Hyvinpukeutunut äiti raivoaa aina lapsilleen leikkipuistossa
Lapsetkin ovat aina näteissä ja asianmukaisissa vaatteissa, mutta tosi surkeina, koska äiti kommunikoi lapsille esim. näin: " Häivy!" " Et saa tänään ruokaa, jos et tottele." " Haluatteko, että äiti suuttuu?" Pari kertaa tämä äiti on karjunut jälkikasvulleen naama punaisena. Koskaan en ole kuullut hänen sanovan mitään myönteistä lapsilleen. Aihetta huoleen?
Kommentit (14)
Äiti kuulostaa olevan uupunut ja hermoromahduksen partaalla. Toivottavasti saa apua.
Että äiti tunnistaisi itsensä vai kenties tarkoitus leimata hyvin pukeutuvat pinnallisiksi ja paskoiksi äideiksi?
Meillä uhmaikäinen 3-v. poika ja tuntuu että julkisilla paikoilla oikein riehaantuu. Sitten saan huutaa naama punaisena kun lapsi on juoksemaisillaan auton alle tms. epäterveellistä tai vetää kaupassa tavarat alas hyllyistä. Varmaan kaikki ajattelee, että vähintäänkin ruoskin lapsen sitten kotona ja olen muutenkin ihan hirveä :-(
Ja voihan vaatteista päätellä ainakin joskus jotain. Tuo äiti saattaa olla vasten tahtoaan kotona, odottelee että pääsee takaisin töihin ja pukeutuminen sen mukaista (siis jos jotenkin virallisen näköistä/ylihienoa puistoon)...
Mutta minä nyt olen niitä ihmisiä, jotka eivät tunteitaan peittele, miksi pitäisi? Jos lapseni käytös kiukuttaa minua, niin sanon sen ja näytän. Miksi minun pitäisi olla tekohymy kasvoillani?
Tämä mainitsemasi äiti kuullostaa uupuneelta.
Tällä hetkellä kärsin pahasta raskauspahoinvoinnista, joten välillä pinna palaa taaperon kiukkuilun kanssa.
Sellaista se elämä on.
mutta minullakin on takanani elämänvaihe, jossa räyhäsin villille esikoispojalleni leikkipuistoissa ja kerrostalon pihalla, joskus jopa kiroilin lapselle. Nuo muistot kuuluvat elämäni hävettävimpiin.
Olin silloin kovin uupunut, suorastaan masentunut. Kun sain apua masennukseen ja elämänmuutoksen, muutuin myös äitinä.
Mun ei tarvi, kun uskallan pimahtaa siinä missä pimahdan. Ei pääse kertymään turhia agressioita.
En kuitenkaan usko masennukseen, jaksan huolehtia itsestäni, kodista ja lapsista. Käyn jumpassa ja tapaan ystäviä. Uupunut olen hyvinkin, mutta siihen ei liene ole muuta lääkettä kuin aika? T:yh
tuollainen äiti, tunnen syyllisyyttä rumista puheistani ja hermostumisestani mutta tuntuu että en voi sille mitään.
Siksi väsymyspäivät vietämme puistoissa ja kavereilla...
mutta särähtää kyllä korvaan tuollainen ruoalla kiristäminen, karkkipäivällä kiristäminen kuulostaisi paremmalta. Toivottavasti ei ole toteuttanut uhkaustaan.
ja luulisi,että puhuisi edes joskus nätisti/tavallisesti lapsilleen, jos yhtään täyspäinen.
Jos on ulkoiset seikat tärkeitä, sisältö mättää?
Äiti kuulostaa tyypilliseltä väsyneeltä mammalta, voisin olla vaikka minä. Paitsi että yritän välttää pahimpia yhteenottoja lasten kanssa julkisissa paikoissa.