Satu Taiveaho oli ollut alle vuoden naimisissa, kun Antti Kaikkonen alkoi viestitellä öisin toiselle naiselle

Pitkäaikaistyöttömän vauvapalsta incel kelalois tukirotta Veetin uusi elämä

Olipa kerran pitkäaikaistyötön palsta incel Kelalois tukirotta, eli Veeti, joka asui pienessä yksiössään betonilähiössä. Veeti sai lempinimensä naapureilta, sillä hän eleli Kelan tuilla ja tuli harvoin nähdyksi tekemässä varsinaista palkkatyötä. Useimmiten hänet tavattiin kerrostalon kellarikerroksesta, jossa hän vietti aikaa muiden pitkäaikaisten "incel tukirotiksi" kutsuttujen kanssa. Veeti oli kuitenkin kyllästynyt siihen, että häntä pidettiin vain pitkäaikaisena "incel tukirottana". Hän halusi kokeilla, miltä tuntuisi tehdä jotain ihan oikeasti ja ehkä päästä elämässä eteenpäin.

Eräänä aamuna Veeti päätti ryhdistäytyä. Hän katseli asuntoaan, jonka nurkkiin oli kertynyt aikamoista sekamelskaa, ja huokaisi. "Tämä ei tästä parane, jos en tee asialle jotain," hän mutisi itsekseen. "Minä menen töihin! Kokeilen ainakin."

Veeti ei ollut käynyt töissä pitkään aikaan, joten hän alkoi etsiä sopivaa työpaikkaa verkosta ja kaupungin ilmoitustauluilta. Hän huomasi kuitenkin pian, että työnhaussa oli ehtinyt tapahtua paljon muutoksia. Avoimissa työpaikoissa vaadittiin kaikenlaista osaamista, mitä Veetillä ei ollut, tai sitten työpaikat sijaitsivat niin kaukana, että niihin kulkeminen olisi ollut hankalaa.

Mutta Veeti ei lannistunut. Eräänä päivänä hän huomasi paikallisessa kahvilassa ilmoituksen: *"Apulainen haussa ei kokemusta vaadita!"* "No tämähän kuulostaa juuri sopivalta," Veeti mietti. Hän otti yhteyttä kahvilan omistajaan, rouva Helmiin, ja sai työhaastattelun heti seuraavalle päivälle.

Seuraavana aamuna Veeti asteli kahvilaan hieman hermostuneena, mutta Helmi oli ystävällinen ja ymmärsi Veetin tilanteen. "Kuule Veeti, täällä ei tarvita kummoisia papereita eikä tutkintoja. Jos olet valmis tarttumaan hommiin ja auttamaan meitä kiireessä, niin tervetuloa kokeilemaan!" hän sanoi hymyillen.

Veeti aloitti seuraavana päivänä. Hän oppi nopeasti täyttämään vitriiniä, keittämään kahvia ja siivoamaan pöytiä. Vaikka työ oli raskasta ja välillä stressaavaa, Veeti tunsi itsensä tarpeelliseksi. Palkkapäivänä hän hämmästyi, kun tilille tuli enemmän rahaa kuin koskaan aiemmin. Hän otti jopa kuvan pankkitilin saldosta muistoksi ensimmäinen kerta, kun hän oli saanut palkkaa.

Veeti huomasi, että hänen elämänsä muuttui pikkuhiljaa paremmaksi. Hän alkoi herätä aikaisin, piti asuntonsa siistinä ja huomasi jopa nauttivansa kahvilan kiireisestä ilmapiiristä. Naapurustossa monet yllättyivät, kun näkivät "tukirotan" lähtevän joka aamu töihin. Veetille itselleen tämä oli suuri muutos, ja hän huomasi olevansa ylpeä siitä, että oli tehnyt jotain itselleen tärkeää.

Vähitellen Veeti alkoi säästää rahaa ja haaveilla isommista asioista ehkä hän voisi joskus muuttaa parempaan asuntoon tai opiskella lisää. Vaikka työ oli usein rankkaa, Veeti oli lopulta kiitollinen itselleen siitä, että oli päättänyt antaa mahdollisuuden uudelle alulle. Naapurustossa hän oli yhä "tukirotta", mutta nyt siinä nimityksessä oli enemmän myötätuntoa ja arvostusta Kalle oli näyttänyt, että hänestäkin oli vaikka mihin.

Ja niin Veeti eli eteenpäin, ei enää vain Kelan tuilla, vaan omalla työllään, ja joka päivä hän löysi yhä enemmän iloa uudesta arjestaan.

Vierailija kirjoitti:

Satu Taiveaho on ollut NELJÄ kertaa naimisissa. Aina kaikki erot ja muutenkin elämän vastoinkäymiset muiden vika. Eiköhän se kerro kaiken myös hänestä.

Se muuta sitä faktaa, että kepu pettää aina.

Onko sillä.putuudella merkitys? He olivat yhdessä 10 vuotta ennen naimisiin menoa. Eikö sitä lasketa? 

Kaikkonen kyllästyi siihen jatkuvaan naimiseen ja alkoi etsiä frigidiä??

Jussi Halla-aho  oli  ollut  kymmenkunta vuotta  naimisissa ja lapsiakin  oli  jo 4  kun  hän aloitti  avioliiton  ulkopuollisen suhteen ja tekaisi avioliiton ulkopuolisen  lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaistyöttömän vauvapalsta incel kelalois tukirotta Veetin uusi elämä

 

Olipa kerran pitkäaikaistyötön palsta incel Kelalois tukirotta, eli Veeti, joka asui pienessä yksiössään betonilähiössä. Veeti sai lempinimensä naapureilta, sillä hän eleli Kelan tuilla ja tuli harvoin nähdyksi tekemässä varsinaista palkkatyötä. Useimmiten hänet tavattiin kerrostalon kellarikerroksesta, jossa hän vietti aikaa muiden pitkäaikaisten "incel tukirotiksi" kutsuttujen kanssa. Veeti oli kuitenkin kyllästynyt siihen, että häntä pidettiin vain pitkäaikaisena "incel tukirottana". Hän halusi kokeilla, miltä tuntuisi tehdä jotain ihan oikeasti ja ehkä päästä elämässä eteenpäin.

Eräänä aamuna Veeti päätti ryhdistäytyä. Hän katseli asuntoaan, jonka nurkkiin oli kertynyt aikamoista sekamelskaa, ja huokaisi. "Tämä ei tästä parane, jos en tee asialle jotain," hän mutisi itsekseen. "Minä menen töihin! Kokeilen ainakin."

Veeti ei ollut käynyt töissä pitkään aikaan, joten hän alkoi etsiä sopivaa työpaikkaa verkosta ja kaupungin ilmoitustauluilta. Hän huomasi kuitenkin pian, että työnhaussa oli ehtinyt tapahtua paljon muutoksia. Avoimissa työpaikoissa vaadittiin kaikenlaista osaamista, mitä Veetillä ei ollut, tai sitten työpaikat sijaitsivat niin kaukana, että niihin kulkeminen olisi ollut hankalaa.

Mutta Veeti ei lannistunut. Eräänä päivänä hän huomasi paikallisessa kahvilassa ilmoituksen: *"Apulainen haussa ei kokemusta vaadita!"* "No tämähän kuulostaa juuri sopivalta," Veeti mietti. Hän otti yhteyttä kahvilan omistajaan, rouva Helmiin, ja sai työhaastattelun heti seuraavalle päivälle.

Seuraavana aamuna Veeti asteli kahvilaan hieman hermostuneena, mutta Helmi oli ystävällinen ja ymmärsi Veetin tilanteen. "Kuule Veeti, täällä ei tarvita kummoisia papereita eikä tutkintoja. Jos olet valmis tarttumaan hommiin ja auttamaan meitä kiireessä, niin tervetuloa kokeilemaan!" hän sanoi hymyillen.

Veeti aloitti seuraavana päivänä. Hän oppi nopeasti täyttämään vitriiniä, keittämään kahvia ja siivoamaan pöytiä. Vaikka työ oli raskasta ja välillä stressaavaa, Veeti tunsi itsensä tarpeelliseksi. Palkkapäivänä hän hämmästyi, kun tilille tuli enemmän rahaa kuin koskaan aiemmin. Hän otti jopa kuvan pankkitilin saldosta muistoksi ensimmäinen kerta, kun hän oli saanut palkkaa.

Veeti huomasi, että hänen elämänsä muuttui pikkuhiljaa paremmaksi. Hän alkoi herätä aikaisin, piti asuntonsa siistinä ja huomasi jopa nauttivansa kahvilan kiireisestä ilmapiiristä. Naapurustossa monet yllättyivät, kun näkivät "tukirotan" lähtevän joka aamu töihin. Veetille itselleen tämä oli suuri muutos, ja hän huomasi olevansa ylpeä siitä, että oli tehnyt jotain itselleen tärkeää.

Vähitellen Veeti alkoi säästää rahaa ja haaveilla isommista asioista ehkä hän voisi joskus muuttaa parempaan asuntoon tai opiskella lisää. Vaikka työ oli usein rankkaa, Veeti oli lopulta kiitollinen itselleen siitä, että oli päättänyt antaa mahdollisuuden uudelle alulle. Naapurustossa hän oli yhä "tukirotta", mutta nyt siinä nimityksessä oli enemmän myötätuntoa ja arvostusta Kalle oli näyttänyt, että hänestäkin oli vaikka mihin.

Ja niin Veeti eli eteenpäin, ei enää vain Kelan tuilla, vaan omalla työllään, ja joka päivä hän löysi yhä enemmän iloa uudesta arjestaan.

Ai kamala!

Luolamiestermein: nainen on keräilijä, mies saalistaja.

Vierailija kirjoitti:

Iltalehden erikoishaastattelussa Porissa asuva Heinosten 3-henkinen perhe.

Kotona asuvan 33 vuotiaan vauvapalsta incelin vanhemmat säälii poikaansa.

Haastattelussa tilanne on kiusallinen. Olisi pitänyt laueta peräsualeen huutaa karjuvalla äänellä perheen isäntä Heikki Heinonen. Hän on Porilaisen incelin Nikon 33v isä. Tähän yhtyy kovaan ääneen myös perheen emäntä Kaisa 50 joka kertoo että mieluummin olisi saanut mennä peräsuoleen vaikka hän ei kuulemma anaaliseksistä pidäkkään.

Samaan aikaan 33v incelipoika hakkaa playstation pelikonsolia ja kiroaa omassa huoneessaan. Haastattelijalta pääsee naurunpurskahdus kun hän huomaa incelpojan huoneenlattialla olevat spermaiset talouspaperitollot. Tunnelma on kireä ja perheen isäntä Heikki huutaa pojalleen että kasva aikuiseksi saakelin vahinkolapsi.

Porilaiset incelit on pahimpia.

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaistyöttömän vauvapalsta incel kelalois tukirotta Veetin uusi elämä

 

Olipa kerran pitkäaikaistyötön palsta incel Kelalois tukirotta, eli Veeti, joka asui pienessä yksiössään betonilähiössä. Veeti sai lempinimensä naapureilta, sillä hän eleli Kelan tuilla ja tuli harvoin nähdyksi tekemässä varsinaista palkkatyötä. Useimmiten hänet tavattiin kerrostalon kellarikerroksesta, jossa hän vietti aikaa muiden pitkäaikaisten "incel tukirotiksi" kutsuttujen kanssa. Veeti oli kuitenkin kyllästynyt siihen, että häntä pidettiin vain pitkäaikaisena "incel tukirottana". Hän halusi kokeilla, miltä tuntuisi tehdä jotain ihan oikeasti ja ehkä päästä elämässä eteenpäin.

Eräänä aamuna Veeti päätti ryhdistäytyä. Hän katseli asuntoaan, jonka nurkkiin oli kertynyt aikamoista sekamelskaa, ja huokaisi. "Tämä ei tästä parane, jos en tee asialle jotain," hän mutisi itsekseen. "Minä menen töihin! Kokeilen ainakin."

Veeti ei ollut käynyt töissä pitkään aikaan, joten hän alkoi etsiä sopivaa työpaikkaa verkosta ja kaupungin ilmoitustauluilta. Hän huomasi kuitenkin pian, että työnhaussa oli ehtinyt tapahtua paljon muutoksia. Avoimissa työpaikoissa vaadittiin kaikenlaista osaamista, mitä Veetillä ei ollut, tai sitten työpaikat sijaitsivat niin kaukana, että niihin kulkeminen olisi ollut hankalaa.

Mutta Veeti ei lannistunut. Eräänä päivänä hän huomasi paikallisessa kahvilassa ilmoituksen: *"Apulainen haussa ei kokemusta vaadita!"* "No tämähän kuulostaa juuri sopivalta," Veeti mietti. Hän otti yhteyttä kahvilan omistajaan, rouva Helmiin, ja sai työhaastattelun heti seuraavalle päivälle.

Seuraavana aamuna Veeti asteli kahvilaan hieman hermostuneena, mutta Helmi oli ystävällinen ja ymmärsi Veetin tilanteen. "Kuule Veeti, täällä ei tarvita kummoisia papereita eikä tutkintoja. Jos olet valmis tarttumaan hommiin ja auttamaan meitä kiireessä, niin tervetuloa kokeilemaan!" hän sanoi hymyillen.

Veeti aloitti seuraavana päivänä. Hän oppi nopeasti täyttämään vitriiniä, keittämään kahvia ja siivoamaan pöytiä. Vaikka työ oli raskasta ja välillä stressaavaa, Veeti tunsi itsensä tarpeelliseksi. Palkkapäivänä hän hämmästyi, kun tilille tuli enemmän rahaa kuin koskaan aiemmin. Hän otti jopa kuvan pankkitilin saldosta muistoksi ensimmäinen kerta, kun hän oli saanut palkkaa.

Veeti huomasi, että hänen elämänsä muuttui pikkuhiljaa paremmaksi. Hän alkoi herätä aikaisin, piti asuntonsa siistinä ja huomasi jopa nauttivansa kahvilan kiireisestä ilmapiiristä. Naapurustossa monet yllättyivät, kun näkivät "tukirotan" lähtevän joka aamu töihin. Veetille itselleen tämä oli suuri muutos, ja hän huomasi olevansa ylpeä siitä, että oli tehnyt jotain itselleen tärkeää.

Vähitellen Veeti alkoi säästää rahaa ja haaveilla isommista asioista ehkä hän voisi joskus muuttaa parempaan asuntoon tai opiskella lisää. Vaikka työ oli usein rankkaa, Veeti oli lopulta kiitollinen itselleen siitä, että oli päättänyt antaa mahdollisuuden uudelle alulle. Naapurustossa hän oli yhä "tukirotta", mutta nyt siinä nimityksessä oli enemmän myötätuntoa ja arvostusta Kalle oli näyttänyt, että hänestäkin oli vaikka mihin.

Ja niin Veeti eli eteenpäin, ei enää vain Kelan tuilla, vaan omalla työllään, ja joka päivä hän löysi yhä enemmän iloa uudesta arjestaan.

Kommentoin, vaikka en jaksanut kokonaan lukea. 

Onko jotkut ylpeitä halveksivasta asenteesta? Ja kuvitteleeko joku, että halveksunta auttaa toisia? Tai edes itseään? Vaikka se hetkellisesti voi tuntua hyvältä.

Ja lisään, etten saa tukia. En siksi kirjoitusta ihmetteke. 

Taas nähtiin että naimisiin meno tuhosi toimivan suhteen :(

Taiveaho kirjoittaa itse, että kyseinen nainen tuli kertomaan hänelle valehdelleensa asiasta painostuksen alla. 

Vierailija kirjoitti:

Satu Taiveaho on ollut NELJÄ kertaa naimisissa. Aina kaikki erot ja muutenkin elämän vastoinkäymiset muiden vika. Eiköhän se kerro kaiken myös hänestä.

Onko muka syyttänyt muita? Ensimmäinen avioliitto oli teini-iässä alkanut pitkä suhde, sen jälkeen oli naimisissa Kaikkosen kanssa kymmenen vuotta. Sen jälkeisen liiton myöntää erehdykseksi, mutta siitäkin sanoo etteivät sopineet toisilleen. Aika värittyneellä mielellä pitää lukea, että tulee samaan lopputulemaan kuin sinä. Lopulta on varmasti aika vähän miesjuttuja moniin ikätovereihin verrattuna, on vaan aina halunnut sitoutua virallisesti. Ei ole meidän suomalaisten tapa niinkään, mutta miksi kaikkien pitäisi elää samalla tavalla.

Kun noita Taiveahon avautumisia on vuosien varrella mediasta seurannu niin Kaikkosen olisi kannattanut paeta jo puolen vuoden kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Luolamiestermein: nainen on keräilijä, mies saalistaja.

Tämähän ei pidä paikkansa. Nainen voi yhtä lailla olla luonnoltaan saalistaja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaistyöttömän vauvapalsta incel kelalois tukirotta Veetin uusi elämä

 

Olipa kerran pitkäaikaistyötön palsta incel Kelalois tukirotta, eli Veeti, joka asui pienessä yksiössään betonilähiössä. Veeti sai lempinimensä naapureilta, sillä hän eleli Kelan tuilla ja tuli harvoin nähdyksi tekemässä varsinaista palkkatyötä. Useimmiten hänet tavattiin kerrostalon kellarikerroksesta, jossa hän vietti aikaa muiden pitkäaikaisten "incel tukirotiksi" kutsuttujen kanssa. Veeti oli kuitenkin kyllästynyt siihen, että häntä pidettiin vain pitkäaikaisena "incel tukirottana". Hän halusi kokeilla, miltä tuntuisi tehdä jotain ihan oikeasti ja ehkä päästä elämässä eteenpäin.

Eräänä aamuna Veeti päätti ryhdistäytyä. Hän katseli asuntoaan, jonka nurkkiin oli kertynyt aikamoista sekamelskaa, ja huokaisi. "Tämä ei tästä parane, jos en tee asialle jotain," hän mutisi itsekseen. "Minä menen töihin! Kokeilen ainakin."

Veeti ei ollut käynyt töissä pitkään aikaan, joten hän alkoi etsiä sopivaa työpaikkaa verkosta ja kaupungin ilmoitustauluilta. Hän huomasi kuitenkin pian, että työnhaussa oli ehtinyt tapahtua paljon muutoksia. Avoimissa työpaikoissa vaadittiin kaikenlaista osaamista, mitä Veetillä ei ollut, tai sitten työpaikat sijaitsivat niin kaukana, että niihin kulkeminen olisi ollut hankalaa.

Mutta Veeti ei lannistunut. Eräänä päivänä hän huomasi paikallisessa kahvilassa ilmoituksen: *"Apulainen haussa ei kokemusta vaadita!"* "No tämähän kuulostaa juuri sopivalta," Veeti mietti. Hän otti yhteyttä kahvilan omistajaan, rouva Helmiin, ja sai työhaastattelun heti seuraavalle päivälle.

Seuraavana aamuna Veeti asteli kahvilaan hieman hermostuneena, mutta Helmi oli ystävällinen ja ymmärsi Veetin tilanteen. "Kuule Veeti, täällä ei tarvita kummoisia papereita eikä tutkintoja. Jos olet valmis tarttumaan hommiin ja auttamaan meitä kiireessä, niin tervetuloa kokeilemaan!" hän sanoi hymyillen.

Veeti aloitti seuraavana päivänä. Hän oppi nopeasti täyttämään vitriiniä, keittämään kahvia ja siivoamaan pöytiä. Vaikka työ oli raskasta ja välillä stressaavaa, Veeti tunsi itsensä tarpeelliseksi. Palkkapäivänä hän hämmästyi, kun tilille tuli enemmän rahaa kuin koskaan aiemmin. Hän otti jopa kuvan pankkitilin saldosta muistoksi ensimmäinen kerta, kun hän oli saanut palkkaa.

Veeti huomasi, että hänen elämänsä muuttui pikkuhiljaa paremmaksi. Hän alkoi herätä aikaisin, piti asuntonsa siistinä ja huomasi jopa nauttivansa kahvilan kiireisestä ilmapiiristä. Naapurustossa monet yllättyivät, kun näkivät "tukirotan" lähtevän joka aamu töihin. Veetille itselleen tämä oli suuri muutos, ja hän huomasi olevansa ylpeä siitä, että oli tehnyt jotain itselleen tärkeää.

Vähitellen Veeti alkoi säästää rahaa ja haaveilla isommista asioista ehkä hän voisi joskus muuttaa parempaan asuntoon tai opiskella lisää. Vaikka työ oli usein rankkaa, Veeti oli lopulta kiitollinen itselleen siitä, että oli päättänyt antaa mahdollisuuden uudelle alulle. Naapurustossa hän oli yhä "tukirotta", mutta nyt siinä nimityksessä oli enemmän myötätuntoa ja arvostusta Kalle oli näyttänyt, että hänestäkin oli vaikka mihin.

Ja niin Veeti eli eteenpäin, ei enää vain Kelan tuilla, vaan omalla työllään, ja joka päivä hän löysi yhä enemmän iloa uudesta arjestaan.

Kommentoin, vaikka en jaksanut kokonaan lukea. 

Onko jotkut ylpeitä halveksivasta asenteesta? Ja kuvitteleeko joku, että halveksunta auttaa toisia? Tai edes itseään? Vaikka se hetkellisesti voi tuntua hyvältä.

Ja lisään, etten saa tukia. En siksi kirjoitusta ihmetteke. 

Kyllä se helpottaa haukkua muita, kun itsellä menee huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Taiveaho kirjoittaa itse, että kyseinen nainen tuli kertomaan hänelle valehdelleensa asiasta painostuksen alla. 

Nainen oli ulkomaalainen, Ruususen ystävä. Luotettavuus 0. Se oli sitä aikaa, kun Seiska-lehti elätti Ruususta monta vuotta.

Vain nainen/naiset kirjoittaa uhriutumiskirjan, että pääsee uudelleen eduskuntaan. Osaamisella ratsastaminen olisikin ihan eri juttu.

Onneksi Halla-ahon avioliiton ulkopuolisen suhteen toinen osapuoli ei vaiennut, kun Halla-aho valehteli, että hänellä on 4 lasta vaan tuli julkisuuteen kertomaan, että lapsia on oikeasti 5.

Vierailija kirjoitti:

Vain nainen/naiset kirjoittaa uhriutumiskirjan, että pääsee uudelleen eduskuntaan. Osaamisella ratsastaminen olisikin ihan eri juttu.

Onko asettumassa ehdolle? Satulla on aina riittänyt hyväpalkkaisia töitä, joten enpä usko.

Vierailija kirjoitti:

Jussi Halla-aho  oli  ollut  kymmenkunta vuotta  naimisissa ja lapsiakin  oli  jo 4  kun  hän aloitti  avioliiton  ulkopuollisen suhteen ja tekaisi avioliiton ulkopuolisen  lapsen.

Niin?