Ystävä omistautuu täysin lapsenlapsille

Vain lapsenlapset ja heidän perheet.

Oikein mistään muusta ei puhuttavaa eikä kiinnostusta.

Tärkein elämänsisältö ja se on niin.  Mutta surullisena mietin että tuntuu kuin olisin menettänyt ystävän.  Tapaamme enää harvoin ja hän saa kertoa lapsenlapsistaan. Ja näyttää kuvia.

Kun puhun muista asioista keskustelu tyrehtyy lyhyeen. 

Onko muille käynyt näin? 

Tämä on jatkunut jo usean vuoden, siksi on alkanut tuntua että olen menettänyt ystävän.