasti kuormittuneita ja uupuneita ihan pelkän arjen pyörittämisestä. Meillä elämässä suurin haaste on seuraavan matkan suunnittelu tai päättäminen mihin ravintolaan mennään.
Mulla päinvastoin, en ikinä halunnut lapsia mutta tuossa nelikymppisenä kuitenkin tuli tehtyä yksi. Ja olen nyt niin onnellinen että tein sen ennen kuin oli liian myöhäistä😊 minulle tämä oli se juttu, mikä toi kaikelle merkityksen. En tiedä ihanampaa kuin seurata oman jälkeläiseni kehitystä, tehdä hänen elämästään niin hyvää kuin mahdollista ja kasvattaa hänet niin hyväksi ihmiseksi kuin mahdollista.
Olin ap:n kanssa samoilla linjoilla johonkin 35v asti, tuntui kamalalta se elo, millaiselta elämä näytti lapsiperheissä. Nyt sitten harmittaa, etten tehnyt lapsia jo parikymppisenä, mutta voihan olla että silloin en olisikaan näin jaksanut. Ja osasyynsö varmasti silläkin, että minun lapseni on helppo lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Eli jäit yksin?
Ohis, mutta veloja on sekä miehissä että naisissa. Me ollaan yhdessä ja molemmilla heti tavatessa oli kriteerinä, ettei haluta lapsia. Nyt molemmat yli 40 ja ihan hyvää elämä on
DINK - double income no kids. Ihan perustermi kotitalousjaottelussa.
Jos Suomi olisi normaali eurooppalainen ja pohjoismainen maa, olisin saattanut perheen perustaakin, mutta ei tällaiseen hourulaan mikä suomi on osoittanut olevansa jo heti 90-luvun alusta!
Mulla sama. Just eilen olin kaupassa ja siinä joku ipana kitisi ja itki jonkun pikkuasian takia. Pakko oli kuunnella, kun kassajonossa olin. Olin niin helpottunut kun pääsin kaupasta pois ja ei tarvinnut enää sitä kitinää kuunnella.
Ajattelin, vaan että onneksi ei ole omia lapsia eikä tule !
Itsellä taas päinvastoin. Ikääntyessä olen huomannut kuinka tärkeitä lapset ovat minulle.