Onko teillä tapana tervehtiä puolisoa/perhettä kun tulette kotiin? Mieheni ei tervehdi töistä tai muualta kotiin tullessaan. Saattaa
puuhailla pitkään omia juttujaan kun tulee kotiin ja sitten saattaa tervehtiä, läheskään aina ei. Itse huikkaan aina tervehdykset kun tulen kotiin.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan puolisolle "hei" ja pussataan kun tullaan kotiin. (Samoin lähtiessä kotoa.) Ollaan oltu yhdessä 42v. Kaikki lapset ovat jo lähteneet maailmalle, mutta heillekin sanottiin "heit" kun asuivat vielä saman katon alla.
Tuntuu oudolta että minun pitäisi aamulla kiireessä lähtiessä vielä metsästää mies talosta pusua varten ja välillä sitten toisin päin. Jos toinen on vaikka vessassa niin pitäisi jäädä odottamaan että saa pussattua. No jokainen voi tehdä elämästään hankalaa jos haluaa.
Tervehdin aina. Musta olisi tosi häiritsevää jos ei tervehtisi. Exäni ei koskaan toivottanut aamulla hyvää huomenta tai illalla hyvää yötä ja sekin oli mielestäni outoa. Toisaalta hän ei myöskään töissä koskaan tervehtinyt ketään työkavereitaan.
Meillä ei tervehditä ikinä, turhaa sanoa sellaisia itsestäänselvyyksiä kun niin läheisiä ollaan, eikä tarvitse yrittää tehdä hyvää vaikutusta kuten tuntemattomampiin. Kumpikaan ei sitä kaipaa, joten olisi outoa tervehtiä vain tavan vuoksi.
Työpaikalla on paljon noita mörököllejä. Aamulla töihin tullessa eivät tervehdi mitenkään. Ollaan vain ylpeän tai v*ttuuntuneen näköisiä.
Ja ainahan on puhelin jota voi tuijottaa ettei tarvitse keskustella työkavereiden kanssa.
Se tervehtii ensin, joka tulee ovesta sisään. Perussääntö.
Minä huikkaan aina moikat ja heipat, yleensä yleisesti kaikille ja joskus lapsille erikseen jos luulen että asialla on heille väliä ja yleinen huikkaus voi jäädä huomioimatta (esim. alakoululainen välillä motkottaa että sillä olis ollut mulle vielä asiaa mutta kuulokkeet korvilla ei kuullut että olen lähdössä).
Mies huikkaa nykyään jotain lähtiessään, sitä piti harjoitella ihan perheterapian tuella kun lasten ollessa pieniä en koskaan tiennyt kun ovi kävi että lähtikö se viemään roskat vai hävisikö jonnekin neljäksi tunniksi. Tullessa tervehtimistä ei pidä tarpeellisena. Ja juu, on as.
Tervehdimme kotiin tullessa ja huikkaamme hyvästit lähtiessä. Pidemmälle reissulle lähtevää halataan samoin kuin pitkästä aikaa kyläilevää läheistä. Hyvät huomenet ja hyvää yötä kuuluvat myös päivittäisiin tapoihin. Mutta jokaisella perheellä tietty omat tapansa.
Töissä oli kyllä aikanaan näin mykkiä. Katsoivat ohi. Ei kohdistunut mitenkään minuun tai johonkuhun muuhun henkilönä.
Mikset itse mene vastaan ovelle miestä ja tervehdi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani että et ole löytänyt paikkaasi maailmassa. Lapselliset trollausyritykset vauvapalstalla eivät ole mikään saavutus.
Aloituksessa kuvailtua ihmistyyppiä on olemassa. Heihin voi törmätä esim. työpaikalla.
Töissä varsinkin särähtää korvaan kun tervehtii ja toinen vaan möllöttää hiljaa. Onko se vastaaminen niin vaikeaa??!!
Kyllä välillä on vaikeaa, jos on sosiaalista ahdistusta. Itse kärsin tästä ja välillä en vain saa sanottua mitään vaikka haluaisin. Tai sitten kuiskaan niin hiljaa, ettei toinen kuule. Ei ole siis tarkoituksena olla töykeä. Sitä vain menee välillä ihan lukkoon jos joku yhtäkkiä moikkaa tai sanoo jotain.
Olis kyllä varsin äkkiä entinen mies jos noin tekisi.
Tervehdin, mutta haluaisin tervehtiä esimerkiksi halaamalla tai pussaamalla, mutta mies ei ole sen tyyppinen.
Tietenkin tervehditään, ovelta yleensä huudellaan moit ja heipat tullessa ja mennessä. Normaaleja käytöstapoja. Mitä mies siis tekee? Tulee kotiin ja ei ole huomaavinaankaan kotona olijoita? Tervehtiikö takaisin?
Aina tervehdin kun tulen kotiin tai mies tulee kylään.
Onneksi oma mies ei tervehdi aina tullessaan kotiin, meillä olisi tavallisena lauantaina keskimäärin tusinan verran tervehtimissessioita, kun mies menee ja tulee töistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani että et ole löytänyt paikkaasi maailmassa. Lapselliset trollausyritykset vauvapalstalla eivät ole mikään saavutus.
Aloituksessa kuvailtua ihmistyyppiä on olemassa. Heihin voi törmätä esim. työpaikalla.
Töissä varsinkin särähtää korvaan kun tervehtii ja toinen vaan möllöttää hiljaa. Onko se vastaaminen niin vaikeaa??!!
Kyllä välillä on vaikeaa, jos on sosiaalista ahdistusta. Itse kärsin tästä ja välillä en vain saa sanottua mitään vaikka haluaisin. Tai sitten kuiskaan niin hiljaa, ettei toinen kuule. Ei ole siis tarkoituksena olla töykeä. Sitä vain menee välillä ihan lukkoon jos joku yhtäkkiä moikkaa tai sanoo jotain.
Onhan se tietenkin vaikeaa. Mutta itseään voi myös kouluttaa. Olen introvertti ja kaupassa töissä. Kummasti sitä tulee tervehdittyä jopa samaa ihmistä pariinkin kertaan, kun ei muista, onko jo sanonut heipat. Ja kyllä, meillä kotona moikataan tullessa ja lähtiessä, ellei toinen ole vielä/jo esimerkiksi nukkumassa.
Vierailija kirjoitti:
Sitä painaa syyllisyys kun taas tuli vieraista suoraan kotiin.
Tuoko kukkia?
Jos tuo, niinsatavarmana pettää!
Tyypillinen hullun naisen ajatustapa.
Vierailija kirjoitti:
Normi heteromeininki. Mies ei puhu eikä pussaa. Nainen ottaa kaiken itteensä.
Sellaiset heterovihat sieltä. Onhan se toki tunnettua, kuinka vihamielisesti eräät ryhmät suhtautuvat heteroihin.
Enpä itseasiassa tiedä. En ole miettinyt asiaa. Luulisin että yleensä tervehdin mutta en aina. En myöskään osaa sanoa miten muut perheenjäsenet tekevät.