Kohta 4-vuotias kiukuttelee.. ja vain äidille.

Meillä on samalla ikäerolla tyttö (3 v 4 kk) ja poika ( 1v 10 kk). Tytön kanssa on ollut (varsinkin mulla äitinä) hankalaa jo aika kauan, kun tuntuu että tuo kiukuttelu on vienyt iloa meiän kanssakäymisestä. Hermostuin niin herkästi, kun tuntui että koko päivä oli aamusta iltaan kauheeta huutoa ja räyhäämistä. Meiän pienempi on vaatinut kovasti varsinkin vauvana huomiota, kun on ollut riesana kolliikkia, allergioita ja korvakierre. Mutta tajusin itse suurimman väsymyksen hellitettyä, että tyttöhän hakee huomiota. Olen vielä kotona ja vain pienempi nukkuu päiväunet. Isompi on saanut katsoa päivälevolla videota, niin että olen saanut tehtyä ruokaa ja muita kotihommia ja edes hetkeksi istahdettua aloilleni, kun noissa kahdessa 1v 6 kk :n ikäerolla syntyneissä lapsosissa on ollut paljon hommaa. Mutta siis huomaamattani olen sysännyt tytön tarpeet syrjään! Ja ihan kokeiluna pari kk sitten päätin että annan pikkuvelin uniajan huomiota isolle siskolle, vaikka tekisinkin ruokaa tms. Otan tytön hommiin mukaan ja jos kaipaan omaa kahvihetkeä, istun viereen sohvalle ja katsomme yhdessä videota ja silittelen ja sylittelen kultaani. Ja yksi asia on tapahtunut, kiukuttelun muoto on muuttunut! Ennen aika vähän syliä kelpuuttanut tyttö on aivan täysin sylittelyn kannalla. Haluaa suukotella yms, mikä ennen tuntui harmittavan vähäiseltä. Kiukuttelu ei ole jäänyt, mutta kovasti helpottunut. (Nyt tosin ovat oppineet keskenään tappelemisen jalon taidon ;) )

Mutta toi vesilätäkköjuttu laittoi tipan silmäkulmaan, sitähän se usein on, että osaisi olla oikeasti LÄSNÄ. Siinä lapsen kanssa ja pysähtyä KUULEMAAN lasta. Miten vaikeaa se joskus onkaan! Voimia kaikille!!!!

masuli81:

Perheessäni on 3-vuotias esikoistyttö ja 1v4kk kaksostytöt.

Yhtenä iltana mieheni lähti toisen kaksosen kanssa päivystykseen silmätulehduksen takia ja jäin kahden lapsen kanssa kotiin. Kotiin jäänyt kaksonen oli juuri laitettu nukkumaan ja aloin laittaa myös isosiskoa nukkumaan. Heti kun isä laittoi oven kiinni, niin alkoi todellinen sota. Väkisin käytin tytön hampaiden pesulla, vaihdoin hänelle yöpaidan päälle ja laitoin sänkyyn. Menin tytön viereen pitkäkseni ja pidin hänestä kiinni, ettei riehuessaan satuta itseään tai minua. Olin itse koko ajan rauhallinen ja annoin tytön purkaa kiukkunsa - ja hän todellakin purki huutamalla ja rimpuilemalla. Olin suurimman osan ajasta hiljaa. Tytön välillä rauhoittuessa kerroin, että " äiti ei ole menossa mihinkään" , " äiti pitää huolta" ja ehdotin että hän tulisi syliini, jos haluaa rauhoittua. Huutoa ja rimpuilua kesti 40min, jonka jälkeen kuuma ja hikinen tyttö parkaisi " haluan olla kaveri!" . Tartuin tilaisuuteen ja sovittiin, että ollaan kavereita. Otin tytön syliin ja yhdessä kävimme hakemassa kylmää vettä, käytiin pesemässä hiki pois ja vaihdettiin kuiva yöpaita päälle. En tiedä mikä laukaisi taistelun eikä vastaavaa ole tapahtunut uudestaan.

Samoihin aikoihin tyttö kiukkusi myös aina kun hain häntä päiväkodista.

Uskon, että meidän perheen kohdalla on paljolti kyse siitä, että kaksoset ottavat kaiken huomion mitä saavat emmekä me vanhemmat ole osanneet jakaa huomiota riittävästi esikoiselle. Osa kiukkuamisesta on jäänyt pois, kun olen tietoisesti antanut esikoiselle enemmän huomiota.

Usein onni on pienistä asioista kiinni. 3-vuotiaani oli ikionnellinen kun yhtenä päivänä päiväkodista tullessamme jäimme pihaan sateella juttelemaan sateesta - kuinka ruoho juo vettä, kivet ovat pesulla jne. Kuulostaa typerältä, mutta meillä oli tosi kivaa yhdessä. =)

masuli81

+ tyttötrio

Hei!



Sitä samaa on meilläkin ja olen todennut että se liittyy hoitopäivän raskauteen. Eli jos hoidossa on tapahtunut paljon tai lapset ovat

olleet jostain muusta syystä jo valmiiksi väsyneitä... niin

äidille riidellään heti kun haetaan.



Siihen auttaa yleensä kun ottaa lapsen kotona syliin ja istuu hetken

aikaa halimassa. Olen monesti jopa kysynyt lapselta että onko ollut

raskas päivä ja yleensä sieltä itkun ja kiukun lomasta sitten tulee

myöntävä vastaus.

Meillä nyt vähän yli viisivuotias ja alkaa rauhoittua tuo joka asiasta kiukuttelu muuten paitsi mitä voitte lukea 5v. -ketjusta =) =)=)

En voi kuin todeta, että meillä sama tilanne samanikäisen tytön kanssa. Joskus tuntuu niin kurjalta olla se, johon kaikki ikävät jutut puretaan. Muille ihmisille on kiltti ja herttainen. Ilmeiseti on aika tavallista, että nimenomaan äidille kiukutellaan. Äiti on niin turvallinen, että lapsi uskaltaa kiukutella. Silti ei ole kiva, kun aina kiukutellaan. Isä saa iltapäivisin syliinsä suloisen tyttären.

Äiti on (yleensä) lapselle kaikkein läheisin ja turvallisin. Nelivuotias " haluaa" (tai kehitykseen kuuluu tms.) jo hiukan itsenäistyä = ottaa etäisyyttä, ainakin katkaista napanuoran, ja koska äiti on niiiiiin tärkeä, juuri äidistä irtautuminen tekee kipeintä ja on vaikeinta, ja lapsi tarvitsee " kovia otteita" näyttääkseen itselleen (ja ehkä äidillekin), että minä pystyn tähän!



Kun lapsi on huomannut, että elämä jatkuu kaikesta pyristelystä huolimatta - maailma ei kaatunut, vaikkei äiti enää olekaan ihan iholla -niin hän voi taas olla ihmisiksi äidinkin kanssa.



Ei ole kivaa olla se tärkein, kun tärkeys näytetään ikävällä käytöksellä. Jaksetaan kuitenkin olla turvallisia, vaikka kasvoillemme syljetään ;)



Olen puhunut ;)

Meillä tyttö täyttää heinäkuussa kolme ja tilanne täysin sama. Minulle kiukutellaan muidenkin edestä ja kiukuttelu ei katso aikaa tai paikkaa. Silti yleensä niin että ollaan täysin kahden. Olen kysellyt myös avuttomana neuvoa, että mitä tehdä tilanteessa. Joka kerta kun olemme kaupassa ja neiti alkaa kiukkuamaan jostain asiasta ja huutamaan ja riehumaan jätän ostokset kylmän viileästi kauppaan menemme ulos ja annan tytön huutaa niin kauan kuin jaksaa.En hermostu sanon vain että huudat siinä niin kauan kuin rauhoitut ja että äiti on tässä. Hetken tyttö jaksaa huutaa ja sitten rauhoittuu puhun asian selväksi miksi tultiin ulos ja menemme kauppaan tekemään ostokset. Toinen keino on se, että otan puhelimen käteen ja soitan jollekin en ole kuulevinaankaan neidin huutoa kunnes itsekin sen unohtaa..puhelun lomassa..



Nämä keinot siis käyvät minun neidille, lapsethan ovat erilaisia ja käyttäytyvät erilailla, mutta jos ei ole löytynyt keinoa kannattaa kokeilla. Ja itsekin olen yrittänyt ajatella että tyttö uskaltaa olla minulle oma itsensä ja kiukutella koska olen tärkeä ja lähellä häntä koko ajan.



Tsemppiä ja voimia kaikille.

Meillä alkaa kiukuttelu viimeistään 2 metriä ennen porttia kun haen kohta 4-vuotiaan tytön tarhasta. Meillä auttaa parhaiten huumori ja sen että välillä vain vastaa joo-joo...



Tätä on jatkunut jo melkein vuoden. Raskain aika oli viime elokuussa kun toinen lapsemme oli juuri syntymässä ja jouduin olemaan viikon synnytyssairaalan valvontaosastolla. Silloin itkin kyllä monta kertaa itsekseni. :-(



Yhdyn myös tähän toiseen keskusteluun jossa 4-vuotias uhmaa, ei kuuntele, jne.



Ihana kuitenkin täällä lukea, että käyttäytyminen on normaalia. Ehdimme jo miehemme kanssa miettiä jos meidän pitää hakea jostain apua. Meillä ei kuunnella vaikka kiltisti pyytää 10 kertaa vaan viimeiseksi pitää huutaa. Silloin neiti alkaa itkemään, että äiti ei saa huutaa ja ymmärrätte varmaan miltä minussa tuntuu siinä vaiheessa....



Ehkä alkava kesä tuo meille kaikille voimia! Tsemppiä!

Perheessäni on 3-vuotias esikoistyttö ja 1v4kk kaksostytöt.

Yhtenä iltana mieheni lähti toisen kaksosen kanssa päivystykseen silmätulehduksen takia ja jäin kahden lapsen kanssa kotiin. Kotiin jäänyt kaksonen oli juuri laitettu nukkumaan ja aloin laittaa myös isosiskoa nukkumaan. Heti kun isä laittoi oven kiinni, niin alkoi todellinen sota. Väkisin käytin tytön hampaiden pesulla, vaihdoin hänelle yöpaidan päälle ja laitoin sänkyyn. Menin tytön viereen pitkäkseni ja pidin hänestä kiinni, ettei riehuessaan satuta itseään tai minua. Olin itse koko ajan rauhallinen ja annoin tytön purkaa kiukkunsa - ja hän todellakin purki huutamalla ja rimpuilemalla. Olin suurimman osan ajasta hiljaa. Tytön välillä rauhoittuessa kerroin, että " äiti ei ole menossa mihinkään" , " äiti pitää huolta" ja ehdotin että hän tulisi syliini, jos haluaa rauhoittua. Huutoa ja rimpuilua kesti 40min, jonka jälkeen kuuma ja hikinen tyttö parkaisi " haluan olla kaveri!" . Tartuin tilaisuuteen ja sovittiin, että ollaan kavereita. Otin tytön syliin ja yhdessä kävimme hakemassa kylmää vettä, käytiin pesemässä hiki pois ja vaihdettiin kuiva yöpaita päälle. En tiedä mikä laukaisi taistelun eikä vastaavaa ole tapahtunut uudestaan.



Samoihin aikoihin tyttö kiukkusi myös aina kun hain häntä päiväkodista.



Uskon, että meidän perheen kohdalla on paljolti kyse siitä, että kaksoset ottavat kaiken huomion mitä saavat emmekä me vanhemmat ole osanneet jakaa huomiota riittävästi esikoiselle. Osa kiukkuamisesta on jäänyt pois, kun olen tietoisesti antanut esikoiselle enemmän huomiota.

Usein onni on pienistä asioista kiinni. 3-vuotiaani oli ikionnellinen kun yhtenä päivänä päiväkodista tullessamme jäimme pihaan sateella juttelemaan sateesta - kuinka ruoho juo vettä, kivet ovat pesulla jne. Kuulostaa typerältä, mutta meillä oli tosi kivaa yhdessä. =)



masuli81

+ tyttötrio

kiitos kaikille vastanneille, on lohduttavaa huomata että muilla on samanlaisia " ongelmia" ..



Oikein hyvää kesää kaikille ja koitetaanhan jaksella!!!



Lotta

Meilla tosin 4 vuotias poika, joka kiukuttelee vain isalleen!