Lue keskustelun säännöt.
Miten eutanasia eroaa its e mur hasta?
06.10.2026 |
Siis toki tiedän käytännön eron, mutta tämä asia vaivaa pahasti:
Jos eutanasia hyväksytään, millä voidaan kestävästi perustella enää its e mur hien ehkäisemiseksi tapahtuvaa työtä? Mihin vedetään raja, kenen toive omasta kuolemastaan on sellainen, että asiassa autetaan, ja kenen toive sellainen, että otetaan kaikki keinot käyttöön, ettei henkilö haluaisikaan kuolla/olisi vaaraksi itselleen?
Maailmalla on jo tapaus/tapauksia, joissa ihminen halunnut ja saanut eutanasian esim. masennuksen vuoksi.
Kysyn vilpittömästi, en provosoidakseni.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Mä en itse asiassa pidä it se mur haakaan lähtökohtaisesti pahana. Olen vähän antiikin stoalaisten kannalla, että se voi olla ihan rationaalinen ratkaisu. Stoalaisethan esim. ei usein jääneet katselemaan ihan viimeistä rappeuttavaa vanhuutta, vaan joivat myrkkyä. Samoin pitivät sitä muutenkin harkitusten tehtynä ihan validina elämänvalintana.
Toivon vaan, ettei kenenkään täytyisi päätyä sihen ratkaisuun, koska ei saa apua ja hoitoa jos sellaista on olemassa. Mutta jos joku täysissä järjissään päättää lopettaa itse elämänsä, niin ei mulla mitään sitä vastaan ole. Ei myöskään toki eutanasiaa vastaan. En näe mitään lisäarvoa siinä, että ihmisen, toisin kuin vaikka lemmikkoiran tai kissan, täytyy kärsiä katkeraan loppuun asti, vaikka paranemisen toivoa ei ole ja vointi huono.
Oletko tosiaan, oikeasti, tuota mieltä? Jos teini tai lapsi päätyy it se mur haan, oletko edelleen todella sitä mieltä, ettei sinulla ole mitään sitä vastaan?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset pillastuvat siitä, että joku haluaa päättää päivänsä esimerkiksi parantumattoman sairauden takia? Abortinvastustajat ovat ihan yhtä pihalla:
Ollaan muka elämää suojelemassa mutta ei vähempää voisi näitä samoja kiinnostaa sademetsien parturointi, merien rehevittöminen, lajikato, sairas eläinten joukkotuhoaminen ihmisen ruoaksi, ilman ja ilmaston pilaaminen. Jumalaut että on tekopyhää.
Sallimme lemmikeillemme arvokkaan kuoleman, mutta emme itsellemme emmekä läheisillemme.
Kysy kaikilta päiviräsäsiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en itse asiassa pidä it se mur haakaan lähtökohtaisesti pahana. Olen vähän antiikin stoalaisten kannalla, että se voi olla ihan rationaalinen ratkaisu. Stoalaisethan esim. ei usein jääneet katselemaan ihan viimeistä rappeuttavaa vanhuutta, vaan joivat myrkkyä. Samoin pitivät sitä muutenkin harkitusten tehtynä ihan validina elämänvalintana.
Toivon vaan, ettei kenenkään täytyisi päätyä sihen ratkaisuun, koska ei saa apua ja hoitoa jos sellaista on olemassa. Mutta jos joku täysissä järjissään päättää lopettaa itse elämänsä, niin ei mulla mitään sitä vastaan ole. Ei myöskään toki eutanasiaa vastaan. En näe mitään lisäarvoa siinä, että ihmisen, toisin kuin vaikka lemmikkoiran tai kissan, täytyy kärsiä katkeraan loppuun asti, vaikka paranemisen toivoa ei ole ja vointi huono.
Oletko tosiaan, oikeasti, tuota mieltä? Jos teini tai lapsi päätyy it se mur haan, oletko edelleen todella sitä mieltä, ettei sinulla ole mitään sitä vastaan?
Ap
Minäkin olen itsemurhamyönteinen, vaikka oma lapseni on tehnyt itsemurhan. Kaikki eivät jaksa elää, ja siihen liittyy niin järkyttävän paljon surtavaa ja syyllisyyttä ettette te voi käsittääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en itse asiassa pidä it se mur haakaan lähtökohtaisesti pahana. Olen vähän antiikin stoalaisten kannalla, että se voi olla ihan rationaalinen ratkaisu. Stoalaisethan esim. ei usein jääneet katselemaan ihan viimeistä rappeuttavaa vanhuutta, vaan joivat myrkkyä. Samoin pitivät sitä muutenkin harkitusten tehtynä ihan validina elämänvalintana.
Toivon vaan, ettei kenenkään täytyisi päätyä sihen ratkaisuun, koska ei saa apua ja hoitoa jos sellaista on olemassa. Mutta jos joku täysissä järjissään päättää lopettaa itse elämänsä, niin ei mulla mitään sitä vastaan ole. Ei myöskään toki eutanasiaa vastaan. En näe mitään lisäarvoa siinä, että ihmisen, toisin kuin vaikka lemmikkoiran tai kissan, täytyy kärsiä katkeraan loppuun asti, vaikka paranemisen toivoa ei ole ja vointi huono.
Oletko tosiaan, oikeasti, tuota mieltä? Jos teini tai lapsi päätyy it se mur haan, oletko edelleen todella sitä mieltä, ettei sinulla ole mitään sitä vastaan?
Ap
Minäkin olen itsemurhamyönteinen, vaikka oma lapseni on tehnyt itsemurhan. Kaikki eivät jaksa elää, ja siihen liittyy niin järkyttävän paljon surtavaa ja syyllisyyttä ettette te voi käsittääkään.
Otan syvästi osaa. On kuitenkin todella vaikea ymmärtää, miten voit kutsua itseäsi im-myönteiseksi.
Luulisi, että sinä jos joku, toivoisit ettei kukaan päätyisi tuohon ratkaisuun.
Ap
Mä en itse asiassa pidä it se mur haakaan lähtökohtaisesti pahana. Olen vähän antiikin stoalaisten kannalla, että se voi olla ihan rationaalinen ratkaisu. Stoalaisethan esim. ei usein jääneet katselemaan ihan viimeistä rappeuttavaa vanhuutta, vaan joivat myrkkyä. Samoin pitivät sitä muutenkin harkitusten tehtynä ihan validina elämänvalintana.
Toivon vaan, ettei kenenkään täytyisi päätyä sihen ratkaisuun, koska ei saa apua ja hoitoa jos sellaista on olemassa. Mutta jos joku täysissä järjissään päättää lopettaa itse elämänsä, niin ei mulla mitään sitä vastaan ole. Ei myöskään toki eutanasiaa vastaan. En näe mitään lisäarvoa siinä, että ihmisen, toisin kuin vaikka lemmikkoiran tai kissan, täytyy kärsiä katkeraan loppuun asti, vaikka paranemisen toivoa ei ole ja vointi huono.