Lue keskustelun säännöt.
MISSÄ JA MILLOIN OLET TUNTENUT TODELLA ELÄVSI?-OV- KAIKKI JOTKA TIETÄÄ VASTAKKAA!!!
31.05.2007 |
Minusta on aina tuntunut että etsin aina jotain suurempaa ja ihmeenlisempaa mikään ei riitä. Haluaisin nyt tietää kanssa sisaret milloin teistä on tuntunut että tämä on todellista elämää mikä siihen johti jne.? Elämä tallaa samaa mataa ja olen herännyt miten tähän jouduin, missä minä olen, kuka olen? Haluan tuntea, haistaa, maistaa mitä vain haluan kokea ne kokemukset mitä te olette kokeneet silloin kun teistä on tuntunut " elävältä" . Kertokaa ihmiset ja kiitos vastauksistanne.
T: Aina elämä ei mene niin kuin toivot, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa sitä.
Kommentit (10)
Ja toiseksi tulee häät... kolmanneksi talonrakenttamisen jälkeen se muutto...
Nuo ovat olleet minulle niitä suuria haaveita ja nyt ne on kaikki toteutunut. Lisää vastaavia en kaipaa muuta ku jos sais vielä muutaman lapsen ;) (neljä on) Nyt haaveni ovat paljon pienempiä lähinnä sitä että saisin nukkua ja herätä rauhassa. Mut eiköhän sekin aika vielä koita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitäskö mun herättää mun mies niin se kertois sulle pitkät tarinat, tää on nimittäin aihe mistä me puhutaan paljon ja hartaasti... sillä on ihan hyviä neuvoja... laitan sen vastaan tähän ketjuun joskus illalla...
itestäni voin sanoo että sillon kun ajettiin moottoripyörällä norjaan niin tajusin vasta kuinka elossa ja pieni ihminen olin... eli ristiriitaset tunteet... saan ensimmäistä kertaa elämässäni happea mutta olen pieni hiekanmurunen joka huuhtoutuu kohta mereen...
Partioleirillä: vaelluksella huikaisevien kauniiden maisemien keskellä, nuotiolla, salatupakalla keskellä yötöntä yötä
Festareilla: Prodigy Ilosaarirokissa ja tanssittiin lähes hurmoksessa
Opiskelujen alkaminen: kun kävelin kohti yliopistoa uudessa kaupungissa ja aivan yksin, sain aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä
Rakastumisen ensihetket!
Kesäpäivä kaupungilla: opiskelut oli loppuneet, oltiin molemmat töissä mutta vielä ei ollut lapsia, oltiin nuoria ja hyvännäköisiä. Kierreltiin päivä kaupungilla, tehtiin mitä haluttiin ja illaksi terassille ja baariin.
Synnytykset: ehkä voimakkaimmat kokemukset koko elämäni aikana, vai ovatko vain niin lähellä? Tunne kun suuret voimat alkavat jyllätä, kun saa oman lapsensa ensikertaa syliin, vastasyntyneen tuoksu, väsymys, kipu ja onni!
asuessani vieraassa maassa ja tehdessäni töitä.
Täysillä olen mukana koko ajan.
Kaikista eniten olen tuntenut eläväni vauva-aikoina. Luoja sitä mahtavaa tunnetta, olen tässä ja nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhdyin lukemaan vuoteessa kirjaa. Hetken päästä mieheni havahtui vieressäni ja veti minut syliinsä. Hän silitteli minua ja juttelimme hellästi. En tarvitse enempää, hänen sylissään todella tunsin eläväni.
Ensisuudelma: Se kouraisevan ihana tunne mahanpohjassa ei unohdu koskaan. Ja se kesä ensirakkauden kanssa. Maattiin puistoissa, juteltiin, pussailtiin. Sinä kesänä elin hetkessä, en murehtinut menneestä enkä haikaillut tulevaan.
Opiskelemaan hakiessa ja paikan saadessani: Mieletön työ palkittiin opiskelupaikalla, tuntui että koko maailma on auki itselle.
Harrastuksessa: Jatkuvia flow-kokemuksia, tässä ja nyt, mieli täydellisesti fokusoituneena, saa toteuttaa itsen ilmaisua taiteen kautta.
Työssä: Kun vaativa projekti alkaa olla valmistumista lähellä, näkee jo että on onnistuttu mahtavasti, mutta vähän puristusta on vielä vähän jäljellä.
Lapsen syntymä: Kun näin vauvan ensimmäistä kertaa, tärisin ja itkin onnesta. Siinä on minun lapseni, minun elämäni tarkoitus. Minusta riippuvainen, minä hänestä. Valtava rakkaus miestäni kohtaan, me olemme perhe, tämä on meidän lapsi.
Myös uskonnollisista kokemuksista löytyy kiitollisuuden ja ilon täytteisiä hetkiä, jolloin olen todella tuntenut eläväni.
Ihana ketju! Voi että tuli hyvä olo noita ajatellessa :DDD Kiitos ap kun aloitit tämän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän todellakin tunteen. Erityisesti nuorempana tunsin usein jopa fyysisenä kipuna sen tuskan, kun maa poltti jalkojen alla ja veri veti kulkemaan; näkemään ja kokemaan aina jotain suurempaa ja kauniimpaa. Asuin rankimmassa myöhäisteini-iässä muutaman vuoden keskellä korpea ja olin monta kertaa niin kovin likellä pakata tärkeimmät tavarani reppuun ja lähteä valtatien laitaan nostamaan peukaloni pystyyn. Juuri tuo Suuri Tuntematon kiehtoi kaikkein eniten; ajatus siitä, että saisin kulkea vapaana, tietämättä itsekään täysin, minne olisin matkalla.
Minulla oli huikeita unelmia ja suunnitelmia, joiden tiesin olevan melko epärealistisia - mutta ne unelmat ja se pienikin toivonkipinä niiden toteutumisesta riittivät pahimpina hetkinä puskemaan minua eteenpäin, tavoittelemaan onnellisuutta, jonka uskoin voivani saavuttaa. Purin tuskaani taiteeseen - kirjoittamiseen, piirtämiseen, musiikkiin. Erityisesti viimeisin oli (ja on toki edelleen) todella tärkeä henkireikä, ja sen kautta
olen nähnyt, tuntenut ja kokenut kaikkein eniten. Kiersin parhaiden ystäväni kanssa keikoilla ja festareilla ympäri maata ja nuo reissut ovat yhä mielessäni hetkinä, jolloin todella tunsin ELÄVÄNI. Rakkaat ihmiset ympärillä ja edes maku kielellä siitä vapauden tunteesta, jota niin suuresti janosin. Siihen lisänä elämykset, joita musiikki minulle antoi... Sen kuvailemiseen ei ole sanoja.
Levottomana sieluna tulen tuskin koskaan tyytymään paikallaan olemiseen, vaikka iän myötä olenkin rauhoittanut menojani. Yllätän itseni näin yön tunteina tupakalla käydessä tuijottelemasta taivaanrantaan, kaivaten yhä jotakin... Ei se liekki minussa koskaan sammu, vaikka elämä yrittääkin siihen puhaltaa.
En tiedä, tulenko koskaan saavuttamaan pysyvää onnellisuutta, mutta teen parhaani repiäkseni kaiken irti edes niistä pienistä hetkistä, joita eteeni tulee ja jolloin tunnen todella nauttivani.
On vaikeata sanoa, millä tavoin sinä voisit sen tunteen saavuttaa - jokaisella meistä kun on ne omat haaveensa. Jollekin hetki omaa aikaa muiden ihmisten keskeltä on nautinto, joku tarvitsee tärkeät ihmiset siihen mukaan. Yhdelle riittää retki lähipuistoon tai tutulle mökille, toinen saa todellisia elämyksiä vasta reissatessaan reppu selässä ympäri maailman.
Olennaisena osana voi olla tuo kaikkein tutuimmasta ympäristöstä edes hetkeksi irtautuminen, mutta sitäkin merkittävämpää on niiden hetkien sisältö, tapahtumat, joita harvemmin voi ennakkoon suunnitella.
Yritä siis miettiä, mistä nautit, mitä todella haluat? Sitä kautta pääset toivottavasti lähemmäs tavoittelemaasi olotilaa.
Vasta kahdeksan vuoden jälkeen. ;) Ihanaa!!!
Yhteisiä vuosia takana oli 11.
Tuntui, että olin elänyt muiden odotusten mukaan.
Ero muutti kaiken!