Kohtalontovereita, joilla ei ole juuri ystäviä ja lapset vie

- kannattaa vaalia ystävyyssuhteita

Muutimme esikoisen syntymän aikoihin uudelle paikkakunnalle monen sadan kilometrin päähän kaikista tuttavista. Nyt neljä vuotta on asuttu täällä ja ihan yhden kaverin olen itselleni saanut! Hänelläkin on paljon kavereita, eli tapaan ikäiseni ihmisen noin kerran viikossa. Perhekerhokin kun nyt on kesätauolla.



Lapsia on kaksi, miehellä pitkät työpäivät. Lastenhoitoapua ei ole. Ostoksilla yms käyn vain lähikaupassa tai tilaan netistä.



Olen silti kyllä onnellinen. Asiat vaan voisi olla paremminkin.

nykyisin olen suurperheen huoltaja yhdessä miehen kanssa. Koskaan en ole ollut yksinäinen, joten uskon sen olevan luonteesta ja asenteesta kiinni.