Katsotaan kuka meistä yksinäisistä on yksinäisin
Itse tunnun kuolevan yksinäisyyteen ja elämä on surullisen merkityksetöntä. Olen käytännössä työtön. Olen nollasopparilla oleva ja lähes ihme, jos kerran kuukaudessa on yksi-kaksi n.5 tunnin työvuoroa. Puolisoa ei ole, lapsia ei ole, kavereita ei ole. Sosiaalisia harrastuksia ei ole. Vanhemmat on 85 vuotiaita eivätkä jaksa oikein mitään kyläilyjä. Puolen tunnin puhelukin parin viikon välein tuntuu selvästi raskaalta. He eivät koskaan soita minulle. Veli on, mutta hän on erakoitunut ja häntä ei kiinosta yhteydenpito.
N. 55
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla Ap esim. facekavereita?
Roskiksella moikkaan roskapussinviejiä face to face. Muovipussit parhaita.
Nokitan sillä että molemmat vanhemmat jo haudassa. Ystäviä ei ole ollut ikinä. Pari kaveria joskus kymmeniä vuosia sitten. Työpaikka tosin löytyy - tosin sielläkin olen yleensä yksin.
Ai niin, ikää juuri ja juuri 40. Kumpikin vanhemmista kuoli ennen kuin täytin 40.
Ei ole eteen osunut tavallisia ihmisiä kaveriksi, jonka kanssa synkkaisi pidemmän päälle.
41 vuotias mies pitkäaikaistyötön sairauspäivärahalla kavereita ei ikinä ole ollutkaan. Vähän seurustelua jos tämä toinen edes kutsui sitä siksi.
Puolison kuoltua kaikki tuttavaperheet hävisivät ja puolison sukulaiset riitelivät perintöoikeudestaan, joten siinä meni myös nekin "ihmissuhteet".. Omia ystäviä joitakin, mutta heillä on elämä keskittynyt perhekupliinsa ja hyvin harvoin heillä on aikaa pitää yhteyksiä. Heidän kiireensä herättää vahvan ulkopuolisuuden tunnun.Sisarukseni eivät ottaisi yhteyttä, jos en minä ottaisi. Vanhemmat kuolleet, eikä minulla ole lapsia. Olin työtön vuosia ja nyt eläkkeellä. Olen luonteeltani sosiaalinen ja juttelen vieraillekin, mutta hassua kyllä se vahvistaa vain omaa yksinäisyyden tunnetta suomalaisten, mollivoittoisten ja vähän ennakkoluuloistenkin asenteiden vuoksi (hiljaisuus on meidän tapakulttuurin tärkein perusta).
Yritin toimia vapaaehtoistyössä yksinäisille, mutta aika moni yksinäinen haluaakin käskytettävän ja tekemään asioita puolestaan. Ihmisen tarve on enemmän pompottamista asioille kuin kohtaamista.
Väitän olevan kaikkein yksinäisin,koska olen tehnyt töitä sen eteen etten olisi ja pettymykset seuraavat toisiaan.
Mut onnex on vauva foorumi niin voit jutskata kaikesta tms. Täällä . On sekin ees jotain sosiaalista kommunikointia!
Minulla ei ole ollut vanhempia siitä lähtien kun täytin 7 vuotta. Ne hylkäsi minut lastenkotiin. Ei ole nykyään kavereita, ei töitä ja olen viettänyt kaikki joulut yksin viimeiset 25 vuotta. Minulle ei kukaan muu soita paitsi työkkäristä ne soittelee 4-6 kk välein. Ei ole tyttöystävää koskaan ollutkaan.
Tämä aihe on jo itsensä kiusaamista aivan älytön.
Vierailija kirjoitti:
Tämä aihe on jo itsensä kiusaamista aivan älytön.
Saat poistua heti kun haluat
Mikä teidän perheen "virtahepo olohuoneessa" on? Meillä se oli alkoholismi. Siitä ei koskaan puhuttu. Ei edes isän kuoleman jälkeen. Kaksi kolmesta on niin sairaita että vaan lyö kaikkia muita, pitää komeaa kulissia yllä ettei tarvitse kohdata traumaa minkä kuollut eläessään aiheutti. Vaikenemisen korkeakulttuuria. Kaikki hyvin yksinäisiä, ei minkäänlaista yhteen hiileen puhaltamista koskaan. Toisesta kaivellaan vikoja, virheitä jotta voidaan nauraa pilkallisesti ja tuntea itsensä muka paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Puolison kuoltua kaikki tuttavaperheet hävisivät ja puolison sukulaiset riitelivät perintöoikeudestaan, joten siinä meni myös nekin "ihmissuhteet".. Omia ystäviä joitakin, mutta heillä on elämä keskittynyt perhekupliinsa ja hyvin harvoin heillä on aikaa pitää yhteyksiä. Heidän kiireensä herättää vahvan ulkopuolisuuden tunnun.Sisarukseni eivät ottaisi yhteyttä, jos en minä ottaisi. Vanhemmat kuolleet, eikä minulla ole lapsia. Olin työtön vuosia ja nyt eläkkeellä. Olen luonteeltani sosiaalinen ja juttelen vieraillekin, mutta hassua kyllä se vahvistaa vain omaa yksinäisyyden tunnetta suomalaisten, mollivoittoisten ja vähän ennakkoluuloistenkin asenteiden vuoksi (hiljaisuus on meidän tapakulttuurin tärkein perusta).
Yritin toimia vapaaehtoistyössä yksinäisille, mutta aika moni yksinäinen haluaakin käskytettävän ja tekemään asioita puolestaan. Ihmisen tarve on enemmän pompottamista asioille kuin kohtaamista.
Väitän olevan kaikkein yksinäisin,koska olen tehnyt töitä sen eteen etten olisi ja pettymykset seuraavat toisiaan.
Olen pahoillani, ikävä tilanne sinulla. Minusta tuntuu että meillä suomalaisilla on jotenkin ihan älyttömän rikkinäiset ihmissuhteet ja kyvyttömyys olla läsnä toisille tai edes ymmärtää toisen elämänkokemuksia. Ei edes uskalleta tai jakseta ihmissuhteita.
Minkä ikäinen mies veli on?