Suomen 1990-luvun talouskriisin uusjako

Talouskriiseissä varallisuus harvoin katoaa kokonaan – se vain vaihtaa omistajaa. 

Kiinteistöjen ja asuntojen hinnat romahtivat Suomessa jopa 40–50 %. Ne sijoittajat ja yritykset, joilla oli joko käteistä rahaa tai joiden rahoitusasema pankeissa säilyi hyvänä, kykenivät ostamaan pakkohuutokaupoista ja pankkien ja roskapankkien salkuista arvokiinteistöjä, tontteja ja asuntoja pilkkahintaan.

Suomen lainsäädäntöä muutettiin vuonna 1993 siten, että ulkomaalaiset saivat vapaasti ostaa suomalaisia yrityksiä ja kiinteistöjä. Koska suomalaisten yritysten osakkeet olivat lamassa poikkeuksellisen halpoja ja devalvoitunut markka teki niistä entistä edullisempia, ulkomainen pääoma osti suuren osan Suomen pörssilistatuista yrityksistä ja parhaista kiinteistöistä.

Monien pienten ja keskisuurten yrittäjien omaisuus päätyi pankkien ja valtion roskapankki Arsenalin haltuun, kun vakuudet laukesivat maksuun. Nämä omaisuusmassat realisoitiin usein erittäin alhaisilla hinnoilla suurille sijoittajaryhmille, mikä jätti pysyvän trauman suomalaiseen yrittäjäkenttään (ns. "laman uhrit" ja velkavankeuteen vuosikymmeniksi jääneet yrittäjät).