Lue keskustelun säännöt.
ADD kumppanina
09.10.2026 |
Toivoisin vertaistukea heiltä, jotka seurustelevat ADD miehen kanssa. Kyseessä siis ADHD:n muoto, josta tuo H eli hyperaktiivisuus puuttuu. Toivon juuri tuohon ADD:hen liittyvää vertaistukea, en ADHD:een.
Olen seurustellut vajaan vuoden ADD -diagnosoidun miehen kanssa ja yrittänyt kovasti etsiä tietoa ADD:n vaikutuksesta miehen mielenmaisemiin, tunteisiin, toimintatapoihin, herkkyydestä huolimatta selvään empatiakyvyttömyyteen jne. Jotta jaksaisin ymmärtää hänen outouttaan, kaikesta hänen hurmaavuudesta huolimatta.
Mies on jo vuosia ollut ns salaliittoteoreetikko. Sitä on itsellä vaikea sulattaa. On myös sosiaalisesti ja vuorovaikutukseltaan aikalailla kankea. On myös viinaan menevä sekä harrastaa lähes tulkoon riippuvuuteen asti tietokonepelejä. Niin, miksi ihmeessä olen moisen tyypin kanssa? No kun muuten on mukava touhuta ja harrastaa yhdessä milloin mitäkin. On iloisia, hauskoja juttuja, retkiä ym. Mutta kun ajatuksenjuoksunsa ja arvonsa ovat niin hankalia, koen niin tuskaisen vaikeaksi asioiden selittämisen, emotionaalisen outouden. Olen aina ajatellut, että olkoon ihminen sellainen kuin on, niin kauan, kuin ei tahallaan kiusaa ketään. Mutta voimat alkavat loppua.
Minkälaisia kokemuksia teillä? Mitä mieltä olette?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Mainitsemistasi asioista ainoastaan syvä keskittyminen häntä kiinnostaviin asioihin (salaliittoteoriat ja tietokonepelit) ovat ADD piirteitä. Kaikki muu (kuten empatian puute, outo mielenmaisena, alkoholin käyttö jne.) on hänen persoonallisuuspiirteensä tai opittu tapa. Joko hän tai sinä yritätte selittää hänen ajoittaista "kusipäisyyttään" diagnoosilla jolla ei kyseisiin asioihin ole mitään vaikutusta.
Terveisin, 22 vuotta ADD miehen kanssa naimisissa ollut, josta ensimmäiset 10 vuotta hän kärsi masennuksesta, kunnes sai oikean diagnoosin ja siihen sopivan lääkityksen.
Olen eri mieltä. Addiktiot ovat yleisiä add:ssa. Alkoholi ainakin itselläni hiljentää pään. Normaalisti päässä on koko ajan valtavasti vaihtuvia ajatuksia, ideoita, teorioita. Liikkuminen on toinen keino, jolla saa rauhaa ajatuksista, tai jokin näpertäminen. Minulla ADD näyttäytyy usein hyperfokuksena, mikä muiden mielestä voi olla itsekkyyttä. Kun olen erittäin vannoutunut johonkin asiaan, niin en tee kompromisseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mainitsemistasi asioista ainoastaan syvä keskittyminen häntä kiinnostaviin asioihin (salaliittoteoriat ja tietokonepelit) ovat ADD piirteitä. Kaikki muu (kuten empatian puute, outo mielenmaisena, alkoholin käyttö jne.) on hänen persoonallisuuspiirteensä tai opittu tapa. Joko hän tai sinä yritätte selittää hänen ajoittaista "kusipäisyyttään" diagnoosilla jolla ei kyseisiin asioihin ole mitään vaikutusta.
Terveisin, 22 vuotta ADD miehen kanssa naimisissa ollut, josta ensimmäiset 10 vuotta hän kärsi masennuksesta, kunnes sai oikean diagnoosin ja siihen sopivan lääkityksen.
Olen eri mieltä. Addiktiot ovat yleisiä add:ssa. Alkoholi ainakin itselläni hiljentää pään. Normaalisti päässä on koko ajan valtavasti vaihtuvia ajatuksia, ideoita, teorioita. Liikkuminen on toinen keino, jolla saa rauhaa ajatuksista, tai jokin näpertäminen. Minulla ADD näyttäytyy usein hyperfokuksena, mikä muiden mielestä voi olla itsekkyyttä. Kun olen erittäin vannoutunut johonkin asiaan, niin en tee kompromisseja.
Kiitos kommentista. Näin mies sitä selittää, että alkoholi tasaa ajatuksenjuoksua. Joskus huomaa ihan selvästi, että ihan normaali puuhastelu, päivän kulku näkyy hänen kasvoillaan lievänä ahdistuksena, tyytymättömyytenä. Mutta kun nakkaa sen lonkeronsa huiviin, elämä alkaa hymyilemään. Vaikka on toki välillä hulvattoman hauskaa silloinkin, kun hän ei ole ottanut mitään. Mutta kun se olotila on hällä niin vaihteleva. Pelimaailmassa hän voi olla sellainen kuin haluaa, se tietenkin antaa helpotusta omaan olemiseen.
Oletko itse parisuhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on adhd ja on paljon helpompi elää omissa asunnoissa vaikka on suhteessa, mä en muuttaisi enää ikinä kenenkään kanssa yhteen. Mä tarvitsen paljon omaa aikaa purkaa kuormitusta, kuormitus näkyy mun käytöksessä ja tiedän että oon hankala ihminen suhteessa.
Kiitos., niin aivan. Niin tämäkin mainitsemani mies. Aikuisia tässä ollaan, ei kummallakaan tarvetta muuttaa yhteen. Molemmat tarvitsevat tilaa ja aikaa omille ajatuksille. Siitä ollaan yhtä mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mainitsemistasi asioista ainoastaan syvä keskittyminen häntä kiinnostaviin asioihin (salaliittoteoriat ja tietokonepelit) ovat ADD piirteitä. Kaikki muu (kuten empatian puute, outo mielenmaisena, alkoholin käyttö jne.) on hänen persoonallisuuspiirteensä tai opittu tapa. Joko hän tai sinä yritätte selittää hänen ajoittaista "kusipäisyyttään" diagnoosilla jolla ei kyseisiin asioihin ole mitään vaikutusta.
Terveisin, 22 vuotta ADD miehen kanssa naimisissa ollut, josta ensimmäiset 10 vuotta hän kärsi masennuksesta, kunnes sai oikean diagnoosin ja siihen sopivan lääkityksen.
Olen eri mieltä. Addiktiot ovat yleisiä add:ssa. Alkoholi ainakin itselläni hiljentää pään. Normaalisti päässä on koko ajan valtavasti vaihtuvia ajatuksia, ideoita, teorioita. Liikkuminen on toinen keino, jolla saa rauhaa ajatuksista, tai jokin näpertäminen. Minulla ADD näyttäytyy usein hyperfokuksena, mikä muiden mielestä voi olla itsekkyyttä. Kun olen erittäin vannoutunut johonkin asiaan, niin en tee kompromisseja.
Kiitos kommentista. Näin mies sitä selittää, että alkoholi tasaa ajatuksenjuoksua. Joskus huomaa ihan selvästi, että ihan normaali puuhastelu, päivän kulku näkyy hänen kasvoillaan lievänä ahdistuksena, tyytymättömyytenä. Mutta kun nakkaa sen lonkeronsa huiviin, elämä alkaa hymyilemään. Vaikka on toki välillä hulvattoman hauskaa silloinkin, kun hän ei ole ottanut mitään. Mutta kun se olotila on hällä niin vaihteleva. Pelimaailmassa hän voi olla sellainen kuin haluaa, se tietenkin antaa helpotusta omaan olemiseen.
Oletko itse parisuhteessa?
Olen jättänyt parisuhteet toistaiseksi kokonaan pois. Ainoa sopiva suhdemuoto minulle taitaisi olla joku osa-aikasuhde, jossa ei asuta saman katon alla. Tarvitsen paljon tilaa, ja olen monella tavalla joustamaton. Nuoruudessa seurustelin kaltaiseni miehen kanssa. Se suhde toimi aika hyvin, kun emme asuneet yhdessä. Meillä oli myös yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja tavoitteita. Yhteinen päämäärä voisi olla sellainen kantava voima jos joskus vielä hakeutuisin suhteeseen.
Tuo päihteiden käyttö on yleisesti suomessa jonkinlainen tekosyy. Ei se johdu neuroepätyypillisyydestä, koska sitä on paljon neurotyypillisilläkin. Pähteet on kaksiteräinen miekka sikäli, että se voi tarjota apua akuuttiin epätasapainoon, mutta jälkeenpäin ne sitten aiheuttavat suuremman epätasapainon, jota sitten taas lääkitään alkoholilla, koska tuntuu, että se autta aja tasaa.
Päihteillä saa dopamiiniryöpyän aivoihin, kyllä, mutta se lasku on raju. KAikilla ihmisillä. Siksi kannattaisi koittaa vaihtaa "lääke" parempaan ja etsiä miten muuten voisi saada dopamiinia erittymään paremmin. Jollakin se on kova liikunta, jollakin seksi, jollakin josksu turhaankin parjatut tietokonepelit, joillakin jopa (!) riitely tai tahallinen väittelyhaluisuus. Sitten kun löytää jotain muuta apua kuin päihteet, niin lähtee kehittämään sitä puolta ja toimintaa siten ettei toista häiritse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo päihteiden käyttö on yleisesti suomessa jonkinlainen tekosyy. Ei se johdu neuroepätyypillisyydestä, koska sitä on paljon neurotyypillisilläkin. Pähteet on kaksiteräinen miekka sikäli, että se voi tarjota apua akuuttiin epätasapainoon, mutta jälkeenpäin ne sitten aiheuttavat suuremman epätasapainon, jota sitten taas lääkitään alkoholilla, koska tuntuu, että se autta aja tasaa.
Päihteillä saa dopamiiniryöpyän aivoihin, kyllä, mutta se lasku on raju. KAikilla ihmisillä. Siksi kannattaisi koittaa vaihtaa "lääke" parempaan ja etsiä miten muuten voisi saada dopamiinia erittymään paremmin. Jollakin se on kova liikunta, jollakin seksi, jollakin josksu turhaankin parjatut tietokonepelit, joillakin jopa (!) riitely tai tahallinen väittelyhaluisuus. Sitten kun löytää jotain muuta apua kuin päihteet, niin lähtee kehittämään sitä puolta ja toimintaa siten ettei toista häiritse.
Elämä on matka ja täynnä oppimista. Ihmisen täytyy hoksata se itse, että sen addiktiivisuuden voi kääntää johonkin hyvään. Mutta se piirre itsessänsä ei poistu jos on kyse add/adhd:sta.
Jos teillä on mukavaa yhdessä, mutta paljon asioita mitkä kuormittaa. Kuulostaisi siltä, että olisi parempi, että olisitte vain kavereita. Otatte suhteestanne vain kivat jutut ja jätätte huonot pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta alkoholista…Mä sairastuin (en alkoholin takia) ja jouduin jättämään alkoholin kokonaan pois. Elämä on kyllä paljon ikävämpää ilman alkoholia. Kun vois edes pari viinilasia ottaa illassa, mutta ei..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo päihteiden käyttö on yleisesti suomessa jonkinlainen tekosyy. Ei se johdu neuroepätyypillisyydestä, koska sitä on paljon neurotyypillisilläkin. Pähteet on kaksiteräinen miekka sikäli, että se voi tarjota apua akuuttiin epätasapainoon, mutta jälkeenpäin ne sitten aiheuttavat suuremman epätasapainon, jota sitten taas lääkitään alkoholilla, koska tuntuu, että se autta aja tasaa.
Päihteillä saa dopamiiniryöpyän aivoihin, kyllä, mutta se lasku on raju. KAikilla ihmisillä. Siksi kannattaisi koittaa vaihtaa "lääke" parempaan ja etsiä miten muuten voisi saada dopamiinia erittymään paremmin. Jollakin se on kova liikunta, jollakin seksi, jollakin josksu turhaankin parjatut tietokonepelit, joillakin jopa (!) riitely tai tahallinen väittelyhaluisuus. Sitten kun löytää jotain muuta apua kuin päihteet, niin lähtee kehittämään sitä puolta ja toimintaa siten ettei toista häiritse.
Elämä on matka ja täynnä oppimista. Ihmisen täytyy hoksata se itse, että sen addiktiivisuuden voi kääntää johonkin hyvään. Mutta se piirre itsessänsä ei poistu jos on kyse add/adhd:sta.
Ei se piirre poistu keltään itsessään. Edes neurotyypillisiltä. Pitää jokaisen itse havahtua esittää rehellisiä kysymyksiä ja antaa rehellisiä vastauksia itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuosta alkoholista…Mä sairastuin (en alkoholin takia) ja jouduin jättämään alkoholin kokonaan pois. Elämä on kyllä paljon ikävämpää ilman alkoholia. Kun vois edes pari viinilasia ottaa illassa, mutta ei..
Jos puhutaan siitä mitä alkoholi aiheuttaa aivoissa, niin samoja reaktioita voi saada muillakin tavoilla. Esimerkiksi orgasmi voi aiheuttaa niitä, muutenkin endorfiiniryöpyt esimerkiksi liikunnan jälkeen. Nauraminen (moni on oikeasti saanut naurujoogasta apua), erilaiset meditaatiotekniikat (ja siellä erityisesti hengitystekniikat). NIitä on lukuisia tapoja, pitää vain löytää se oma juttu, jolla alkoholin korvaa.
ADD on nykyisin ihan vain ADHD. Kaikki henkilön käytös ei selity neuroepätyypillisyydellä. Siihen voi olla monia muita syitä. Kannattaa ajatella laajemmin. Empatiakyvyttömyys ei liity millään tavalla ADHD:hen, eikä siihen myöskään kuulu toisten tahallinen kiusaaminen, jota itse teet haukkuessasi ADHD-ihmisiä. Tuntuu, että aloituksen tarkoituksena on vain haukkua tarkkaamattomuuspainotteisesta ADHD:ta.
"Mikään "yhdessä kivan kokeminen" ei ole sen arvoista että itse sairastuu. "
Kiitos tuosta. Itkettää, kun luen tuon. Tuota olen joutunut niin paljon punnitsemaan. Hirveän vaikeaa. Ei sitä kuitenkaan kaikkea kestä, vaikka haluaisi, laittaisi likoon rakkautensa, kärsivällisyytensä, kestokykynsä ja ymmärryksensä pohjia myöten. Ja tarkoitan nyt meidän molempien näkökulmasta. Meitä on kaksi.