Mies sanoo että en saa sanoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mykkäkoulu on eri asia kuin se, että hiljenee. Hiljaisuus on tapa ottaa etäisyyttä asiaan. Monesti on parempi olla hiljaa, jos ei ole mitään rakentavaa sanottavaa. Mielentila on enempi lannistunut taikka väsynyt. 

Mykkäkoulu on hiljaisuutta ja aktiivista mielenosoittamista teoin. Eli vaikkapa asioiden kovakouraista käsittelyä, ovien paukuttamisesta, niskojen nakkelua, tuhahtelua tms. Mielentila on enempi kiihtynyt tai ainakin suuttunut. 

Eli kaksi eri asiaa. Toisessa riidellään ja toista käytetään tilan ottamisena niin, että pääsisi esim. väittelytilanteesta irti. 

Edelleenkin, mies! piti mykkäkoulua ja minä rikoin sen kysymällä haluaako hän mennä näin nukkumaan. Johon hän syytti minua. En jaksanut jatkaa tuntien väittelyä ja kävin nukkumaan. Miksi et kuuntele tätä?

 

ap

Pitikö MIES  mykkäkoulua vai oli väsynyt kuuntelemaan sinun jankutustasi? 

"Eilen mies vastasi vielä nukkumaanmennessä kysymykseeni haluaako hän mennä näin vihaisena nukkumaan"

Tässähän minä kysyn haluaako hän mennä vihaisena nukkumaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sanot, että sinusta tuntuu pahalta ja mies liittyy siihen jotenkin, niin miten se ei ole syytös? Jos sinun käyttämäsi keskustelutyyli on syyttävä ja toista osapuolta alas painava, niin miksi et haluaisi toksisesta tyylistäsi eroon?

Haluan parisuhteen jossa voi puhua ihan kaikesta, varmaankin oleellista on miten sen sanoo ja millä sävyllä.

Tekoäly vastaa että tällä tavalla minulta viedään mahdollisuus kertoa kokemuksestani kokonaisena.

Kyllä mies on saanut sanoa että jokin mitä teen vaikuttaa häneen, miksi minä en saa??

Toksista on kontrolloida MItä muut saa sanoa, kyllä siihen pitäisi löytyä muu tapa.

 

ap

Tyttökulta, sinun pitää erota ja mennä johonkin niistä lukusista kristallikursseille joita naisille on tarjolla voimaantumaan ja opettelemaan Amerikasta pöllittyjä termejä joita ei itsekään tajuta. 

Näin sinkkuna tarvitse tuollaisia murehtia. Edes jotain hyvää kun on yksineläjä. 

Exänikö olet löytänyt? Eroa jo nyt. Tyhmänä yritin liian pitkään muuttaa itseäni sellaiseksi joka kelpaisi, mutta lopulta mies teki selväksi että kaikki mitä olin eli vääränlaista, hengittämisestä ja tavasta istua myöten. Ainoastaan jos itkin täysin romahtaneena hän tuntui olevan tyytyväinen.

Hän oikeutti henkisen väkivallan sillä että minä olin muka liian vaativa. Jos olimme sopineet hänen aloitteestaan jotain menoa yhdessä, niin olettamukseni että sovitusta pidetään kiinni oli vaatimus, joka oikeutti hänet henkiseen väkivaltaan, väitti minun olevan läheisriippuvainen ja kielsi täysin minua sanomasta miltä minusta tuntui, hän kun oli jo päättänyt mitä tunnen ja ettei hänessä ja käytöksessään ollut mitään vikaa.

Jne.

Ehkä miehesi ei näin paha tapaus ole, mutta en suosittele jäämään ottamaan selvää kuinka pahaksi menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sanot, että sinusta tuntuu pahalta ja mies liittyy siihen jotenkin, niin miten se ei ole syytös? Jos sinun käyttämäsi keskustelutyyli on syyttävä ja toista osapuolta alas painava, niin miksi et haluaisi toksisesta tyylistäsi eroon?

Haluan parisuhteen jossa voi puhua ihan kaikesta, varmaankin oleellista on miten sen sanoo ja millä sävyllä.

Tekoäly vastaa että tällä tavalla minulta viedään mahdollisuus kertoa kokemuksestani kokonaisena.

Kyllä mies on saanut sanoa että jokin mitä teen vaikuttaa häneen, miksi minä en saa??

Toksista on kontrolloida MItä muut saa sanoa, kyllä siihen pitäisi löytyä muu tapa.

 

ap

Nyt odotat ja odotat, että kumppani muuttuisi? Että itse saisit viimein suhteessa sitä, mitä kaipaat? Olet jäänyt kiinni ajatukseen, että turvaa ja läheisyyttä olisi tarjolla, kunhan toinen vain muuttuu? Pelkäät, että et löydä ketään muuta? 

Ihminen toistaa lähes pakonomaisesti tekojaan, kunnes on valmis katsomaan niiden tarjoamia oppeja. Nyt se katse tarvitsi nostaa sieltä omasta navasta sinne peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Exänikö olet löytänyt? Eroa jo nyt. Tyhmänä yritin liian pitkään muuttaa itseäni sellaiseksi joka kelpaisi, mutta lopulta mies teki selväksi että kaikki mitä olin eli vääränlaista, hengittämisestä ja tavasta istua myöten. Ainoastaan jos itkin täysin romahtaneena hän tuntui olevan tyytyväinen.

Hän oikeutti henkisen väkivallan sillä että minä olin muka liian vaativa. Jos olimme sopineet hänen aloitteestaan jotain menoa yhdessä, niin olettamukseni että sovitusta pidetään kiinni oli vaatimus, joka oikeutti hänet henkiseen väkivaltaan, väitti minun olevan läheisriippuvainen ja kielsi täysin minua sanomasta miltä minusta tuntui, hän kun oli jo päättänyt mitä tunnen ja ettei hänessä ja käytöksessään ollut mitään vikaa.

Jne.

Ehkä miehesi ei näin paha tapaus ole, mutta en suosittele jäämään ottamaan selvää kuinka pahaksi menee.

Yksinkö se ex oli suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Näin sinkkuna tarvitse tuollaisia murehtia. Edes jotain hyvää kun on yksineläjä. 

Ei parisuhteessakaan tarvitse, kun suhteessa on kaksi aikuista, eikä kahta aikuista lasta. 

Kaunis rakkaustarina. Toinen oikeuttaa ja toinen alistuu. Ja näin he elivät onnellisena elämänsä loppuun saakka. 

Vierailija kirjoitti:

Kaunis rakkaustarina. Toinen oikeuttaa ja toinen alistuu. Ja näin he elivät onnellisena elämänsä loppuun saakka. 

Ehkä tämä satu päättyy siihen, että mies löytää toisen ja ap katkeroituu hautaan saakka. 

Siis nyt ei selvinnyt että mikä on vikana?

0/5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mykkäkoulu on eri asia kuin se, että hiljenee. Hiljaisuus on tapa ottaa etäisyyttä asiaan. Monesti on parempi olla hiljaa, jos ei ole mitään rakentavaa sanottavaa. Mielentila on enempi lannistunut taikka väsynyt. 

Mykkäkoulu on hiljaisuutta ja aktiivista mielenosoittamista teoin. Eli vaikkapa asioiden kovakouraista käsittelyä, ovien paukuttamisesta, niskojen nakkelua, tuhahtelua tms. Mielentila on enempi kiihtynyt tai ainakin suuttunut. 

Eli kaksi eri asiaa. Toisessa riidellään ja toista käytetään tilan ottamisena niin, että pääsisi esim. väittelytilanteesta irti. 

Edelleenkin, mies! piti mykkäkoulua ja minä rikoin sen kysymällä haluaako hän mennä näin nukkumaan. Johon hän syytti minua. En jaksanut jatkaa tuntien väittelyä ja kävin nukkumaan. Miksi et kuuntele tätä?

 

ap

yhyy kukaan ei kuuntele minun aamusta iltaan jatkuvaa marinaa

Tuo kuulostaa sellaiselta kommunikaatio-ongelmalta että siihen ei löydy muuta ratkaisua kun erota. Mies haluaa että olet tietynlainen ja sinä odotat että mies olisi tietynlainen ja kumpikaan teistä ei ole sellainen kun toinen haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuo kuulostaa sellaiselta kommunikaatio-ongelmalta että siihen ei löydy muuta ratkaisua kun erota. Mies haluaa että olet tietynlainen ja sinä odotat että mies olisi tietynlainen ja kumpikaan teistä ei ole sellainen kun toinen haluaa.

Hyvin tiivistetty.

Kun ap on toki tunteineen täydellinen nainen, ratkaisu lienee komean partajätkän iskeminen urkkahallilta entisen mykkiksen tilalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exänikö olet löytänyt? Eroa jo nyt. Tyhmänä yritin liian pitkään muuttaa itseäni sellaiseksi joka kelpaisi, mutta lopulta mies teki selväksi että kaikki mitä olin eli vääränlaista, hengittämisestä ja tavasta istua myöten. Ainoastaan jos itkin täysin romahtaneena hän tuntui olevan tyytyväinen.

Hän oikeutti henkisen väkivallan sillä että minä olin muka liian vaativa. Jos olimme sopineet hänen aloitteestaan jotain menoa yhdessä, niin olettamukseni että sovitusta pidetään kiinni oli vaatimus, joka oikeutti hänet henkiseen väkivaltaan, väitti minun olevan läheisriippuvainen ja kielsi täysin minua sanomasta miltä minusta tuntui, hän kun oli jo päättänyt mitä tunnen ja ettei hänessä ja käytöksessään ollut mitään vikaa.

Jne.

Ehkä miehesi ei näin paha tapaus ole, mutta en suosittele jäämään ottamaan selvää kuinka pahaksi menee.

Yksinkö se ex oli suhteessa?

Se taisin olla minä joka olin yksin siinä suhteessa. Aivan liian pitkään.

Vierailija kirjoitti:

"Eilen mies vastasi vielä nukkumaanmennessä kysymykseeni haluaako hän mennä näin vihaisena nukkumaan"

 

Tässähän minä kysyn haluaako hän mennä vihaisena nukkumaan.

 

ap

Ja mies vastasi, että on sinuun loputtoman kyllästynyt. Vedä siitä johtopäätökset. Lopeta valittaminen ja jankuttaminen tai ota ovi ja poistu. Miehesi ei enää jaksa sinua. Muutu tai lähde. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sanot, että sinusta tuntuu pahalta ja mies liittyy siihen jotenkin, niin miten se ei ole syytös? Jos sinun käyttämäsi keskustelutyyli on syyttävä ja toista osapuolta alas painava, niin miksi et haluaisi toksisesta tyylistäsi eroon?

Haluan parisuhteen jossa voi puhua ihan kaikesta, varmaankin oleellista on miten sen sanoo ja millä sävyllä.

Tekoäly vastaa että tällä tavalla minulta viedään mahdollisuus kertoa kokemuksestani kokonaisena.

Kyllä mies on saanut sanoa että jokin mitä teen vaikuttaa häneen, miksi minä en saa??

Toksista on kontrolloida MItä muut saa sanoa, kyllä siihen pitäisi löytyä muu tapa.

 

ap

Ei se mies sinun terapeutti ole. Parisuhteessa tullaan kumpikin puolitiehen vastaan. 

Kauanko olette edes olleet yhdessä? Ovatko odotuksesi teidän keskustelun tasosta realistiset? Ainakin 10 vuotta parisuhteessa menee siihen, että teistä tulee toistenne parhaita kavereita ja ystäviä. Siis todella tunnette toisenne. Sittenkin toinen pääsee aina välillä yllättämään. 

Jos tuntuu siitä, että suhde ahdistaa, niin kannattaa muuttaa jotain. Ainoa, jonka käytöstä sinä voit muuttaa, olet sinä itse. Se miehesi sitten reagoi siihen jotenkin. Näin 30 vuoden parisuhteen kokemuksella voin kertoa, että toista ihmistä ei voi muuttaa. Se on kuin kantaisi ämpärillä valoa pirttiin. Se toinen on mikä on. Jos sinä et häntä sellaisena pysty hyväksymään, niin sitten kannattaa poistua näyttämöltä. Se on vielä helppoa, jos ei ole lapsia.