Suomen ulkopoliittinen johto selvästikin mokasi, kun se uskoi tuohon vanhaan myyttiin jonka mukaan Naton 5. artikla muka tarkoittaisi sitä,

Suomen ulkopoliittinen johto selvästikin mokasi, kun se uskoi tuohon vanhaan myyttiin jonka mukaan Naton 5. artikla muka tarkoittaisi sitä, että ulkopuolisen tahon suorittama hyökkäys jotain Nato-maata vastaan automaattisesti johtaisi Naton tulemiseen automaattisesti tämän hyökkäyksen kohteeksi joutuneen maan avuksi, ja vieläpä täydellä voimallaan.

Näinhän asia ei todellakaan ole, vaan kyseessä on pelkkä myytti.

Mielenkiintoista on huomata, että Suomen ulkopoliittisella johdolla on aiemminkin ollut taipumusta uskoa tällaisiin kuvitteellisiin myytteihin ja ottaaa ne ihan täydestä.

Hyvä esimerkki saatiin talvisodan aikana. Meillä Suomessahan ovat monet tahot vielä kymmeniä vuosia tuon sodan jälkeenkin selitelleet katkeraan sävyyn, että ”Ruotsi petti Suomen”, koska se ei tullut asevoimineen auttamaan Suomea, vaikka ”oli luvannut” tehdä niin.

Tosiasiassa Ruotsin johto ei ollut missään vaiheessa luvannut mitään tuollaista, ei koskaan eikä milloinkaan. Kyse oli pelkästään Suomen oman johdon ylioptimistisesta haihattelusta, jota silloinen valtamediamme vielä rupesi oikein voimakkaasti paasaamaan etenkin syksyllä 1939, kun ulkopoliittinen tilanne näytti muuttuvan koko ajan vaarallisemmaksi.

Tällä propagandalla saatiin sitten laajat kansankerrokset ihan oikeasti kuvittelemaan, että Ruotsi tosiaan on tuollaisen lupauksen antanut. Ja mikä surkuhupaisinta, iso osa Suomen poliittisesta johdostakin rupesi uskomaan tuollaiseen hölynpölyyn. Rupesivat siis uskomaan omaan propagandaansa!

Pitkälti sama kuvio näyttää toistuneen nyt tässä Suomen Nato-hommassa.

Suurella innolla ja jopa lakipykälät ohittaen lähdettiin mukaan tuohon sotaliittoon, jonka piti muka taata maamme turvallisuus. Mitä ilmeisimmin ulkopoliittinen johtomme on kuitenkin jossain vaiheessa ruvennut tajuamaan, että mistään vedenpitävästä puolustuslupauksesta ei tuossa 5. artiklassa olekaan kyse – ja niinpä tätä Suomen ihanaa Nato-jäsenyyttä jouduttiin kiireesti paikkailemaan kaikenlaisilla uusilla virityksillä, kuten JEF-yhteistyö Britannian kanssa, DCA-sopimus Yhdysvaltojen kanssa sekä nyt viimeisimpänä tämä naurettava ”Ranskan ydinasesateenvarjon” suojaan hakeutuminen (joka sekään ei ole mikään sitova lupaus, vaan käytännössä pelkkää sanahelinää).